Nuoret eivät kerro kiusaamisesta koulun aikuisille, koska eivät usko että siitä on hyötyä. Osa nuorista kokee tilanteen vain pahentuneen kiusaamisesta puhumisen jälkeen. Vanhemmat eivät tunne koulujen kiusaamisen vastaisia käytäntöjä. Tiedot perustuvat Mannerheimin Lastensuojeluliiton kouluviihtyvyyskyselyihin, jotka julkistettiin maanantaina 11. toukokuuta 2009.

MLL kartoitti yli 15 000 yläkoulussa, lukiossa ja ammattioppilaitoksessa opiskelevan 12–19-vuotiaan nuoren ajatuksia kouluhyvinvoinnista ja kiusaamisesta. Internet-kyselyyn vastanneista 75 % oli tyttöjä ja 25 % poikia. Taloustutkimuksen kanssa toteutettuun vanhemmille suunnattuun kyselyyn vastasi yli 1000 vanhempaa.

Nuoret kertovat useimmiten kiusaamisesta omille vanhemmilleen tai opettajalle. Kiusatut nuoret kokevat, että omille vanhemmille kertomisesta on useimmiten hyötyä. Yli puolet kiusatuista nuorista ei näytä hyötyneen siitä, että oli puhunut koulun henkilökunnan kanssa kiusaamisestaan. Joka kymmenes kiusaamisesta puhuneista koki, että tilanne oli vain pahentunut puhumisen jälkeen.

Kiusaamiseen puuttuminen ei siis takaa kiusaamisen loppumista. Tulos haastaakin kouluja kehittämään edelleen kiusaamiseen puuttumisen tapoja ja kuulemaan nuorten kokemuksia tehokkaista keinoista.

Melkein joka kolmas kiusatuista nuorista ei kerro asiasta kenellekään, koska ei usko siitä olevan mitään hyötyä. Toistuvasti kiusaamista kokeneista nuorista lähes puolet (46 %) ei ole puhunut asiasta vanhemmilleen. Koska nuoret eivät kerro kiusaamisesta, vanhemmat uskovat nuorten ympäristön olevan turvallisempi kuin se käytännössä on. Vanhemmat olisivat valmiita toimimaan koulun kanssa yhteistyössä, mutta heille ei läheskään aina ole selvää, miten kiusaamiseen koulussa puututaan. Puolet vanhemmista ei tiedä onko oman lapsen koulussa käsitelty kiusaamista.

Oma kaveri paras puolustaja

Kyselyn mukaan oma kaveri on kiusatun paras puolustaja. Noin kolme neljästä kiusatusta oli saanut apua tilanteeseensa, jos kaveri oli noussut puolustamaan kiusattua. Kielteisiä vaikutuksia kaverin puolustamisesta oli vain harvoin. Yläkoulussa myös tukioppilaista oli ollut usein apua kiusatuille. Ystävyyssuhteet suojaavat lasta ja nuorta kiusaamiselta, siksi koulun tulisi tukea nuorten kaverisuhteita ja huomioida yksinäisten oppilaiden tukeminen kaikessa toiminnassa.

Kiusaaminen jatkuu netissä

Kyselyn mukaan koulukiusaaminen jatkuu usein netin tai kännykän välityksellä. Kiusaaminen voi loppua koulussa, kun siihen puututaan, mutta jatkua netissä. Osa netissä tapahtuvasta kiusaamisesta tapahtuu nimimerkin suojassa siten, että kiusattu ei itsekään tiedä, ovatko kyseessä samat kiusaajat kuin koulussa. Silti netissä kiusatuista selvästi yli puolet tiesi kiusaajien olevan oman koulunsa oppilaita.

Opettajien ja vanhempien olisi tärkeä tutustua nuorten netin käyttöön ja kiusaamisen uusiin muotoihin verkossa, jotta nuoret eivät jäisi yksin. Verkossa tapahtuvaa kiusaamista ja häirintää tulisi käsitellä oppitunneilla ja vanhempainilloissa. Nuoren kannalta on sama, missä kiusaaminen tapahtuu. Sen lopettaminen on aina aikuisten vastuulla.

Fyysinen väkivalta ja seksuaalinen häirintä usein osa kiusaamista

Kyselyssä havaittiin ilmeinen yhteys seksuaalisen häirinnän ja kiusaamisen välillä. Kiusatut oppilaat kokevat usein kiusaamisen lisäksi myös seksuaalista häirintää, mutta nekin oppilaat, jotka eivät pidä itseään kiusattuina kertovat kokevansa seksuaalista häirintää. Kiusaamisen lisäksi kouluissa tulisikin puhua tasa-arvosta, toisten kunnioittamisesta ja jokaisen oikeudesta fyysiseen ja psyykkiseen koskemattomuuteen.

Kouluviihtyvyydessä myönteistäkin kehitystä

MLL:n nuorten kyselyn mukaan selvä enemmistö nuorista viihtyy koulussa hyvin. Eniten kehittämistä on yläkouluikäisten poikien kohdalla, joista joka neljäs ilmoitti, ettei viihdy koulussa. Merkittävää on, että valtaosa nuorista kokee olonsa turvalliseksi koulussa, mikä on tärkeä edellytys kaikelle oppimiselle. Koulusurmat ja -uhkaukset eivät siis näytä horjuttaneen suomalaisten nuorten turvallisuuden tunnetta koulussa.