blogi

Kuka kuuntelee nuoria?8.5.2017 11:56

Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) koordinoima lasten ja nuorten puhelin on maamme ainoa valtakunnallinen, kaikille lapsille ja nuorille tarkoitettu maksuton puhelin. Puhelinpalvelun lisäksi Mannerheimin Lastensuojeluliitolla on palveluita myös Nuortennetissä. Vuonna 2016 vapaaehtoiset aikuiset päivystäjät vastasivat erilaisiin yhteydenottoihin 26 204 kertaa. Niistä noin kolme ja puoli tuhatta yhteydenottoa tuli nettikirjeiden ja chat-keskusteluiden kautta.

Myös 13–20-vuotiaat nuoret ovat ruvenneet vapaaehtoisiksi verkk@ritoiminnan kautta. Verkk@rit ovat verkkotukioppilaita, jotka toimivat nuoren kasvun tukena ja yhteisöllisyyden luojana verkossa samankaltaisesti kuin tukioppilastoiminta kouluissa. Vastatessaan muiden nuorten kysymyksiin ja huolenaiheisiin Nuortennetin keskustelupalstalla verkk@rit antavat lapsille ja nuorille pääsääntöisesti tunnetukea, joka on kuuntelemista ja rohkaisua, mutta myös arvostustukea, joka pitää sisällään vuorovaikutuksen ja itsearvostuksen tukemisen. Lisäksi nuoret voivat saada verkk@reilta tietoa, neuvoja, ohjeita ja opastusta. (Mannerheimin Lastensuojeluliitto 2017.)

Apu ja tuki ei kuitenkaan tavoita aina kaikkia lapsia ja nuoria. MLL:n raporttien mukaan lasten ja nuorten suurimpia ongelmia ovat arjen yksinäisyys, kiusaamisen ongelmat sekä alkavat mielenterveyden ongelmat. Valitettavasti kaikkiin lasten ja nuorten kysymyksiin ei vapaaehtoisten aikuisten taholtakaan ehditä vastaamaan ja nuoret jäävät usein ilman tukea ja apua. Nuorille verkkofoorumit ovat keino päästä purkamaan ajatuksia ja hakemaan vastauksia. Vastaamattomuus voi aiheuttaa kysymyksen kirjoittajalle pettymystä, arvottomuuden tunnetta ja ehkä jopa hylätyksi tulemisen tunteita. Nuorelle avun hakeminen voi olla yleensäkin vaikeaa, ja kynnys voi nousta korkeaksi, jos hän ei saa vastausta verkkopalvelussakaan. On tärkeää että nuori kokee tulleensa kohdatuksi ja kuulluksi. Nuortennetin keskustelupalstalta löytyy myös kysymyksiä ja kirjoituksia, joihin ei ole keretty vastata. Nuoret vapaaehtoisetkaan eivät ehdi joka paikkaan, vaan ensisijaisesti kaikkien nuorten tehtävä on kasvaa aikuisiksi, käydä koulua ja harjoitella oman elämänsä hallintaa. Ne nuoret, jotka kokevat, että heillä voisi olla annettavaa ja resursseja, voisivat olla potentiaalisia uusia verkk@ri-toimijoita.

Verkk@ritoimintaan tarvitaan lisää uusia innokkaita vapaaehtoisia. Yhteiskunnan tulisi tulla tukemaan tämänkaltaista toimintaa, sillä lasten ja nuorten hyvinvointiin panostaminen on tulevaisuuteen panostamista. Miten verkk@ritoimintaan saataisiin enemmän nuoria mukaan auttamaan ja vastaamaan? Tarvitaanko lisää koulutusta? Mikä voisi motivoida nuoria enemmän mukaan vapaaehtoistoimintaan?

Nuorten on hyvä tietää, että vapaaehtoistyön tekemisellä voi olla hyötyä myöhemmin koulutuksen tai työn haussa. Oma ajattelumaailma avartuu ja saa kokemuksia, joista on hyötyä myös omassa elämässä. Ehkäpä nuorille voisi tarjota palkkioksi jotakin, joka motivoi toimimaan vapaaehtoisena? Kuinka sitten aikuisia vapaaehtoisia saataisiin enemmän mukaan toimintaan? Voisiko lasten ja nuorten parissa toimivia työntekijöitä saada jollakin tavalla motivoitumaan myös tälle saralle? Vapaaehtoistoimijoita sekä erilaisia toimintamenetelmiä tulee lisätä, jotta yhä useampi lapsi tai nuori pääsisi kontaktiin sellaisen ihmisen kanssa, joka häntä kuuntelee, auttaa ja tukee. Mannerheimin Lastensuojeluliitto tekee jo tämän asian eteen tärkeää työtä.

Lasten ja nuorten ongelmat sekä heidän avun tarpeensa tulee huomioida ennaltaehkäisevästi. On hyvä pyrkiä siihen, että lasten ja nuorten ongelmat eivät pääse liian suuriksi. Tämän takia heidän tuekseen tarvitaan rinnalla kulkijoiksi lisää turvallisia, kuuntelevia aikuisia. Kaikilla lapsilla ja nuorilla pitäisi olla ainakin yksi ystävä sekä turvallisia aikuisia lähellään, joille he voisivat kertoa ilonsa ja surunsa. Mutta kaikilla ei kuitenkaan näin ole. Silloin vapaaehtoisten osuus heidän auttamiseksi saa isomman roolin. Verkk@reilla ja vapaaehtoisilla aikuisilla olisikin silloin hyvä mahdollisuus antaa tukeaan ja edistää lasten ja nuorten hyvinvointia. 

Lapsena alkanut yksinäisyys voi johtaa aikuisena sosiaalisten verkostojen ulkopuolelle jäämiseen ja syrjäytymiseen. Yksikin läheinen ihminen voi riittää lapselle ja nuorelle tuen antajaksi. Lapset ja nuoret ovat yhteiskuntamme tulevaisuus ja voimavara. Heitä täytyy kuulla, kuunnella ja suojella aikuisten taholta.

Anne Bäck, Marjukka Kuusela, Anne Määttänen ja Satu Tuppurainen
Sosionomiopiskelijat
Diakonia-ammattikorkeakoulu
Pieksämäki


Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 8.5.2017 12:44

Kommentoi (0 kommenttia)

Matka Luxemburgiin - European Youth Panel (YEP) ja Safer Internet Forum (SIF)9.2.2017 08:31

Lensimme 22.11.2016 isäni kanssa Amsterdamin kautta Luxemburgiin. Minut oli valittu edustamaan Suomen nuoria Safer Internet Forumiin sekä Euroopan nuorten paneeliin, joka käsitteli myös aihetta. Menin tekemään jotain, josta ihmiset olivat minulta innoissaan kyselleet, vaikka itsekin olin pyörällä päästäni. Olin todella tohkeissani, mutta myös jännittynyt.

Olin saanut hotellihuoneeni avaimen ja lähdin kävelemään sitä kohti aikeissani tiputtaa laukkuni sinne, kun käytävällä olikin porukka nuoria ja porukasta kaikui iloinen puheensorina. Nuoret arvasivat minun olevan SIF:in ja YEP:in osallistuja ja kysyivät kuka olen, mistä olen ja miten minut on valittu mukaan. Olin erittäin häkeltynyt ja vastasin englanniksi (englannin puhumista olin alun perin jännittänyt eniten) kysymyksiin. Loppuun lisäsin vielä, että olen pahoillani englannin taidoistani. Kaikki olivat kuunnelleet minua koko ajan ja sanoivat ettei englannissani ollut mitään vikaa. Siinä vaiheessa minusta tuli erittäin varma ja tajusin että voin puhua mitä tahdon eikä kukaan tuomitsisi. 

Illallisella pääsin ensikertaa kunnolla juttelemaan muiden osallistujien kanssa ja sain kuulla muiden mietteitä tulevasta foorumista. Paikalla oli nuorten lisäksi aikuisia, jotka olivat poliitikkoja tai muita projektin parissa työskentelijöitä. Kaikki vaikuttivat olevan samoilla linjoilla kuin minä. Hieman epätietoisia, mutta mieli pullollaan ideoita.  
Seuraavana päivänä vierailimme paikallisella koululla, jossa meillä oli European Youth Panel. Tutustumisen jälkeen siirryimme suoraan luokkaan, jossa oppilaat saavat vapaasti välitunneilla ja koulun jälkeen kehitellä robotteja ja omia tietokonepelejä. Mekin saimme vapaasti kokeilla huoneen antimia. Huoneen ohjaava opettaja kertoi, että jos nuorilla on idea sekä suunnitelma koulu on valmiina hankkimaan materiaaleja yms. Huoneen idea on kokonaisuudessa hyvä ja voisi toimia myös Suomen kouluissa!

Tämän jälkeen oli YEP:in aika. Keskustelimme ryhmissä seuraavista aiheista; Minkälaista arki on 20 vuoden jälkeen?, Miten nettikiusaamista voi ehkäistä?, Miten sosiaalistenmedioiden ohje- ja tukikeskus toimii? Miten seksuaalista häirintää ehkäistään? Kiusaamiskeskustelussa nousi esille ristiriitainen kysymys. Jos saat ilkeitä kommentteja ja otat kommentointi mahdollisuuden pois kuvistasi, onko kyse silloin enää sosiaalisesta mediasta? Silloin poistuu mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen netissä ja tämä on yksi somen peruspilareista. Minusta se ei ole enää somettamista, mutta toisaalta onko silloin sillä väliä kun kiusataan?  

Tulevaisuudessa monen mielestä kukaan ei käy koulussa, vaan homma toimii esimerkiksi web-kameran kautta. Koulussamme on eräs oppilas joka ei pysty opiskelemaan koulun tiloissa. Hän on nimittäin allerginen remonttipölylle ja on oppitunneilla mukana FaceTimen välityksellä. Tämä hämmästytti muita ja joku vitsaili, että koulumme ovat tulevaisuudesta. Minusta on hyvä, että valtio tarjoaa kaikille tällaisen mahdollisuuden, ettei tarvitse hankkia kotiopettajaa.  

Sitten koitti suuri päivä eli oli Safer Internet Forumin aika. SIF sisälsi puheita, esityksiä ja paneeleita. Paneelit oli saanut valita etukäteen. Ensimmäisen paneelin aihe oli: Helpottaako vai vaikeuttaako teknologia lasten seksuaalista hyväksikäyttöä? Ensimmäisessä paneelissa oltiin ehdottomasti sitä mieltä, että internet helpottaa hyväksikäyttöä, eivätkä lapset edelleen uskalla puhua siitä. Mielestäni olisi hyvä jos lapsille annettaisiin esim. netissä mahdollisuus puhua tuntemattomalle aikuiselle, joka voisi rohkaista tätä etenemään asian kanssa. Tähän tarkoitukseen sopii hyvin MLL auttava puhelin.

Toisessa paneelissa puhuttiin siitä, kuinka joudut luovuttamaan paljon tietoja esim. Facebookille joka myy niitä eteenpäin mainostajille, jotta sinun eteesi saataisiin juuri sinua houkuttavat mainokset. Tauoilla ehti keskustelemaan foorumin aiheista ja muusta nuorten kanssa. Moni vaikutti erittäin kiinnostuneelta Suomen koulujärjestelmästä.

Oli haikeaa lähteä Luxemburgista, matka nimittäin ylitti odotukseni täysin! Sain paljon uutta tietoa internetistä, sellaista mitä voin hyödyntää tulevaisuudessa esim. verkkari-työssäni. Tapasin myös aivan uskomattoman mukavia ihmisiä, joihin olen varmasti yhteydessä vielä pitkään! Haluan kiittää MLL:ää ja Foorumin järjestäjiä, kun lähettivät minut matkalle. Kiitos!  

Yasmin - verkk@ri


Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 9.2.2017 08:55

Kommentoi (0 kommenttia)

Miltä tuntuu?26.4.2016 14:23

Onnelliseen perheeseen syntyi tyttö. Perheellä oli kaikki hyvin, ja tyttö sai kasvaa terveenä ja hyvinvoivana. Tyttö askarteli paperinukkeja äitinsä kanssa ja pelasi futista isänsä kanssa. Koulussa meni hyvin ja tyttö oli unelmoiva ja reipas oppilas. Tyttö oppi monella tavalla ilmaisemaan ilonsa, innostuksensa ja luovuutensa. Tytöllä oli myös monta hyvää ystävää.

Tuli murrosikä. Tyttö meni yläasteelle. Asiat alkoivat muuttua.

Yhtäkkiä tytön kaverit muuttuivat ja olivat eri mieltä tytön kanssa. Kaveripiirit vaihtuivat ja tytöstä tuli yksinäinen. Kotona äiti ja isä eivät enää jaksaneet kiinnittää tyttöön niin paljoa huomiota, tytön veljen ongelmat menivät edelle. Koulussa alkoi olla vaikeaa. Tytön itsetunto romahti ja hän koki epäonnistuvansa kaikessa. Tyttö ei enää uskaltanut sanoa mielipidettään tai viitata tunnilla. Tyttö alkoi vihata itseään ja hänellä oli paha olla. Hän ei ollut tottunut tällaiseen tilanteeseen ja oli hämillään asiasta. Häntä pelotti ja hän alkoi esittää kaikille iloista ja pirteää ihmistä, sellaista joka oli aina ollut. Hänen henkiset voimavaransa alkoivat kulua.

Mutta mitä tapahtuu, kun on koko elämänsä ollut onnellinen, kun on lapsena opetettu ilmaisemaan iloa, mutta ei surua tai pahaa oloa, kun ei arvosta itseään, kun pelkää olevansa huomionhakuinen, kun ei tahdo myöntää asioita edes itselleen, kun tarkoituksella sulkee oven, ettei kukaan kuulisi itkua, kun kukaan ei nää tilannetta, kun ei ole koskaan oppinut näyttämään pahaa oloaan, kun kaipaa hyväksyntää, mutta pelkää sitä?

Se huomiota tarvitseva osa tytössä heräsi. Tyttö eksyi googlessa väärille sivuille. Tyttö tajusi, ettei hän ollut ainut yksin kärsivä nuori. Hän luki toisten nuorten tavoista ilmaista pahaa oloaan. Viiltely. Anoreksia. Päihteet. Itsari. Nämä sivut ja nuoret opettivat tytölle tapoja ilmaista pahaa oloaan.

Mitä tällöin liikkuu nuoren päässä? Missä on se kiltti ja iloinen tyttö? Mitä tytön pitäisi tehdä? Kuka osaisi kertoa? Keneltä osaisin kysyä? Mitä tämä on? Mitä minä teen?

Mitä ajattelee nuori, joka tarvitsee huomiota ja hyväksyntää, joka tarvitsee apua, joka ei osaa ilmaista pahaa oloaan, ja joku kertoo, että tästä ja tästä tulee parempi olo, näin ja näin minäkin teen? 


Kommentoi (0 kommenttia)

Terve elämä 4.3.2016 08:15

Teen tämän sitä varten että muut ihmiset voivat tajuta toisten ihmisten sairaudet ja että miltä se tuntuu kun on sairas.

16 vuotias tyttö nimeltä Johanna sairastaa montaa eri tautia. Aluksi hän sairasti keuhkosyöpää mutta Johanna selvisi siitä.

Hänen kaverinsa eivät tajua että kuinka vakavia hänen kaikki sauraytensa oikeastaan on. He alkoivat kiusata Johannaa 12 vuotiaasta lähtien. 

Aluksi Johanna luuli että kaverit vaan vitsailevat mutta vuosien varrella hän on huomannut että tämä ei ole enään hauskaa. Hän sairastaa astmaa ja lievää masennusta kiusaamisen takia.

20 vuotiaana kiusaaminen jatkui ja jatkui eikä Johanna enään jaksanut, hänelle tuli 22 vuotiaana vaikea masennus. Onneksi Johanna päätti hakea apua ja kertoa kiusaamisesta.

24 vuotiaana Johanna ei enää sairastanut masennusta koska ystävät pyysivät anteeksi ja auttoivat tätä hänen sairauksiensa kanssa.

Että älä kiusaa! :)


Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 4.3.2016 09:21

Kommentoi (0 kommenttia)

Et ole ainoa!25.2.2016 15:04

Minä olen kuudennella. Ensimmäisellä luokalla olin välitunnit aina yksin. En kertonut siitä kellekkään. Toisella luokalla olin taas yksin ja kolmannellakin. Kolmannella itkien välillä tultuani koulusta, kukaan ei pitänyt minusta.

Neljännellä kumminkin löysin yhden kaverin, Anna (nimi muutettu). Olin suurimman osan nelosluokasta vain hänen kanssaan. Silti aina kun oli liikuntaa ja valittiin joukkueet, olin aina se viimeinen. En tiennyt mikä minussa oli vikana. Sain huonon itsetunnon. Minusta tuli myös hirveän ujo. En kehdannut edes kadulla vastata ihmisten tervehdyksiin.

Nelosluokalla luokalle tuli uusi tyttö, Sanni (nimi muutettu). Sanni tuli minun ja Annan porukkaan. Meistä kolmesta tuli hyviä ystäviä, mutta Anna jätti meidät. Minä ja Sanni jäimme kaksistaan. Sanniakin alettiin syrjiä, koska hän oli seurassani ja puolusti minua. Meistä tuli sydän ystävät.

Viidennellä mukaamme tuli Annika (nimi muutettu). Annikasta tuli hyvä ystävämme. Lopulta huomasimme kuinka hänkin haukkui meitä selän takana, joten jätimme hänet. Nyt kuudennella, sama meno jatkuu. Meitä yhä syrjitään, mutta minä ja Sanni olemme erottamattomat!

Kun pääsemme yläasteelle, uskon että elämä voisi muuttua parempaan suuntaan. Koittakaa tekin vain kestää! Kerroimme Sannin kanssa opettajalle, mutta tämä ei paljon asialle tehnyt. Vanhemmillekkin kerroin, ja nämä kertoivat opettajalle syrjinnästä. Opettaja kuitenkin vähät välitti. Koittakaa te kestää!


Kommentoi (0 kommenttia)

Lisää kirjoituksia