Vanhempainnetti

Leikin merkitys lapselle

Leikki on vapaaehtoista, erillistä, ennakoimatonta, tuottamatonta, säännönmukaista ja kuvitteellista toimintaa. Leikki erottuu muusta elämästä, vaikka saakin usein sisällön todellisista tapahtumista. Leikin tila ei vastaa ihmisen psyykkistä todellisuutta. Se on yksilön ulkopuolella muttei silti sama kuin ulkomaailma. Tälle vyöhykkeelle lapsi kokoaa esineitä ja ilmiöitä ulkomaailmasta ja käyttää niitä leikissään yhdistäen henkilökohtaisen ja ulkoisen todellisuuden vaikutelmat.

Leikin monet merkitykset

Leikki on välttämätöntä lapsen emotionaaliselle, sosiaaliselle ja kognitiiviselle kehitykselle. Leikkiessä kehittyvät kieli, syy-seuraus ajattelu, joustava yhdisteleminen, luova ajattelu, assosiatiivisuus, ongelmanratkaisutaito ja kyky erottaa ulkoinen todellisuus leikistä. Leikkiessään lapsi oppii esineiden käsittely- ja toimintatapoja, yhteistoimintaa ja sääntöjä sekä tunteiden säätelyä. Leikki voi parantaa lapsen luottamusta itseensä ja omiin kykyihinsä. Leikki opettaa ymmärtämään sosiaalista vuorovaikutusta, moraalia ja arvoja sekä vastaanottamaan empatiaa toisilta leikkijöiltä.

Arjen terapiaa

Kehittyminen vaatii lasta harjoittelemaan, kokeilemaan ja etsimään mielekästä toimintaa. Kaikki kehityksen osa-alueet houkuttelevat lasta, ja siksi hän liikkuu, puhuu, ajattelee, kysyy, kuuntelee ja puuhaa jatkuvasti. Toimiessaan lapsi oppii, harjaantuu, käsittelee sisäistä maailmaansa ja käy läpi tunteitaan. Hän oivaltaa itsestään uusia asioita, näkee uusia näkökulmia sekä selkiinnyttää minäkuvaansa ja itsetuntoaan.

Toiminta, tekeminen, aikuisen näkökulmasta katsottuna "pelkkä leikki" on arkipäivän terapiaa. Leikki on lapsen tapa sopeutua ympäristöstä ja itsestä tuleviin paineisiin ja etsiä niille luovia ratkaisuja. Leikissä lapsi voi harjoitella erilaisia taitoja ilman epäonnistumisen pelkoa.

Paras tapa oppia


Lapsi ei leiki oppiakseen mutta oppii leikkiessään. Leikki on lapselle ainoa hyvä ja kestävä tapa oppia. Lapsen innostusta oppia ja omaksua leikinomaisesti voidaan hyödyntää, kun opetetaan hänelle arjen puuhia, tietoja, hyviä tapoja jne. Leikkien oppiminen on iloista ja elämänläheistä. Se luo myönteistä asennoitumista tiedon hankkimiseen ja tutkimiseen. Leikin pitää aina tapahtua lapsen ehdoilla.

Luovuuden kehittyminen ja ongelmanratkaisutaidot ovat myös oppimista. Ongelmanratkaisuun tarvitaan avointa mieltä ja uteliaisuutta. Luova uskaltaa olla erilainen. Luovuuteen tarvitaan aikaa, mielikuvitusta, itseluottamusta, tietoa, vastaanottavaisuutta, mielettömyyttä - ja kykyä leikkiä.

Leikki kehittyy lapsen mukana

Vauva tutkii sormiaan ja oivaltaa vähitellen, että ne ovat osa häntä. Ensin lapsi leikki yksin, omalla itsellään, koskettelemalla, jäsenten liikuttelulla ja katselulla ja vasta sitten hän haluaa aikuisen mukaan. 2-3-vuotiaat leikkivät rinnakkain ja siirtyvät vähitellen vuorovaikutusleikkeihin. Niistä muodostuu roolileikkejä, joihin ilmestyy juoni.

Aitoa leikkiä ei aikuinen muokkaa

Leikkiä on usein kuvattu lapsen työksi. Jotkut aikuiset arvostavatkin leikistä vain sitä osaa, mikä vaikuttaa vakavalta, leikkiä jonka päämäärän he ymmärtävät ja hyväksyvät. Aikuiset arvostavat leikkiä helposti sen mukaan, miten he pystyvät sitä käyttämään esimerkiksi ahkeruuden, sitkeyden, säästäväisyyden ja kunnianhimon opettamisessa lapsille. Aikuiset pyrkivätkin usein muokkaamaan ja ohjaamaan leikkiä. Kuitenkin aito leikki on omaehtoista ja itseohjautuvaa, eikä sillä ole aikuisen näkökulmasta vakavaa päämäärää. Lapsi kuvaa leikissään sisäisen ja ulkoisen maailmansa tapahtumia. Leikki rikastuttaa elämää ja tuo siihen jännitystä.

Lapset kilpailevat rooleista

Ympäristöön suuntautuminen ja halu leikkiä ovat luontaisia lapselle. Koska leikin yllykkeet ja motiivit ovat lapsilla valmiina, tarvitaan vain otollinen tilanne ja lapset ryhtyvät leikkimään keskenään. Leikkitoverit vaikuttavat voimakkaasti sekä leikki-ideoihin että niiden toteuttamiseen. Yksin leikkivä voi päättää kaikesta itse, toisten kanssa joutuu tekemään kompromisseja.

Lasten yhteisöön kuuluminen merkitsee myös leikkiyhteisöön kuulumista. Päiväkodissa uuden lapsen ensimmäisiä haasteita on päästä leikkiin mukaan. Hyväksytyksi tuleminen ei ole itsestään selvää, varsinkin jos tulokas kohtaa vakiintuneen ryhmän. Päästäkseen mukaan leikkiin lapsi voi käyttää monenlaisia menettelytapoja aikaisempien kokemuksiensa, ominaisuuksiensa ja taitojensa mukaan.

Leikistä päättäminen ja roolijako ovat usein vaativia tehtäviä. Usein mieleisen roolin saaminen on leikkijälle äärimmäisen tärkeää, ja moni neuvottelu katkeaa siihen, että joku lähtee leikistä. Rooleista kilpaillaan, koska roolijaossa on kysymys vallasta ja hierarkiasta.

Leikki on uhattuna


Nykyään leikki on uhattuna. Lapsuus lyhenee, leikit loppuvat liian varhain. Monilta lapsilta puuttuu mahdollisuus leikkimiseen ja heidän leikkimiskykyään rajoitetaan. Leikkimaailma on köyhtynyt, eivätkä lapset aina osaa leikkiä, vaan riehuvat, eivät keskity ja käyvät ylikierroksilla. Monet leikkivät yksipuolisia, varsinkin television tuomia leikkejä, jotka eivät jätä tilaa mielikuvitukselle ja sisältävät väkivaltaa.

Leikki kuuluu aikuisellekin


Leikki tunnustetaan lasten oikeudeksi; YK:n Lasten oikeuksien sopimuksessakin leikki mainitaan. Leikki kuuluu myös aikuisten elämään. Aikuisten leikki on usein naamioitu harrastuksiksi. Niistä on lupa nauttia ja hakea vastapainoa työlle.

Leikki tuo aikuisillekin mielihyvää ja kohentaa hyvinvointia. Tutustumis- ja parileikit keventävät illanistujaisia, yhteinen leikkituokio piristää työpäivää.

Leikki on välttämätöntä niin lapsille kuin aikuisillekin, eikä leikki ole vastakkaista työlle. Molemmat kuuluvat elämäämme, aivan kuten hengittäminen, syöminen ja nukkuminen.

"Emme lopeta leikkimistä sen johdosta, että vanhenemme - vanhenemme, koska lopetamme leikkimisen." Herbert Spencer

Leikkikirjallisuutta

Hakkarainen Pentti: Motivaatio, leikki ja toiminnan kohteellisuus. Kirjapaino Oma 1990.
Jarasto Pirkko: Elämää varten: Alle kouluikäisen lapsen maailma. Gummerus 1997.
Kalliala Marjatta: Enkeliprinsessa ja itsari liukumäessä: leikkikulttuuri ja yhteiskunnan muutos. Gaudeamus 1999.
Lyytinen Paula: Symbolinen leikki lapsen kehitystason arviointimenetelmänä. Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen julkaisuja:312. 1990
Moyles Janet R. : Just playing? The role and Status of Play in Early Childhood Education. Philadelphia, Milton Keynes. Open University Press. 1989.
Piers Maria W & Landau Genevieve Millet: Leikin lahja ja sen merkitys lapsen kehitykselle. Otava 1982.
Sinkkonen Jari: Lapsen kanssa - hyvinä ja pahoina päivinä. WSOY 1995.
Leikki kaikkialla. Cultura. Cosmoprint 2000.

Alopaeus Pirkko-Liisa, Nepponen Katrina: Ilmaisuleikkejä lapsille. WSOY 1977.
Honkonen Leena & Karvonen Pirkko: Halataan puuta: Luonto- ja liikuntaleikkejä. Kirjayhtymä 1995.
Jakobson Marjatta, Pitkänen Tuuli, Vilkko Liisa: Selvästi hauskinta. Tukioppilaiden koulutusaineisto ala-asteen päihdetunteja varten. MLL 1998.
Jätinvuori Marita: Iloa tutustumiseen ja illanviettoon. MLL 2001.
Kaarna Saara: Leiki ja leikitä.
Kari Kaarina: Seura- ja liikuntaleikkejä. WSOY 1954.
Koivula Kirsti: Räiskettä ryhmään: ohjaajan kirja. Forssan Kirjapaino 1999.
Krokfors Maisa, Laaksonen Liisa, Salo Maija: Körö Körö: Lystiä leikkiä 0-3-vuotiaille. Gummerus 1993.
Kuusman Sylvia Saila, Lehtonen Tuula, Haapio Tytti, Lähteenmäki Marjatta: Ystävyyden ja rauhan leikkejä. Kunnallispaino 1983.
Norvig Anne Marie: Lasten leikit ja askartelut. WSOY 1948.
Ojaharju Helena: Keppileikkejä. Oy Nozdrev 1996.
Ojaharju Anja Helena, Helenius Liisa: Leikitään ulkona. P-julkaisusarja N:o 18. MLL. WSOY 1986.
Orlick Terry: Kaikki mukaan leikkimään: Yhteistoimintaleikkejä tarhaikäisille, koululaisille, vammaisille, terapiaryhmille. Tammi 1981.
Pilkettä silmäkulmassa. MLL 1987.
Rooyackers Paul: Kielileikkikirja. Painatuskeskus 1995.
Varjo Kerttu, Voudinmäki Keijo, Ahtokari Reijo: Mitä-Missä-Milloin. Meidän sakin leikkikirja. Otava 1959.
Winn Marie & Porcher Mary Ann (suomentanut Paula Leisten) Leikitään yhdessä. Tampereen Kirjapaino 1974.