Äidillä ja isällä on vauvaan kohdistuvia tunteita, ajatuksia ja toiveita jo ennen tämän syntymää, ehkä jo ennen raskauttakin. Äidin voi olla isää helpompi kiintyä vauvaan jo raskausaikana, kun äiti tuntee vauvan kasvun ja liikkeet kohdussaan. Vauvan synnyttyä isäkin pääsee koskettamaan ja hoitamaan lasta ja luomaan häneen oman suhteen. Isän, äidin ja sisarusten äänet ovat vauvalle tuttuja jo kohtuajoista.

Kun lapselle kehittyy varhaisvuosina hyvä perusturvallisuus, se auttaa häntä myöhemminkin luottamaan toisiin ihmisiin ja kohtaamaan uusia tilanteita. Pysyvät ihmissuhteet ja tavallinen lapsiperheen arki, jossa huolehditaan lapsen perustarpeista (uni, ruoka, puhtaus, ulkoilu) ja jossa osoitetaan rakkautta, hellyyttä ja hyväksyntää ja asetetaan turvallisia rajoja, on oivallinen perusta perusturvallisuuden kehittymiselle.

Useat vauvat ovat aluksi rytmittömiä, syövät ja nukkuvat, kun parhaalta tuntuu. Vähitellen arkeen muotoutuu tietty rytmi. Suurin piirtein samoina toistuvat arjen rutiinit ovat vauvalle tärkeitä. Niistä hän oppii uusia asioita maailmasta ja itsestään sekä ennakoimaan tuttuja tapahtumia. Lapsen ajantaju, turvallisuuden tunne ja muisti kehittyvät.

Vauva kutsuu jo olemuksellaan vanhempaa hoivaamaan häntä ja seurustelemaan kanssaan. Aluksi vauvan käsittely voi kuitenkin tuntua kömpelöltä ja vauva vieraalta. Ei tarvitse pelästyä, jos valtava rakkaus vauvaan ei puhkea heti alkupäivinä. Molemminpuolinen tutustuminen ja vauvan hoidon harjoittelu vievät aikaa ja kiintymyssuhde muotoutuu ja vahvistuu yhteisissä touhuissa.

Arjen iloa

”Vauvan hymy. Vauva syö, nukkuu ja kehittyy hyvin, on oikein ’aurinkoinen’ pieni neiti. 2-vuotias haluaa halata ja pussata.”