Uusimmat ravitsemussuositukset suosittelevat täysimetystä ensimmäisen 6 kuukauden ajan. Lisäksi lapselle annetaan D-vitamiinia tippoina joka päivä 2 viikon iästä siihen asti, kunnes lapsi täyttää 3 vuotta.

Lisäruoan ohella lasta suositellaan imetettävän 1 vuoden ikään asti. Lisäruoat aloitetaan 4–6 kk:n iässä.

Aina imetys ei onnistu tai se ei ole mahdollista tai imetyksen ohella tarvitaan lisämaitoa. Tällöin alle 1-vuotias saa äidinmaidonkorviketta.

Lisäruoat aloitetaan aikaisintaan 4 kuukauden ja viimeistään 6 kuukauden iässä, lapsen yksilöllisen tarpeen mukaan. Huomaa lisäruokien antamisessa:

• Aloita pikkuhiljaa. Ensin lapsi maistelee yhden teelusikallisen kokoisia makuannoksia, esim. äidinmaidolla löystettyä perunasosetta. Aluksi lusikka ja kiinteä ruoka voivat tuntua oudoilta. Lapsi tottuu vähitellen rauhallisessa ja leppoisassa tunnelmassa. Lapset ovat yksilöitä siinä, kuinka nopeasti he tottuvat lusikkaruokailuun ja soseaterioihin. Anna totuttelulle aikaa!
  
  
• Ensimmäisiä ruokia ovat peruna, muut kasvikset (esim. porkkana, maissi, kesäkurpitsa, bataatti, maa-artisokka, parsakaali), marjat ja hedelmät. Tämän jälkeen, yli 5 kk:n iässä, maistellaan lihaa ja viljatuotteita. Toteutteluvaiheessa lihaa voi olla aterialla n. 1 tl (5 g), jatkossa sopiva määrä lihaa alle 1-vuotiaan ateriassa on 1–1,5 rkl (15–25 g). Koska marja- ja hedelmäsoseet ovat makeampia kuin kasvissoseet, on useimmiten hyvä totutella ensin kasviksiin; ne eivät välttämättä maistu, kun on tottunut ensin makeampiin herkkuihin. Maistamisjärjestystä voi toki vaihtaakin. Esim. jos lapsen on hyvin hankala tottua lusikalla ruokailuun, voi makea sose auttaa helpommin alkuun.
  
  
• Monista vanhemmista paras ajankohta ruoan maisteluun on aamupäivä: lapsi on levännyt ja hyvällä tuulella ja ateria sijoittuu luontevasti lähelle lounasaikaa. Jotkut vanhemmat antavat maitoa ennen soseen maistelua, toiset sen jälkeen. Kokeile, mikä teillä toimii parhaiten.
  
  
• Vauvan ruokia voi ostaa kaupasta tai valmistaa itse. Kasvissoseita varten pestyt tai kuoritut kasvikset kypsytetään vedessä tai höyryssä ilman suolaa ja soseutetaan hienoksi soseeksi. Sosetta voi löysyttää äidinmaidolla, äidinmaidonkorvikkeella tai vedellä. Totutteluvaiheen jälkeen soseita voi maustaa sipulilla, purjolla tai tuoreyrteillä.
  
  
• Ennen kuin soseutat vauvalle hedelmiä tai marjoja, pese tai kuori ne ja poista siemenet ja kodat. Maistelun voi aloittaa esim. vadelmasta, mustikasta, banaanista, päärynästä tai omenasta. Kirpeiden hedelmä- tai marjasoseiden sekaan voi laittaa hieman tavallista sokeria tai hedelmäsokeria tai soseuttaa sekaan esim. banaania. Käytä vain hyvälaatuisia kasviksia, hedelmiä ja marjoja.
  
  
• Tarjoile uusia ruokia yksitellen. Lapsi tottuu uuteen makuun ja sinä havaitset helpommin, jos ruoka-aine ei käy lapselle.
  
  
• Tarjoile vain paria uutta ruoka-ainetta viikossa.
  
  
• Vähitellen ruokaa karkeutetaan, kun lapselle tulee hampaita, ja lapsi harjoittelee omatoimista syömistä. 7–9-kuiselle voi tarjota myös jo hienoja raakaraasteita. Lapsi haluaa usein n. 7-kuisesta harjoitella syömään itse, esim. testailla lusikkaa, napsia sormin suuhunsa ruokapaloja ja harjoitella mukista juomista. Kun vauva osaa istua, hän pääsee syöttötuolissa pöydän ääreen ja siinä on mukava harjoitella omatoimista syömistä.
  
  Vauvaikäinenkin haluaa osallistua ruokailutilanteisiin, kosketella ruokaa ja tutustua siihen. Älä ota pöytään viihdykkeeksi leluja, vaan anna lapsen viihtyä ruoan parissa: tutustua, haistella, maistella ja tunnustella. Lapsi oppii siistit ruokatavat myöhemmin, nyt lapsen voi hyvin antaa poimia ruokaa sormin ja litsatakin sitä sormien välissä. Anna ”sormiruokia”, joihin on helppo tarttua ja viedä suuhun. Ne voivat olla esim. pehmeitä leivänpaloja, pehmeitä hedelmänpaloja (esim. päärynä, banaani) tai keitettyjä maissinjyviä tai herneitä.
  
  
• Kun lapsi alkaa syödä kiinteitä ruokia, totutellaan vähitellen säännölliseen ateriarytmiin, 5(–6) ateriaan päivässä. Päivän soseateriamääriä lisätään pikku hiljaa lapsen tarpeiden ja tottumisen mukaan: kun aamupäivän kasvissose alkaa olla tuttu, voi iltapäivällä tarjota marja- tai hedelmäsosetta tai puuroa. Lopulta kasvissoseateriat ajoittuvat muun perheen lounaan ja päivällisen aikoihin, vilja-ateriat aamu- ja iltapaloiksi ja hedelmä- ja marjaruoat välipaloiksi. Vauva noudattaa perheen ateriarytmiä noin 8-kuisesta. Ateriarytmi voi näyttää silloin esim. tältä:
  • aamulla puuroa, marjasosetta ja äidinmaitoa + D-vitamiinitipat
  • lounaaksi peruna- tai kasvissosetta ja lihaa, kalaa, kanaa tai munaa sekä äidinmaitoa
  • välipalaksi marja- tai hedelmäsosetta ja äidinmaitoa
  • päivälliseksi kasvissosetta ja äidinmaitoa
  • iltapalaksi puuroa, hedelmäsosetta ja äidinmaitoa.
    
    
• Alle 1-vuotiaalle lapselle ei tarjota lanttua, naurista, punajuurta, pinaattia, kiinankaalia, nokkosta tai sormenpäänkokoisia varhaisperunoita tai näistä valmistettuja mehuja. Nämä ruoat sisältävät nitraattia, joka voi haitata hapen kuljetusta elimistössä.
  
  
• Maksaruoissa on runsaasti A-vitamiinia ja raskasmetalleja, niitä myös vältetään.
  
  
• Soseisiin voi käyttää pieniä määriä tuoreita herneitä, leikkopapuja ja kaalia, suuret määrät aiheuttavat ilmavaivoja.
  
• Sienet sekä kuivatut herneet ja pavut sulavat huonosti, siksi niitä kannattaa välttää. Sienissä on myös luontaisesti haitallisia aineita ja raskasmetalleja, joiden turvallisuutta pikkulapsille ei tunneta.
  
  
• Raparperia on syytä välttää runsaan oksaalihappopitoisuuden vuoksi.
  
  
• Vauvaikäisille ei suositella säilöntäaineita sisältäviä mehuja eikä hedelmäsäilykkeitä hedelmäruoaksi.
  
  
• Iduissa saattaa piillä salmonella ja pähkinöissä, manteleissa ja siemenissä hometoksiineja. Siksi niitä vältetään. Pähkinät ovat erityisen vaarallisia, jos ne joutuvat lapsen hengitysteihin, minkä vuoksi niitä ei kannata pitää tarjolla pikkulapsiperheissä.
  
  
• Kaakaossa on runsaasti haitallisia parkkiaineita, virkistäviä aineita ja oksaalihappoa, teessä taas kofeiinin kaltaisia aineita. Hunajan syöntiin liittyy botulismivaara. Myös näitä tulee välttää.
  
  
• Vauvaikäisen ruokaan ei lisätä lainkaan suolaa eikä ruokaa valmisteta suolaisista elintarvikkeista kuten juustoista, makkaroista tai liemikuutioista. Makkarassa on lisäksi säilöntäaineena nitriittiä, jonka vuoksi sitä myös kannattaa välttää.
  
  
• Muissa kuin vauvoille tarkoitetuissa valmisruoissa on suolaa ja runsaasti mausteita. Älä tarjoa niitä vauvalle. Vältä myös jäätelöä, vanukkaita ja muita maustettuja ja lisäainepitoisia maitovalmisteita.
  
  
• Syömisen opettelun vaiheessa voi olla apua kahden lautasen mallista: toiselta vanhempi syöttää lasta ja toiselta lapsi poimii itse ruokaa. Välillä lapsesta on hauskaa koukata sormella tai lusikalla syöttämislautaseltakin.
  
  
• Noin 1 vuoden iässä lapsi alkaa syödä samaa ruokaa muun perheen kanssa, yhdessä saman pöydän ääressä. Lapsen ruoan voi ruoanvalmistusvaiheessa erottaa muun perheen ruoasta ennen kuin muiden ruoka suolataan ja maustetaan voimakkaasti.
  
  Rasvainen ja paistettu ruoka sulaa huonosti eikä siksi sovi pienelle lapselle. Tärkeää on säännöllisyys, monipuolisuus, vähäsuolaisuus, myönteinen ilmapiiri, kiireettömyys, mahdollisuus omatoimisuuteen ja opetteluun. Makean syöminen rajoitetaan juhlahetkiin, aterian yhteyteen.
  
  
• Lähellä vuoden ikää siirrytään vähitellen tavallisiin maitotuotteisiin. Harjoittelu aloitetaan hapanmaitotuotteista. Yli 1-vuotias juo tavallista rasvatonta maitoa. 1–2-vuotiaan, rasvatonta maitoa käyttävän lapsen ruokavalioon lisätään rypsiöljyä tai rasiamargariinia 2–3 tl päivässä.
  
  
• Lapsi syö yleensä tarpeensa mukaisen määrän ruokaa ja säätelee itse ruokamääränsä. Lasten välillä on eroja energian tarpeessa. Sopivasta ruoan saannista kertovat kasvukäyrä, omat havainnot, lapsen tyytyväisyys ja vointi.