Ulkoasiainministeriölle

Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen Suomen kuudes määräaikaisraportti

Aluksi

Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (CEDAW): http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1986/19860068/19860068_2

on ollut Suomessa voimassa vuodesta 1986 lähtien.

Yleissopimuksessa naisten syrjinnällä tarkoitetaan kaikkea sellaista sukupuolen perusteella tapahtuvaa syrjintää, poissulkemista tai rajoittamista, jonka vaikutus tai tarkoitus on heikentää naisille - miesten ja naisten tasa-arvon pohjalta ja siviilisäädystä riippumatta - kuuluvien yhtäläisten ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tunnustamista, nauttimista tai toteuttamista poliittisella, taloudellisella, yhteiskunnallisella, sivistyksellisellä, kansalaisoikeuksiin liittyvällä tai muilla aloilla, tai mitätöidä nämä oikeudet.

Sopimusvaltioiden on raportoitava naisten syrjinnän poistamista käsittelevälle komitealle http://www.un.org/womenwatch/daw/cedaw/ vähintään joka neljäs vuosi niistä toimenpiteistä, joihin ne ovat ryhtyneet yleissopimuksen määräysten toteuttamiseksi sekä tarvittaessa niistä tekijöistä ja vaikeuksista, jotka vaikuttavat yleissopimuksen määräysten täyttämistä.

Suomen kuudes määräaikaisraportti naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanosta

Kansainvälisesti vertaillen tyttöjen ja naisten asema Suomessa on varsin hyvä. Mm. naisten koulutustaso on erittäin korkea, naisten työelämään osallistuminen ja yhteiskunnalliseen elämään korkealla tasolla (mm. eduskunnan ja valtioneuvoston sukupuolijakautumaa tarkastellen) sekä naisten keskimääräinen elinikä on selvästi miesten keskimääräistä elinikää korkeampi. Kansainvälisesti vertaillen varsin hyvästä tilanteesta huolimatta myös Suomessa on vielä paljon kehittämistä tyttöjen ja naisten oikeuksien toteutumisessa. Lausunnossa tuodaan esille näitä epäkohtia.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) esittää, että seuraavat kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (myöhemmin yleissopimus) täytäntöönpanoon liittyvät ongelmakohdat sisällytetään Suomen kuudenteen määräaikaisraporttiin:

Nuorten naisten ja äitien työmarkkina-asema

Yleissopimuksen 11 artikla edellyttää, että sopimusvaltio ryhtyy kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin poistaakseen naisten syrjinnän työelämästä. Naiset ovat edelleen miehiä selvästi useammin määräaikaisissa työsuhteissa. Työsuhteiden määräaikaisuus on ongelmana erityisesti valtio- ja kuntasektorilla. Korkeasti koulutetut naiset työskentelevät määräaikaisissa työsuhteissa selvästi korkeasti koulutettuja miehiä useammin. Myös naisten palkkataso on selvästi miesten palkkatasoa alhaisempi sekä naiset sijoittuvat työelämässä miehiä harvemmin johtotehtäviin.

Naisten miehiä epävakaampi työmarkkina-asema lykkää perheellistymistä. Synnytysiän nousu johtuu osin naisten työmarkkina-aseman epävakaudesta. Ensisynnyttäjien keski-ikä oli 27,9 vuotta vuonna 2005, mikä on 1,1 vuotta enemmän kuin vuonna 1990 ja keskimääräinen synnytysikä oli 30,0 vuotta vuonna 2005, mikä oli 0,9 vuotta enemmän kuin vuonna 1990.

Naisten miehiä selvästi yleisempi työsuhteiden määräaikaisuus johtaa mm. siihen, että naisten oikeus samaa palkkaan siihen liittyvine etuuksiin ja oikeus sosiaaliturvaan ei toteudu siinä laajuudessa kuin se toteutuisi naisten työsuhteiden ollessa pysyvämpiä.

Esteet perhevapaiden käyttämiselle

Suomessa on varsin kehittynyt perhevapaajärjestelmä, joka tarjoaa sekä äidille että isälle mahdollisuuden osallistua lapsen hoitoon. Naiset käyttävät edelleen valtaosan perhevapaista. Viime vuosien aikana perhevapaajärjestelmää on edelleen kehitetty ja mm. isiä kannustettu käyttämään perhevapaita. Valtiontalouden vuosien 2008-2011 kehyspäätöksen yhteydessä on myös päätetty pidentää isyysvapaata kahdella viikolla vuonna 2010.

Työntekijät (koskee sekä äitejä että isiä) eivät voi käyttää perhevapaita siinä laajuudessa kuin he haluaisivat. Osa esteistä liittyy perhe-etuuksien riittämättömään tasoon, ja osa siihen, että työn ja perheen yhteensovittamiselle on työpaikoilla edelleen asenteellisia esteitä.

Perhe-etuuksien taso

Yleissopimuksen 13 artiklassa edellytetään sopimusvaltion toimia naisten syrjinnän poistamista talous- ja yhteiskuntaelämän aloilta ja varmistamaan naisten oikeudet erityisesti mm. perheellisyysetuuksiin (family benefits). Suomessa naiset käyttävät valtaosan perhevapaista ja siten vanhempainvapaaetuuksien yleisellä tasolla voidaan arvioida myös sitä, miten yleissopimuksessa turvattu oikeus perheellisyysetuuksiin toteutuu.

Perhe-etuuksien tasoa ei ole kehitetty siinä määrin, kuin Suomen vahva talouskehitys ja julkisen talouden myönteinen kehitys olisivat antaneet mahdollisuuksia. Lapsen syntymän yhteydessä maksettava äitiysavustus on määrältään kovin vaatimaton (äitiyspakkaus tai 140 euroa). Vähimmäisäitiys- ja vanhempainpäivärahan taso on muihin perustoimeentuloa turvaaviin etuuksiin nähden erittäin alhainen (15,20 euroa/arkipäivä). Vähimmäispäivärahan taso on hallituksen hyväksymän valtiontalouden vuosien 2008-2011 kehyspäätöksen yhteydessä päätetty nostaa 1.1.2009 alkaen työmarkkinatuen tasolle.

Perhe-etuuksien matalaa tasoa kuvaa myös se, että lapsen kotihoidon tuki on selvästi työmarkkinatukea alhaisempi. Myönteistä kuitenkin on, että vuodesta 2005 alle 3-vuotiaan lapsen hoitaminen hoitovapaalla kartuttaa eläkettä. Ongelmana on kuitenkin se, että se eläkkeen karttumisperuste on alhainen (500 euron kuukausiansioperusteen mukaan).

Lapsilisät ovat rahamääräisesti merkittävin perhepoliittinen etuus Suomessa. Lapsilisiä ei ole sidottu elinkustannusindeksiin, joten inflaation johdosta ne menettävät arvoaan. 1990-luvulla lapsilisiin tehtiin leikkauksia. Viime vuosina tehdyt pienet lapsilisien korotukset eivät ole palauttaneet niitä leikkauksia edeltäneelle tasolle. Vuoden 2005 rahassa keskimääräinen lapsilisä lasta kohden oli joulukuussa 2005 114,6 euroa/kk kun se vuoden 1994 joulukuussa oli 134,7 euroa lasta kohden/kk. Lapsivähennysten poistaminen verotuksessa vuonna 1994 kiristi lapsiperheiden ja erityisesti yksinhuoltajien verotusta.

Yksinhuoltajaperheiden taloudellinen tilanne

Yksinhuoltajaperheiden taloudellinen tilanne on muihin perheisiin verrattuna heikompi ja yksinhuoltajaperheiden köyhyysaste on muita perheitä korkeampi. Tilastokeskuksen perhetilaston mukaan 87,1 % yksinhuoltajista on naisia.

Yksinhuoltajaperheiden köyhyysaste (eli pienituloisuusaste, alle 60 % kotitalousväestön käytettävissä olevien ekvivalenttitulojen mediaanista) oli Tilastokeskuksen tulonjakotilaston mukaan vuonna 2005 23,9 %, mikä on selvästi korkeampi kuin koko väestön köyhyysaste (12,3 %) tai kahden huoltajan perheiden köyhyysaste (5,3 %).

Yksinhuoltajaperheiden perustoimeentulon heikkoa tilannetta kuvaa myös se, että yksinhuoltajakotitaloudet ovat muita kotitalouksia selvästi riippuvaisempia toimeentulotuesta. Stakesin toimeentulotukitilaston mukaan yksinhuoltajakotitalouksista 25,2 % sai toimeentulotukea vuonna 2005. Avio- ja avopareista, joilla on lapsia, toimeentulotukea sai 4,9 % ja kaikista kotitalouksista toimeentulotukea sai 8,4 % vuonna 2005.

Valtion toimet yksinhuoltajaperheiden taloudellisen toimeentulon parantamiseksi ja köyhyyden vähentämiseksi ovat olleet riittämättömiä. Yksinhuoltajavähennys poistettiin tuloverotuksesta vuonna 1994, mikä kiristi yksinhuoltajien verotusta. Lapsilisän yksinhuoltajakorotus (36,60 euroa/kk) ja elatustuki (129,91 euroa/kk) eivät ole olleet riittäviä korjaamaan yksinhuoltajien heikkoa taloudellista tilannetta. Valtiontalouden vuosien 2008-2011 kehyspäätökseen sisältyy päätös korottaa lapsilisän yksinhuoltajakorotusta 10 eurolla 1.1.2008.

Valtiontalouden vuosien 2008-2011 kehyspäätökseen sisältyvä lasten kokopäivähoidon nollamaksuluokan suunniteltu poistaminen heikentää entisestään yksinhuoltajaperheiden taloudellista tilannetta.

Kaiken kaikkiaan valtion toimet yksinhuoltajaperheiden taloudellisen tilanteen parantamiseksi ovat olleet selvästi riittämättömiä.

Opiskelijalapsiperheiden tilanne

Yleissopimuksen 10 artiklassa edellytetään valtion toimia naisten syrjinnän poistamiseksi koulutuksen alalla. Perheellisten naisopiskelijoiden opintomahdollisuuksia ei ole turvattu Suomessa riittävällä tavalla. Opiskelijalapsiperheiden taloudellinen tilanne on heikko. Opintorahasta poistettiin huoltajakorotukset vuosina 1992 ja 1994.

Yleissopimuksen 10 artiklan f-kohdassa edellytetään valtion toimia naisopiskelijoiden opintojen keskeyttämisen vähentämiseksi. Valtio on viime vuosien aikana asettanut enimmäisopintoajan sekä ammattikorkeakouluopintojen että yliopisto-opintojen suorittamiselle, mikä on ristiriidassa sopimuskohdan kanssa ottaen huomioon perheellisten naisopiskelijoiden aseman.

Valtiontalouden vuosien 2008-2011 kehyspäätökseen sisältyvä lasten kokopäivähoidon nollamaksuluokan suunniteltu poistaminen heikentää entisestään opiskelijalapsiperheiden taloudellista tilannetta.

Neuvolakäyntien vähentäminen

Suomessa on kattava ja hyvä äitiys- ja lastenneuvolajärjestelmä. Suomen korkeatasoisessa äitiys- ja lastenneuvolajärjestelmässä on kuitenkin havaittavissa heikkenemisen merkkejä. Neuvolakäyntien tiheyttä on monissa kunnissa harvennettu, eikä järjestelmä ole enää niin kattava kuin vielä 1980-luvun loppupuolella. Esimerkiksi lastenneuvolakäyntejä 1000:ta 0-7-vuotiasta kohden oli 3296 vuonna 1986, 2841 vuonna 1995, 2771 vuonna 2000 ja 2722 vuonna 2005. Erityisen paljon ovat vähentyneet neuvolalääkärikäynnit.

Neuvolatoiminnassa on merkittäviä kuntakohtaisia eroja, joten eri kunnissa asuvat joutuvat keskenään eriarvoiseen asemaan. Normiohjauksen vähyys on kasvattanut kuntakohtaisia eroja.

Mediaviihteen ja mainonnan tyttöjä/naisia esineellistävä vaikutus

Mediaviihteessä ja mainonnassa on runsaasti tyttöjen/naisten esineellistämistä, mikä on kasvun ja kehityksen kannalta haitallista. Median vaikutus lasten ja nuorten sosialisaatiossa on merkittävä, joten mediassa esitettävät käyttäytymis- ja toimintamallit heijastuvat lasten ja nuorten elämään. Tyttöjä/naisia esineellistävä mainonta ja pornografinen media ovat omiaan lisäämään tyttöjen/naisten joutumista seksuaalisen häirinnän ja kiusaamisen kohteeksi.

Valtion vastuu mediaviihteen ja mainonnan sisällöstä tulee esille siinä, minkälainen on mediaa ja mainontaa koskeva lainsäädäntö ja miten lakien noudattamista valvotaan. Esimerkiksi rikoslain 17 luvun 20 §:n säännöstä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan markkinoinnin kiellon noudattamista ei valvota riittävällä tavalla viranomaisten toimesta, esimerkkinä pornografisten lehtien sijoittaminen lehtien vähittäismyyntipaikoissa lasten nähtäville.

Koulutuksen sukupuoliperusteinen roolijako

Yleissopimuksen 10 artiklan c-kohdassa edellytetään, että valtio ryhtyy toimiin miesten ja naisten kaavamaisen roolijaon poistamiseksi kaikentasoisessa ja –tyyppisessä koulutuksessa. Sukupuoliperusteinen roolijako koulutuksessa on Suomessa edelleen vahva - esimerkkinä naisten sijoittuminen hoito- ja kasvatusalan koulutukseen ja miesten teknisen alan koulutukseen. Valtion toimia ei voida pitää riittävinä kaavamaisen sukupuolijaon poistamiseksi.

Sukupuolisperusteinen koulutukseen sijoittumisen johdosta myös eri ammatit ovat jakautuneet sukupuoliperusteisesti, mikä vaikuttaa näiden alojen palkkaukseen. Ammattialat, joissa miehet ovat enemmistönä, ovat paremmin palkattuja kuin alat, joissa naiset ovat enemmistönä.

Kouluterveydenhuollon ja muun oppilashuollon puutteet

Tyttöjen kasvua ja kehitystä nuoruuteen ja aikuisuuteen tuetaan julkisissa palveluissa mm. kouluterveydenhuollossa ja muussa koulun oppilashuoltotoiminnassa. Kouluterveydenhuollon ja muun koulun oppilashuollon saatavuudessa on merkittäviä puutteita. Myös kuntakohtaiset erot palveluiden saatavuudessa ovat huomattavia.

Kouluterveydenhoitaja ja –lääkärikäynnit lasten määrään nähden ovat merkittävästi alemmalla tasolla kuin 1980-luvulla. Kouluterveydenhoitajakäyntejä oli 1000:ta 7-18-vuotiasta kohden 3496 vuonna 1986, 2971 vuonna 1990, 2417 vuonna 1994, 2175 vuonna 1998, 2121 vuonna 2002, 2110 vuonna 2003, 2072 vuonna 2004 ja 2087 vuonna 2005. Koululääkärissä käyntien määrä on vähentynyt vielä rajummin. Koululääkärissä käyntejä 1000:ta 7-18-vuotiasta kohden oli 544 vuonna 1986 ja ainoastaan 221 vuonna 2005.

Stakesin Kouluterveyskysely 2006 tulosten mukaan vajaa puolet oppilasta koki koulupsykologille pääsyn vaikeaksi. Joka kolmas oppilasta koki koulukuraattorille pääsyn vaikeaksi.

Valtiontalouden tarkastusviraston marraskuussa 2006 julkaiseman selvityksen mukaan kouluterveydenhuollon laatusuosituksella ei ole juurikaan ollut vaikutusta kouluterveydenhuollon palveluiden järjestämiseen kunnissa. Näin ollen normiohjauksen puute on keskeinen kouluterveydenhuollon ja muun koulun oppilashuollon heikentyneen tilanteen selittävä tekijä.

Tyttöjen mielenterveysongelmat

Stakesin kouluterveyskyselyn mukaan masentuneisuutta oli tytöillä poikia enemmän. Stakesin kouluterveyskyselyn mukaan peruskoulun 8. ja 9. luokan tytöistä 18 % ja lukion 1. ja 2. vuosikurssin tytöistä 14 % oli vaikeasti tai keskivaikeasti masentuneita.

Median ja mainonnan markkinoima laihuutta ja ulkonäköä ihannoiva kauneuskäsitys on osaltaan johtanut tyttöjen ja naisten syömishäiriöiden, kuten laihuushäiriön, yleistymiseen. Kaikkia syömishäiriöitä esiintyy tytöillä huomattavasi poikia enemmän. Arvion mukaan yksi 150:sta 14-16-vuotiaasta tytöstä kärsii laihuushäiriöstä.

Tyttöjen mielenterveyden ongelmat ovat havaittavissa myös MLL:n Lasten ja nuorten puhelimessa ja netissä. Erityisesti 17-19-vuotiaiden tyttöjen puheluissa erilaiset vakavammat ongelmat alkoivat näkyä entistä selvemmin vuonna 2004. 11-13-vuotiaiden tyttöjen nettiviestien aiheista 16 % käsitteli jännittämistä, pelkoja, syömishäiriöitä, ahdistuneisuutta, masentuneisuutta sekä itsetuhoisuutta. Näitä aiheita käsiteltiin neljäsosassa 14-19-vuotiaiden tyttöjen viestejä.

Tyttöjen mielenterveysongelmia ei usein havaita, koska tyttöjen oireilu on enemmän sisäänpäin kääntynyttä kuin pojilla, joiden oireilu painottuu ulospäin. Näin ollen tyttöjen pääsy asianmukaisen hoidon piiriin helposti pitkittyy tai tytöt jäävät kokonaan sen ulkopuolelle.

Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa hoitotakuu ei edelleenkään toteudu maankattavasti. Sosiaali- ja terveysministeriön tammikuussa 2007 julkaiseman selvityksen mukaan tarpeelliseksi todettua lasten- ja nuorisopsykiatrista hoitoa ei voida edelleenkään aloittaa hoitotakuun määräämässä ajassa Helsingin ja Uudenmaan ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirien alueilla. Näiden kahden sairaanhoitopiirin alueella asuu yli 36 % Suomen lapsista.

Alaikäisten raskaudenkeskeytykset

Yleissopimuksen 16 artiklassa turvataan miesten ja naisten tasa-arvon pohjalta yhtäläiset oikeudet päättää lastensa lukumäärästä sekä mahdollisuus tämän oikeuden harjoittamisen edellyttämään tietoon, opetukseen ja välineisiin.

Vaikka raskaudenkeskeytykset ovat Suomessa edelleen kansainvälisesti vertaillen matalalla tasolla, ne ovat korkeammalla tasolla kuin kymmenen vuotta sitten. Tämä saattaa osittain johtua seksuaalikasvatuksen ja ehkäisyneuvonnan riittämättömyydestä. Nuorten raskaudenkeskeytysten määrän kasvua voi selittää myös kouluterveydenhuollon palveluiden saatavuuden heikentyminen. Myös alkoholin kokonaiskulutuksen kasvulla saattaa olla yhteyttä aborttien määrään kasvuun.

15-19-vuotiaiden ikäryhmässä raskaudenkeskeytyksiä oli Stakesin tilaston mukaan 1000:ta ikäryhmän naista kohden 10,7 vuonna 1994 11,0 vuonna 1995 ja vastaavasti 15,7 vuonna 2004 ja 14,9 vuonna 2005.

Tyttöjen päihteidenkäyttö

Tyttöjen ja naisten alkoholinkulutukseen ovat osin siirtyneet miehisen humalahakuisen alkoholikulttuurin mallit. Tampereen yliopiston terveystieteen laitoksen Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan tosihumalaan itsensä vähintään kerran kuukaudessa juovien tyttöjen osuus on noussut voimakkaasti viimeisten kahden vuosikymmenen aikana. Tutkimuksen mukaan tosihumalaan itsensä joi vähintään kerran kuukaudessa 16-vuotiaista tytöistä 12 % vuonna 1985 ja 18 % vuonna 2005, 18-vuotiaista tytöistä 9 % vuonna 1985 ja 32 % vuonna 2005.

Alkoholinkulutuksessa on nähtävissä polarisaatiokehitys eli alkoholihaitat keskittyvät osalle nuorista. Alkoholinkäytön aikaistuminen lapsuudessa ja nuoruudessa liittyy yleiseen lapsuuden lyhentymiseen. Tyttöjä ei myöskään tueta riittävästi lapsuuden ja nuoruuden ja nuoruuden ja aikuisuuden nivelvaiheissa.

Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan vuonna 2005 alkoholia joi vähintään kerran kuukaudessa

14-vuotiaista tytöistä 22 % ja pojista 15 %, 16-vuotiaista tytöistä 49 % ja pojista 51 % sekä 18-vuotiaista tytöistä 79 % ja pojista 78 %.

Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan vuonna 2005 tupakoi päivittäin 14-vuotiaista tytöistä 10 % ja pojista 7 %, 16-vuotiasita tytöistä 27 % ja pojista 23 % sekä 18-vuotiaista tytöistä 33 % ja pojista 34 %.

Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan huumetarjontaa vuonna 2005 oli kohdannut 14-vuotiaista

6 % tytöistä ja 4 % pojista, 16-vuotiaista tytöistä 13 % ja 12 % pojista sekä 18-vuotiaista 16 % tytöistä ja 21 % pojista.

Naisten alkoholinkulutus

Suomessa alkoholin kokonaiskulutus on kasvanut viime aikoina huomattavasti. Perinteisesti miehet ovat käyttäneet valtaosan kulutetusta alkoholista, mutta alkoholinkulutuksessa naisten osuus on kasvanut. Naisten osuus alkoholin kokonaiskulutuksesta on noin 25 %. Alkoholinkulutuksen kasvua selittävät alkoholinhinnan laskun (mm. vuoden 2004 alkoholiveron alennus) ja saatavuuden helpottumisen lisäksi mm. sosiaalisen eriarvoisuuden kasvu ja työelämän lisääntyneet paineet.

Alkoholin liiallinen käyttö on yhä merkittävämpi terveyshaitta naisille ja siitä on tullut jo toiseksi suurin kuolemansyy työikäisille naisille (Tilastokeskus: Kuolemansyyt 2005). Harjoitettu alkoholipolitiikka on ollut naisten terveyden suojelun kannalta riittämätöntä.

Raskaana olevien päihdeongelmista kärsivien naisten palvelut

Alkoholin kokonaiskulutuksen ja sen ongelmakäytön lisääntyminen muodostaa erityisen uhan raskaana oleville naisille ja heidän syntyville lapsilleen. Vuosittain Suomessa syntyy arviolta 600-650 alkoholin eriasteisesti vaurioittamaa lasta, mikä on yli 1 % kaikista syntyvistä lapsista. Raskaana olevista naisista arviolta 3-6 % käyttää alkoholia yli riskirajan.

Sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmällä on riittämättömät voimavarat tunnistaa ja puuttua raskaana olevien naisten liialliseen päihteidenkäyttöön. Neuvolatoiminnan voimavarat ovat puutteelliset tunnistamaan ja puuttumaan raskaana olevien naisten päihteidenkäyttöön. Myös asiaa koskeva lainsäädäntö on puutteellista ja mm. päihdehuoltolaista puuttuvat raskaana olevien naisten päihdehuoltoa koskevat säännökset. Vuoden 2008 voimaan tulevassa lastensuojelulaissa on asiaa koskeva säännös, mutta säännös ei yksinään riitä turvaamaan raskaana olevan päihdeongelmaisen naisen tarvitsemia palveluita.

Naisiin kohdistuva parisuhdeväkivalta ja lapset sen todistajina

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen vuonna 2006 julkaiseman tutkimuksen ”Naisiin kohdistuva väkivalta 2005” mukaan naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyydessä ei ole tapahtunut suuria muutoksia vuoteen 1997 verrattuna. Parisuhdeväkivalta oli tutkimuksen mukaan jonkin verran vähentynyt. Tutkimuksen mukaan 20 % naisista kertoi kokeneensa puolison väkivaltaa tai uhkailua joskus nykyisen parisuhteen aikana.

Valtaosa parisuhdeväkivallasta kohdistuu naisiin. Kotona nähty tai koettu väkivalta on uhka lapsen hyvinvoinnille ja se aiheuttaa lapselle psyykkisiä ongelmia kuten masennusta ja käyttäytymisongelmia. Perheväkivalta on merkittävä uhkatekijä lapsen kasvulle ja kehitykselle, vaikka lapsi ei olisikaan suoranainen väkivallan uhri.

Tyttöihin kohdistuva fyysinen väkivalta

Tilasto- ja tutkimustieto lapsiin ja siten myös tyttöihin kohdistuvasta väkivallasta on puutteellista.

15-vuotiaille helsinkiläisnuorille tehdyn kyselytutkimuksen (Savolainen, Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos 2003) mukaan tytöt olivat joutuneet viimeisen vuoden aikana vanhempiensa fyysisen väkivallan kohteeksi poikia useammin.

Tyttöihin kohdistuva seksuaalinen väkivalta

Tutkimus- ja tilastotietoa tyttöihin (ja ylipäätään lapsiin) kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta on riittämättömästi. Eri maissa tehtyjen tutkimusten mukaan tyttöjen seksuaalinen hyväksikäyttö on todettu 1,5-3 kertaa yleisemmäksi kuin poikien. Lapseen kohdistuva seksuaalinen väkivalta jää helposti piiloon eikä tule viranomaisten tietoon, koska suuri osa lapsiin kohdistuvasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä tapahtuu joko perheen sisällä tai lapsen välittömässä lähipiirissä.

Internet on lisännyt lapsiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan riskiä. Seksuaalisen väkivallan ilmenemismuotoja Internetissä ovat lapsiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan kuva-aineistot sekä lasten joutuminen Internet-välitteisen houkuttelun tai seksuaalisen häirinnän kohteeksi. Houkutteluprosessin tavoitteena on lapsen valmistelu ja suostuttelu seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Internetiin liittyvää, lapsiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa on tutkittu Suomessa riittämättömästi. Ilmiöön liittyy myös lainsäädännöllisiä puutteita esimerkiksi houkuttelun osalta sekä tiedollisia puutteita esimerkiksi varhaisen puuttumisen ja uhrien tunnistamisen osalta. Lasten turvallisen Internet-käyttäytymisen taitojen kasvatusta on korostettava entistä voimakkaammin ja entistä varhaisemmin.

Lasten seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisemisessä kansainvälisen yhteistyön korostaminen on tärkeää, sillä ilmiö on vahvasti globaali ja siihen liittyy paitsi edellä mainitut ajasta ja paikasta riippumattomat Internet-kysymykset, myös valtioiden rajat ylittävää lapsiprostituutiota sekä lapsikauppaa.

Epäkohtana voidaan mainita myös se, että Suomi ei ole vielä ratifioinut vuonna 2002 kansainvälisesti voimaantullutta lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnaista pöytäkirjaa koskien lasten myyntiä, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa.

Lapsiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan selvittämisen kannalta on ollut yhtenä ongelmana ohjeistuksen puute, mihin on tullut viime vuosien aikana jonkin verran parannusta. Stakes on vuonna 2003 julkaissut sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle tarkoitetun oppaan lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn selvittämisestä. Opas on lisännyt valmiutta selvittää ja saattaa poliisin tutkittavaksi lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn epäilytapauksia. Stakes on myös julkaissut vuonna 2005 lapsille tarkoitetun turvataitokasvatus oppimateriaalin. Lääkäriseura Duodecim on julkaissut vuonna 2001 (päivitetty vuonna 2006) käypä hoito –suosituksen lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tutkimisesta.

Maahanmuuttajataustaisiin ryhmiin kuuluvien tyttöjen ja naisten erityisongelmia

Maahanmuuttajataustaisiin tyttöihin ja –naisiin kohdistuva perheväkivalta jää helposti huomaamatta, koska uhrit eivät osaa hyvin suomenkieltä eivätkä tunne järjestelmää niin hyvin kuin valtaväestö.

Joihinkin maahanmuuttajaryhmiin kuuluvilla tytöillä/naisilla on lisäksi riski, että he joutuvat sukuelinten silpomisen (ns. tyttöjen ympärileikkaus) kohteeksi, ns. kunniaväkivallan uhriksi tai pakkoavioliittoon.

Helsingissä 29.6.2007

Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry

Seppo Ristilehto

pääsihteerin tehtävää hoitava johtaja

Esa Iivonen

erityisasiantuntija