Kannanotot ja lausunnot
30.9.2008
Lapsiperheiden sosiaaliturvan kehittäminen
|
Mannerheimin Lastensuojeluliiton kannanotto sosiaaliturvan uudistamiskomitealle (SATA-komitea) Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) esittää, että SATA-komitea ottaa huomioon seuraavat MLL:n esitykset lapsiperheiden sosiaaliturvan kehittämiseksi: 1 Yleistä Valtioneuvoston kesäkuussa 2007 käynnistämä laaja sosiaaliturvauudistus tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden lapsiperheiden jälkeenjääneiden tulonsiirtojen korottamiseen ja lapsiperheiden köyhyyden vähentämiseen. Lapsiperheiden sosiaaliturvan kehittämisessä tarvitaan sekä universaaleja, kaikkiin lapsiperheisiin kohdistuvia toimia, että erityisessä köyhyysriskissä oleviin perheisiin, kuten yksinhuoltajaperheisiin, suunnattuja toimia. Universaaleista toimenpiteistä erityisen kiireellistä on turvata lapsilisien ostovoima sitomalla ne indeksiin, korottaa lapsilisiä sekä ulottaa lapsilisän maksaminen 17-vuotiaisiin lapsiin. Köyhyysriskissä olevien lapsiperheiden tilanteen parantamisessa erityisen kiireellisiä ovat yksinhuoltajaperheiden ja opiskelijalapsiperheiden sosiaaliturvan parantaminen. Lapsiperheiden köyhyys on merkittävä riskitekijä lasten ja nuorten kehitykselle ja merkittävimpiä riskitekijöitä lasten ja nuorten syrjäytymiselle. Lapsiperheiden köyhyyden vähentäminen on tärkeää myös terveyserojen kaventamisen kannalta, sillä sosioekonomiset tekijät selittävät merkittävässä määrin suuria terveyseroja Suomessa. Köyhyys vaikuttaa kielteisesti lasten ja nuorten mielenterveyteen. Köyhyys heikentää lasten ja nuorten mahdollisuuksia osallistua täysipainoisesti yhteisön ja yhteiskunnan toimintaan. Verotulot ovat kasvaneet voimakkaasti Suomessa. Lapsiperheiden tulonsiirtojen parantamiseen ja lapsiperheiden köyhyyden vähentämiseen on tällä hetkellä aiempaa vauraammalla Suomella hyvät edellytykset. Tilastokeskuksen väestötilaston mukaan Suomessa oli lapsia 1 096 025 vuoden 2007 lopussa. Lapsiperheitä (perhe, jossa vähintään yksi kotona asuva 0-17-vuotias lapsi) oli 587 767 vuoden 2007 lopussa. Lapsiperheistä 80 % on avio-/avoperheitä ja yksinhuoltajaperheitä 20 %. Tilastokeskuksen tulonjakotilaston (2005) mukaan avio-/avoperheet, joilla on lapsia, saivat tulonsiirtoja keskimäärin 8289 euroa ja maksoivat tulonsiirtoja keskimäärin 17 654 euroa. Kahden huoltajan lapsiperheet siis maksoivat veroina ja muina tulonsiirtoina 9365 euroa enemmän kuin saivat eli näiden perheiden nettotulonsiirrot olivat -9365 euroa. Tulonjakotilaston mukaan yksinhuoltajaperheet saivat tulonsiirtoina keskimäärin 10 452 euroa vuodessa ja maksoivat veroina ja muina maksettuina tulonsiirtoina 5864 euroa vuodessa. Yksinhuoltajaperheiden nettotulonsiirrot olivat siis 4588 euroa vuonna 2005. Yhteiskunnan osallistuminen lapsista aiheutuvien kustannusten kattamiseen on ohentunut ja vastuu on siirtynyt aiempaa suuremmalta osin perheille itselleen. Sosiaaliturvan kehitys on ollut lasten ja lapsiperheiden näkökulmasta epäoikeudenmukaista. Perhepoliittiset verovähennykset poistettiin vuonna 1994, mikä kiristi muun muassa yksinhuoltajien verotusta. Lapsilisiin ja kotihoidon tukeen tehtiin tuntuvia leikkauksia 1990-luvun puolivälissä. Lapsilisät ja kotihoidon tuki rapautuvat inflaation seurauksena, koska etuuksia ei ole sidottu indeksiin. Lapsiperheiden suhteellinen köyhyys on kasvanut nopeasti 1990-luvulta lähtien. Köyhiin lapsiperheisiin kuului 135 900 lasta vuonna 2006 Tilastokeskuksen tulonjakotilaston mukaan vuonna 2006 lapsiköyhyysaste (pienituloisuusaste) oli 12,3 %, kun se vuonna 1996 oli vain 6,0 %. Lapsiköyhyysaste on ollut 12 %:n paikkeilla vuodesta 2000 lähtien. Köyhyysaste on määritelty Eurostatin käyttämällä suhteellisella köyhyysrajalla, joka luokittelee köyhiksi ne henkilöt, joiden tulot jäävät alle 60 prosentin koko väestön keskimääräisestä tulotasosta. Vanhempien tulojen perusteella on määritelty köyhyysaste myös lasten keskuudessa. Tulonjaossa lapsiperheistä heikoimmin ovat pärjänneet yksinhuoltajaperheet, pienten lasten perheet ja monilapsiset perheet. Erityisen korkea on yksinhuoltajaperheiden köyhyysaste. Lapsiperheiden köyhyyden taustalla on vanhempien työttömyyttä, osa-aika- ja pätkätyöllisyyttä, työmarkkinoilta syrjäytymistä ja pienipalkkaisuutta. Pitkäaikaissairaudet ja vammaisuus lapsiperheissä voivat heikentää oleellisesti perheen taloudellista selviytymiskykyä. Myös opiskelijalapsiperheiden taloudellinen asema on heikko. Suomea oikeudellisesti velvoittavat ihmisoikeussopimukset, kuten lapsen oikeuksia koskeva YK:n yleissopimus, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva YK:n yleissopimus ja uudistettu Euroopan sosiaalinen peruskirja edellyttävät julkiselta vallata lapsiperheiden toimeentulon tukemista ja sosiaaliturvan kehittämistä. Suomen perustuslain 19 §:n 1 momentissa turvataan välttämätön toimeentulo, 2 momentissa perustoimeentulo ja 3 momentissa julkiselle vallalle asetetaan velvoite tukea perhettä ja muita lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kehitys. Lapsiperheiden sosiaaliturva ei ole viime vuosien aikana kehittynyt niin kuin julkista valtaa sitovat perus- ja ihmisoikeusvelvoitteet olisivat edellyttäneet. 2 Lapsilisien kehittäminen Lapsilisät ovat merkittävin perhepoliittinen tulonsiirto. Lapsilisiä maksettiin vuonna 2006 yhteensä 1,419 miljardia euroa). Lapsilisään oikeuttaneita lapsia oli 1 032 712 vuoden 2006 lopussa. Lapsilisää maksettiin 568 275 perheelle vuoden 2006 lopussa. Lapsilisää saaneista perheistä 17,6 % oli yksinhuoltajaperheitä (Kelan tilastollinen vuosikirja 2006). Lapsilisän maksamisen kautta yhteiskunta osallistuu omalta osaltaan lapsista aiheutuvien kustannusten kattamiseen. Lapsilisäjärjestelmän on oltava jatkossakin universaali, kaikki lapset ja lapsiperheet kattava. Lapsilisien määriä pienennettiin 1.7.1995. Erityisen paljon leikattiin monilapsisten perheiden lapsilisiä. Koska lapsilisiä ei ole sidottu indeksiin, ne ovat menettäneet ja menettävät reaaliarvoaan inflaation johdosta. Keskimääräinen lapsilisä vuoden 2006 rahana oli vuoden 1994 joulukuussa 137,7 euroa/lapsi/kk ja vuoden 2006 joulukuussa 114,5 euroa/lapsi/kk (Kelan tilastollinen vuosikirja 2006, s. 241). Lapsilisä vuonna 2008 on ensimmäisestä lapsesta 100 euroa/kk, toisesta lapsesta 110,50 euroa/kk, kolmannesta lapsesta 131 euroa/kk, neljännestä lapsesta 151,50 euroa/kk, viidennestä ja jokaisesta seuraavasta lapsesta 172 euroa/kk. Yksinhuoltajalle maksetaan lisäksi jokaisesta lapsesta yksinhuoltajakorotusta 46,60 euroa/kk. Vuoden 2009 alusta kolmannesta ja sitä seuraavasta lapsesta maksettavan lapsilisän määrä nousee 10 eurolla/kk/lapsi. Lapsilisää maksetaan 0-16-vuotiaasta lapsesta. Myös 17-vuotiaat ovat vielä lapsia, joiden elatus- ja huoltovastuu kuuluu heidän vanhemmilleen. On kestämätöntä, että yhteiskunta ei lainkaan osallistu 17-vuotiaiden lasten perheiden toimeentulon tukemiseen. 17-vuotiaan menot ovat suuret mm. koulu- ja harrastusmenojen vuoksi, joten on perusteltua, että lapsilisän maksaminen ulotetaan myös 17-vuotiaisiin. Jos perheeseen syntyy kaksoset tai kerralla tätä useampia lapsia perhe joutuu hankkimaan näiden lasten koko lapsuuden ajan vaatteet, turvakaukalot ja –istuimet ja muut tarvittavat tarvikkeet aina samalla kertaa kaksinkertaisesti tai useampikertaisina. Tämän vuoksi olisi perusteltua, että monikkolapsista aiheutuvien korkeampien kustannusten vuoksi maksettaisiin korotettua lapsilisää. MLL esittää, että
3 Vanhempainpäivärahojen kehittäminen Vanhempainpäivärahoina maksetaan äitiysrahaa äidille 105 arkipäivää, vanhempainrahaa äidille tai isälle välittömästi äitiysrahakauden jälkeen yhdestä lapsesta 158 arkipäivää ja jokaisesta seuraavasta 60 arkipäivää lisää ja isälle isyysrahaa enintään 18 arkipäivää ja lisäksi enintään 12 lisäpäivää, jos isälle on maksettu vanhempainrahaa vähintään vanhempainrahakauden 12 viimeistä päivää. Isyysrahan maksaminen pitenee 30 päivään vuonna 2010. Vanhempainpäivärahoja maksettiin 692,4 miljoonaa euroa vuonna 2006. Vanhempainpäivärahoja maksettiin 148 981 vanhemmalle, joista äitejä 100 151 ja isiä 48 830. (Kelan tilastollinen vuosikirja 2006) Vanhempainpäivärahojen määrä riippuu päivärahan saajan työtuloista. Vanhempainpäivärahat ovat yleensä noin 70 % tuloista. Äitiysraha maksetaan korotettuna ensimmäisiltä 56 arkipäivältä (90 %) ja vanhempainraha maksetaan korotettuna ensimmäisen 30 arkipäivän ajalta (75 %). Korotukset koskevat vain niitä, joiden vanhempainpäivärahat maksetaan työtulojen perusteella. Jos työtuloja ei ole tai ne ovat enintään 6516 euroa vuodessa, maksetaan vanhempainpäiväraha vähimmäismääräisenä. Vanhempainpäivärahojen vähimmäismäärä on 15,20 euroa vuonna 2008. Vanhempainpäivärahojen vähimmäismäärä nostetaan vuoden 2009 alussa työttömyysturvan peruspäivärahan tasolle. Vanhempainvapaa ja vanhempainrahan maksaminen päättyy jo siinä vaiheessa, kun lapsi on vasta noin yhdeksän kuukauden ikäinen. Koska kotihoidon tuki on alhainen, edellyttää perheen toimeentulon turvaaminen usein molempien vanhempien osallistumista ansiotyöhön vanhempainvapaan päätyttyä, vaikka perhe haluasi vielä hoitaa lasta kotona. Vanhempainvapaan ja vanhempainrahakauden jatkaminen onkin perustelua. Osittaista hoitorahaa maksetaan alle kolmevuotiaan lapsen ja perusopetuksen 1. ja 2.-luokkalaisen vanhemmalle sekä tilanteessa, jossa lapsi kuuluu pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin siihen saakka kunnes lapsen kolmas lukuvuosi päättyy. Vanhemman tulee olla työ- tai virkasuhteessa, jonka keskimääräinen viikoittainen työaika on lapsen hoidon vuoksi enintään 30 tuntia. Osittaista hoitorahaa maksetaan kerralla vain yhdestä lapsesta. Osittaista hoitorahaa maksettiin 8,72 miljoonaa euroa vuonna 2006. Osittaista hoitorahaa maksettiin 10 690 perheelle vuoden 2006 lopussa. Osittaisen hoitorahan määrä vuonna 2008 on 70 euroa/kk. Osittaisen hoitorahan määrä nousee 90 euroon vuonna 2010. Koska työajan lyhentämisestä johtuva ansionmenetys on merkittävästi suurempi kuin osittaisen hoitorahan määrä ja alle 3-vuotiaiden lasten perheiden taloudellinen tilanne on usein tiukka, osittaista hoitovapaata ei voida käyttää siinä laajuudessa kuin perheet haluaisivat. MLL esittää, että
4 Kotihoidon tuen kehittäminen Kotihoidon tuki helpottaa perheen toimeentuloa tilanteessa, jossa lasta hoidetaan kotona. Monessa muussa maassa lasten kotihoitoa tuetaan vahvasti verotuksen kautta mm. perheverotuksella. Suomessa maksettava kotihoidon tuki ei ole tässä vertailussa mitenkään erityisen antelias, vaan kotihoidon tuen matalan tason ja tiukan erillisverotuksen kautta pienten lasten kotona hoitaminen on monelle lapsiperheelle mahdotonta, vaikka perhe haluasi sitä. Kotihoidontukea leikattiin vuoden 1996 alusta tuntuvasti, mikä heikensi pienten lasten perheiden toimeentuloa. Kotihoidon tukea maksettiin 336,4 miljoonaa euroa vuonna 2006. Kunnat maksoivat lisäksi 58,7 miljoonaa euroa kuntakohtaisia kotihoidon tuen lisiä. Vuoden 2006 aikana kotihoidon tukea sai 145 520 perhettä. Vuoden 2006 lopussa tukea sai 88 840 perhettä. Vuonna 2008 kotihoidon tuen hoitoraha alle 3-vuotiaasta lapsesta on 294,28 euroa/kk, alle 3-vuotiaasta sisaruksesta kustakin 94,09 euroa/kk ja alle oppivelvollisuusikäisestä sisaruksesta kustakin 60,46 euroa/kk sekä yhdestä alle 3-vuotiaasta maksettava hoitolisä (määräytyy perheen tulojen mukaan) enintään 168,19 euroa/kk. Kotihoidon tuen hoitoraha nousee 314,28 euroon/kk vuoden 2009 alussa. MLL esittää, että
5 Yksinhuoltajien sosiaaliturvan kehittäminen Yksinhuoltajien tulokehitys on ollut viime vuosina heikkoa ja yksinhuoltajaperheiden köyhyysriski on suuri. Yksinhuoltajaperheiden köyhyyden vähentämiseen onkin kiinnitettävä erityistä huomiota. Yksinhuoltajaperheiden työllisyys on laskenut 1990-luvun alusta ja heille työn ja perheen yhteensovittaminen tuo muita perheitä enemmän vaikeuksia. Lapsilisästä maksettava yksinhuoltajakorotus on tällä hetkellä 46,60 euroa/kk. Elatustukeen lapsella on oikeus silloin, kun elatusvelvollinen on laiminlyönyt elatusavun maksamisen tai lapselle ei ole vahvistettu elatusvelvollista. Elatustuki on vuonna 2008 enintään 129,91 euroa/kk/lapsi. MLL esittää, että
6 Opiskelijalapsiperheiden sosiaaliturvan kehittäminen Vanhempien/vanhemman opiskelu ja siitä johtuva työtulojen puuttuminen tai niiden vähäisyys sekä opintoetuuksien alhainen taso aiheuttavat lapsiperheköyhyyttä. Opiskelun ja perheen yhteensovittaminen on tämän vuoksi usein vaikeaa. Lasten hankinta viivästyy opiskelijalapsiperheiden heikon taloudellisen tilanteen vuoksi. Huoltajakorotus poistettiin korkeakouluopiskelijoilta vuonna 1992 ja toiseen asteen opiskelijoilta vuonna 1994. MLL esittää, että
7 Lapsiperheiden asumisen tukemisen kehittäminen Asumisen hinta on noussut voimakkaasti viime vuosien aikana. Erityisesti suurimmilla kaupunkialueilla asuminen on kallistunut huomattavasti, mikä on vaikeuttanut erityisesti lapsiperheiden taloudellista tilannetta. Asumistuen kehittämisen ja asuntolainojen verovähennysoikeuden ja painopisteen on oltava lapsiperheiden asumisen tukemisessa. Lapsiperheiden asumisen tukia tulee parantaa, jotta asuminen ei vie kohtuutonta osaa lapsiperheiden käytettävissä olevista tuloista. Kohtuuhintaisen asumisen turvaamiseksi tarvitaan myös kuntien maa-, kaavoitus- ja asuntopolitiikan vahvistamista sekä vuokra-asuntotuotannon lisäämistä. MLL esittää, että
8 Työttömyysturvan lapsikorotusten kehittäminen Koska työttömyydestä tai vajaatyöllisyydestä johtuva työtulojen puute tai niiden vähäisyys on merkittävin syy lapsiperheiden köyhyyteen, on tärkeää vahvistaa toimia lapsiperheiden työttömien vanhempien työttömyyden vähentämiseksi. Työttömyysturvaetuuksien lapsikorotukset ovat tällä hetkellä pieniä, joten niiden korottaminen on perusteltua. Lapsikorotus on 4,64 euroa yhdestä lapsesta, 6,82 euroa kahdesta lapsesta yhteensä ja kolmesta tai useammasta lapsesta yhteensä 8,79 euroa/arkipäivä. MLL esittää, että
9 Toimeentulotuen ja ensisijaisten etuuksien yhteensovittaminen Toimeentulotukea sai vuonna 2006 Stakesin toimeentulotukitilaston mukaan 49 937 lapsiperhettä, joista yksinhuoltajaperheitä oli 28 158 (56,4 % toimeentulotukea saaneista lapsiperheistä). Avio-/avoparista, joilla on lapsia, toimeentulotukea sai 2,3 % ja yksinhuoltajista 23,9 % vuoden 2006 aikana. Toimeentulotukea sai vuoden 2006 aikana yhteensä 226 617 kotitaloutta (7,9 % kaikista kotitalouksista). Toimeentulotukilain 11 §:n mukaan toimeentulotukea määriteltäessä tuloina otetaan huomioon henkilön ja perheenjäsenten käytettävissä olevat tulot. Lain 11 §:n 2 momentissa säädetään tuloista, joita ei toimeentulotukea myönnettäessä kuitenkaan oteta huomioon. Tähän luetteloon ei ole sisällytetty esimeriksi lapsilisiä, elatusapua eikä elatustukea. Tämän vuoksi toimeentulotukea saavan perheen käytettävissä olevat tulot eivät nouse, vaikka lapsilisä, lapselle maksettava elatusapu tai elatustuki nousisivat. MLL esittää, että
10 Lapsiperheiden palveluiden asiakasmaksujen kehittäminen Asiakasmaksut eivät saa muodostua esteeksi lapsiperheen tarvitsemien palveluiden käytölle. Tulee varmistaa, että pienituloiset perheet eivät jää palveluiden ulkopuolelle. Sosiaali- ja terveydenhuollon, lasten päivähoidon ja koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan asiakasmaksujen taso on korkea monen perheen näkökulmasta. Kuntien palveluita on leikattu, esimerkiksi lapsiperheiden kunnallinen kotipalvelu on lähes ajettu alas, mikä on heikentänyt pienituloisten perheiden mahdollisuuksia saada kotiapua. Monet lasten ja nuorten harrastukset ovat markkinaehtoistuneet, jolloin harrastusten hinnat ovat nousseet. Tämän seurauksena moni harrastus jää vähävaraisen perheen lasten ulottumattomiin. Kuntien tuleekin huolehtia siitä, että kuntien nuoriso-, kulttuuri- ja liikuntatoimi tarjoavat riittävästi harrastusmahdollisuuksia, jotka ovat myös vähävaraisten lapsiperheiden ulottuvilla. Tarvittaessa vähävaraisten perheiden lasten ja nuorten harrastustoimintaa on tuettava täydentävästä tai ehkäisevästä toimeentulotuesta. MLL esittää, että
11 Perhepoliittisten verovähennysten palauttaminen Perhepoliittiset verovähennykset poistettiin vuonna 1994. Verotuksen painopistettä siirrettiin pääomatuloista ansiotulojen verotukseen, mikä myös kiristi lapsiperheiden verotusta, koska lapsiperheillä on vähän pääomatuloja. Suomen korkea arvonlisäverotus kohdistuu ankarasti lapsiperheisiin, koska lapsiperheiden käytettävissä olevista tuloista huomattava osa menee kulutukseen. Lapsiperheiden verotus onkin käytännössä muita kotitalouksia ankarampaa johtuen lapsiperheiden tulo- ja kulurakenteesta. Perhepoliittisten verovähennysten poistaminen kiristi muun muassa yksinhuoltajien verotusta. Perhepoliittisten verovähennysten avulla voitaisiin tukea esimerkiksi yksinhuoltajaperheitä, perheitä, joissa toinen vanhemmista hoitaa lapsia kotona (erityisesti perheitä, joissa nuorin lapsi on alle 3-vuotias) sekä monilapsisia perheitä. MLL esittää, että
Kannanotto on hyväksytty Mannerheimin Lastensuojeluliiton liittohallituksessa 29.9.2008. Helsingissä 30.9.2008 Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry Mirjam Kalland Esa Iivonen |