Vanhempainnetti

Yksivuotiaan lapsen uni

Yksivuotias lapsi tarvitsee unta n. 12–13 tuntia vuorokaudessa. Unen tarve on kuitenkin yksilöllistä. On illanvirkkulapsia ja aamuntorkkulapsia, myös nukahtamistavat voivat olla hyvin erilaisia. Osa yksivuotiaista lapsista nukkuu kahdet päiväunet, toisille riittävät yhdet unet.

Yksivuotias lapsi on kuin tutkimusmatkailija, joka innostuu uusista asioista ja havainnoi ympäristöään tarkasti. Päivittäinen touhu yleensä takaa sen, että lapsi nukahtaa hyvin illalla. Joskus asia on päinvastoin: lapsi voi olla niin innoissaan uusista taidoistaan, ettei hän malta nukkua.

15–24 kuukauden ikäisellä lapsella on kehityksessä yleensä takertumisvaihe, jolloin äidistä ja isästä erossa oleminen on vaikeaa. Tämä voi hankaloittaa myös nukkumaanmenoa. Yksivuotiaan lapsen univaikeudet voivat liittyä myös hampaiden puhkeamiseen. Unipulmat voivat olla myös reagointia muutoksiin, päiväkodin aloittamiseen tai isän tai äidin töihin menoon.

Lapsen unirytmiin ja sen kehittymiseen vaikuttavat monet tekijät. Jokaisella lapsella on omanlaisensa temperamentti ja synnynnäiset ominaisuudet, jotka antavat pohjaa unirytmille. 

Säännöllinen päivärytmi myös viikonloppuisin

Säännöllinen päivärytmi, jossa vuorottelevat ruokailu, leikki ja seurustelu, ulkoilu ja päiväunet auttavat lasta hahmottamaan päivää. Samankaltaiset, aina samassa järjestyksessä toistuvat iltapuuhat ennakoivat nukkumaanmenoa ja tuovat lapselle turvallisuuden tunnetta. 

Myös viikonloppuna pitäisi noudattaa arkipäivien säännöllistä rytmiä. Lapselle jo kahden tunnin heitto nukkumaanmenossa tai heräämisessä on suuri ja voi aiheuttaa univaikeuksia.

 

Vinkkejä uniongelmiin

  • Tutut iltarituaalit helpottavat nukahtamista. Iltapala, hampaiden pesu, yhteinen satuhetki ja muut illasta toiseen toistuvat iltatoimet valmistavat lasta nukkumaan. Ne rauhoittavat häntä ja lapsi oppii ennakoimaan nukkumaanmenoa.
     
  • Huolehdi, että lapsen nukkumisympäristö on hyvä: vuodevaatteet ovat puhtaita, huone raikas ja lämpötila sopiva.
     
  • Leiki ja vietä aikaa lapsen kanssa päivän aikana. Yhdessäolo antaa lapselle hellyyden ja hoivan kokemuksia. Hellyyskiintiön täyttyminen päivän aikana on pohja levollisille yöunille.
     
  • Rauhoita iltahetki! Lapsi aistii herkästi vanhemman kiireen ja kärsimättömyyden, mikä voi vaikeuttaa nukahtamista. Lapsen on helpompi nukahtaa, kun iltaa kohti koko perheen elämä rauhoittuu.
     
  • Lasta on hyvä tukea nukkumaan omassa sängyssään. Jos lapsi pelkää, pelkoa voi lievittää himmeällä valaistuksella ja jättämällä oven raolleen. Kodin äänet tuovat turvallisen olon ja lapsi kokee vanhempien olevan lähellä. Uniriepu tai -lelu voi myös helpottaa nukahtamista.
     
  • Totuta lasta päiväkodin aloittamiseen jo hyvissä ajoin ennen hoidon alkua. Lapsi tottuu paremmin aamuheräämisiin, kun aamut aikaistuvat asteittain. Herätä lapsi esim. 15 minuuttia edellistä aamua aikaisemmin, ja seuraavana aamuna taas 15 minuuttia aiemmin. Aikaiset aamut auttavat lasta nukahtamaan aiemmin myös illalla. Rytmi on hyvä pitää mahdollisimman samanlaisena myös viikonloppuna, jotta herääminen taas arkena olisi helpompaa.
     
  • Kun lapsi lähestyy kahta vuotta, nukkumaanmenon hetki voi muuttua rajojen koetteluksi. Vanhemmalta vaaditaan määrätietoista ja johdonmukaista mutta lempeää asennetta, kun lapsi yrittää viivyttää nukkumaanmenoa pyytämällä juotavaa tai lisää iltasatuja. Uni on lapselle tärkeää, ja vanhempi vastaa, että lapsi nukkuu riittävästi.
     
  • Mieti, mitä tunteita lapsen univaikeudet sinussa herättävät? Mietitkö jo päivällä, miten ilta ja lapsen nukkumaanmeno sujuvat? Liittyykö siihen liikaa kielteisiä ja epäonnistumisen tunteita? Lapsi aistii tunteesi, ja nukkumaanmeno voi vaikeutua, jos äiti tai isä tuntuu lapsesta kiireiseltä tai kärsimättömältä.
     
  • Puhu tunteistasi muiden vanhempien, sukulaisten tai ystävien kanssa. Erilaiset, ristiriitaisetkin tunteet kuuluvat vanhemmuuteen eivätkä tee sinusta huonoa äitiä tai isää.
     
  • Muista, että lapsesi univaikeudet eivät johdu siitä, että olisit huono äiti tai isä.
     
  • Luota itseesi oman lapsesi asiantuntijana. Kaikki lapset ovat yksilöitä ja erilaisia temperamentiltaan, joten nukkumistapojen muotoutuminenkin on yksilöllistä.
     
  • Lapsen univaikeuksiin voi saada apua ns. kotiunikoulusta.