Lausunto arvomuistiosta raiskausrikosten lainsäädännöllisiksi muutostarpeiksi

Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) kiittää oikeusministeriötä mahdollisuudesta lausua asiassa. Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten vahingollisuus lasten terveydelle ja psykososiaaliselle kehitykselle samoin kuin muun muassa viestintäteknologian käytön lisääntymisen vaikutus kyseisten rikosten määrän kasvuun tekee teemasta erityisen keskeisen ja vakavan lapsen hyvinvoinnin ja oikeuksien näkökulmasta. On olemassa vahvaa tutkimusnäyttöä siitä, että lapsena koettu seksuaalinen hyväksikäyttö altistaa mielenterveysongelmille myös aikuisuudessa.

Lausunto oikeusministeriölle

MLL katsoo, että arviomuistion alaikäisiä rikoksen uhreja koskevat ehdotukset ovat perusteltuja ja vahvistavat lasten ihmisoikeussuojaa. MLL pitää kannatettavana muistioon sisältyvää ehdotusta, jonka mukaan alle 18-vuotiaaseen henkilöön kohdistuva raiskaus olisi aina törkeä raiskaus. MLL kannattaa myös ehdotusta, jonka mukaan osa seksuaalisena hyväksikäyttönä nykyisin rangaistavista teoista tulisi jatkossa olemaan raiskausrikoksia.

MLL tahtoo nostaa lausunnossaan esiin seuraavat lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin keskeisesti liittyvät seikat:
 

• lapsi rikoksen uhrina
• lapsen edun ensisijaisuus ja lapsivaikutusten arviointi

Lapsi rikoksen uhrina

MLL muistuttaa, että lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia koskevassa lainsäädännössä on riittävästi huomioitava lapsen erityisen haavoittuva asema rikoksen uhrina. Lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin liittyy aina aikuisen vallankäyttöä, väkivaltaa ja manipulaatiota. Lapsi on suojaton rikoksia vastaan ja kykenemätön puolustamaan oikeuksiaan. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsella on oikeus erityiseen suojeluun ja huolenpitoon. Lasten oikeusturva edellyttää heidän erityistä suojaamistaan muun muassa lainsäädännön tasolla.

MLL kiinnittää huomiota muistion sivulla 75 esitettyyn kysymykseen ”voidaanko lapsiin kohdistuvat raiskausrikokset lähtökohtaisesti katsoa aikuisiin kohdistuvia paheksuttavammaksi vahingollisuutensa ja vaarallisuutensa perusteella”. MLL katsoo, että lapsen oikeuksien suojaaminen lapsen oikeuksien sopimuksessa edellytetyllä tavalla johtaa vastaamaan kysymykseen yksiselitteisen myönteisesti.

MLL huomauttaa, että tutkimusten mukaan seksuaalirikokset kohdistuvat lapsiin useimmiten kotipiirissä lapselle läheisen aikuisen taholta, jolloin lapsen on vaikea hakea apua rikoksen tapahduttua. Aikuinen pyrkii usein siirtämään vastuun tapahtumasta lapselle, ja lapsi kokee syyllisyyttä ja häpeää tapahtuneesta. MLL pitää tärkeänä, että lapsia voidaan tukea myönteisesti havaitsemaan seksuaalisen koskemattomuuden loukkaukset tai siihen kohdistuvat yritykset ja kertomaan niistä luotetulle aikuiselle.

Lapseen kohdistuvia rikoksia ei läheskään aina ilmoiteta poliisille. Lisäksi lapsiin kohdistuneille seksuaalirikoksille on tyypillistä, että ne tulevat esiin vasta vuosien kuluttua tapahtuneesta. Päivi Hirvelän väitöstutkimuksen mukaan viranomaiset eivät läheskään aina puutu lapsiin kohdistuneisiin seksuaalirikoksiin huolimatta siitä, että lapset viestittävät asiasta monin tavoin ja kertovat heihin kohdistuvasta kaltoinkohtelusta aikuisille. Lapset saattavatkin usein olettaa, ettei heitä uskota ja lapsen epäluottamus voi siirtyä koskemaan kaikkia aikuisia etenkin, jos hyväksikäyttäjä on vastuussa lapsesta tai lapselle muuten läheinen. MLL katsoo, että aikuisten osaamista seksuaalisen hyväksikäytön tunnistamiseen on vahvistettava, jotta lapsi saadaan turvaan ja tekijä rikosoikeudelliseen vastuuseen teostaan.

MLL muistuttaa, että lapsen oikeuksien sopimus on Suomessa voimassa lakina ja sen velvoitteet on otettava huomioon kaikessa lapsia koskevassa lainsäädännössä. Sopimuksen 19 artiklassa velvoitetaan valtio kaikkiin asianmukaisiin lainsäädännöllisiin toimiin, jotta lasta suojellaan kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä tai vä-linpitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksikäytöltä, mukaan lukien seksuaalinen hyväksi-käyttö. Lapsen oikeuksien sopimuksen 34 artikla velvoittaa valtion suojelemaan lasta kaikilta seksu-aalisen riiston ja hyväksikäytön muodoilta.

MLL toteaa, että vuonna 2011 voimaan tulleet rikoslain 20 luvun 6 ja 7 pykäliä koskevat muutokset ovat vahvistaneet lapsen ihmisoikeussuojaa seksuaalisen itsemääräämisoikeuden suhteen. MLL kuitenkin huomauttaa, etteivät säännösmuutokset yksin vaikuta riittävästi. Lisäksi on panostettava polii-sien, syyttäjien ja tuomareiden koulutukseen ja ohjeistukseen. MLL korostaa, että lasten oikeustur-vaan kuuluu, että heihin kohdistuvat rikokset selvitetään ammattitaitoisesti.

Lapsen edun ensisijaisuus ja lapsivaikutusten arviointi

Henkilökohtainen koskemattomuus on kaikille lapsille yhdenvertaisesti kuuluva keskeinen perus- ja ihmisoikeus, jonka huomioon ottaminen on tärkeää seksuaalirikoksia koskevassa lainsäädännössä. MLL pitää tärkeänä, ettei lasten perus- ja ihmisoikeuksien rikosoikeudelliseen suojaan jää katvealueita. YK:n lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa ottamaan huomioon lapsen edun ensisijaisena ratkaisuperusteena kaikissa lapsia koskevissa lainsäädännöllisissä toimissa. Myös seksuaalirikoksia koskevien lainsäädäntömuutosten yhteydessä on huolehdittava siitä, että lainsäädäntöön valitaan ne lainsäädäntövaihtoehdot, jotka toteuttavat parhaiten lasten etua ja lasten perus- ja ihmisoikeuksia. Kysymys on lapsivaikutusten arvioinnista: miten esitetyt lainsäädäntöratkaisut tulevat mahdollisesti vaikuttamaan lapsiin ja esimerkiksi heidän psyykkiseen hyvinvointiinsa sekä heidän oikeudenmukaisuudenkokemuksiinsa.
Lapsen oikeuksien sopimuksen 19 artiklan mukaan sopijavaltioiden lainsäädännön tulee sisältää tehokkaat menetelmät, joilla lasta ja hänestä huolehtivia henkilöitä tuetaan sekä menetelmät lasten kaltoinkohtelun ehkäisemiseksi, tunnistamiseksi, raportoimiseksi, käsiteltäväksi saattamiseksi, tutkimiseksi, hoitamiseksi ja jatkoseurannaksi sekä tarvittaessa oikeuslaitoksen asiaan puuttumiseksi.

Eduskunnan lakivaliokunta (LaVM 43/2010 vp) on viitannut lapsen oikeuksien sopimukseen ja katsonut, että seksuaalirikosten uhreiksi joutuville lapsille ja heidän läheisilleen on järjestettävä auttamis- ja tukiohjelmia. MLL katsoo, että tällaisiin tarpeisiin ja velvoitteisiin on kiinnitettävä huomiota jo seksuaalirikoksia koskevan aineellisen lainsäädännön valmistelun yhteydessä eikä jättää näitä lapsen elämään käytännössä merkittävästi vaikuttavia asioita jälkikäteen ja erikseen tarkasteltaviksi.


Helsingissä 21.6.2012
Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry

Mirjam Kalland
pääsihteeri

Suvianna Hakalehto-Wainio
asiantuntijalakimies