Vanhempainnetti

Hyvä ajanhallinta

Ajan käyttöön ja ajan hallintaan liittyvät kysymykset saavat helposti voimattomaksi: ei ole mitään tehtävissä, koska aika ei riitä kaikkeen, eikä vuorokauteen saa lisää tunteja! On olemassa kuitenkin tehokasta ja tehotonta ajan käyttöä. Tehoton ajan käyttö voi johtaa stressiin ja loppuun palamiseen, parisuhteen pulmiin ja siihen, että lapset jäävät vaille perheen yhteistä vuorovaikutusta.

Hyvä ajanhallinta edellyttää mm. tärkeysjärjestyksen laatimista eri ajankäyttötavoille ja asioille, tehtävien jakamista perheessä, täydellisyyden tavoittelusta luopumista sekä kieltäytymisen opettelua. Seuraavaksi esitellään yksi tapa tarkastella ajankäyttöä. Erilaiset ajankäyttötavat on jaettu ihmissuhdeajaksi, virkistysajaksi ja työajaksi.

1. Ihmissuhdeaika

Ihmissuhdeaika on sitä aikaa, jolloin panet sivuun omat henkilökohtaiset, yksityiset tarpeesi ja velvoitteesi ja keskityt nauttimaan perheen, sukulaisten tai ystävien seurasta. Perheessä ihmissuhdeaika jakautuu siten, että osan ajasta vietät koko perheen kanssa, osan ajasta yhden tai useamman lapsesi kanssa ja osan ajasta puolisosi kanssa kahdestaan. Perheen ihmissuhdeaika toteutuu usein aamuisin ja iltaisin keskellä arjen vauhtia. Se voi olla suukottelua, halailua ja muuta lasten ja puolison paijaamista. Ihmissuhdeaikaa on sekin, kun kysyt heiltä jotain ja kuuntelet tarkkaavaisesti vastauksen.

Nämä pikaiset hetket mitataan sekunneissa ja minuuteissa, mutta niiden vaikutus läheisyyden ja hyvän olon tuntemuksena kestää huomattavasti pidempään. Ihmissuhdeajalle on tehtävä myös tietoisia varauksia kalenteriin. Yhdessä olemiseen voidaan varata tunti tai kaksi tai vaikkapa kokonainen viikonloppu. Yhteinen ihmissuhdeaika voi olla ”luppoaikaa”, jolloin vaan rentoudutaan yhdessä. Tämä on aikaa, jonka on todettu olevan lapsille ja nuorille erityisen mieluisaa. Tai yhteinen aika voi olla aktiivista ja suunniteltua puuhastelua. Ihmissuhdeaika voi olla yhtä kuin virkistymisaika.

2. Virkistysaika

Virkistysaikana teet miellyttäviä asioita, siis kaikkea sellaista, joka palauttaa voimiasi. Olipa tapasi virkistyä laiskottelu tai liikunta, tärkeintä on että aidosti nautit siitä. Virkistysaika sijoittuu useimmiten vapaa-ajalle, mutta taitava ajan käyttäjä saa itselleen pienen, jopa tunnin mittaisen virkistymisajan mahtumaan myös arkisen työn lomaan. Virkistymisajan ei tarvitse olla yhtäjaksoista, se voi koostua pienistä hetkistä.

Virkistymisaika voi olla yhtä kuin ihmissuhdeaika. Joskus virkistymisaika voi olla yhtä kuin työaika, jos työtä tehdessäsi päällimmäisin tunne on innostuminen ja nautinto. Varaa silti myös puhtaasti virkistymiseen tarkoitettua aikaa itsellesi silläkin seurauksella, että oman ajan ottaminen voi saada aikaan syyllisyyden tunteita.

3. Työaika

Työaikaa on useimpien aikuisten päivissä eniten. Työaika voi koostua kotitöistä, kuten siivoamisesta, ruuanlaitosta, tiskaamisesta, vaatehuollosta, kaupassa käynnistä, kodin kunnostuksesta, auton huollosta sekä kaikesta kodin ulkopuolisesta työstä. Puhdas työaika on sellaista tekemistä, johon et liitä erityistä nautintoa tai jonka aikana et voi keskittyä ihmissuhteisiin.

Liiallinen työn tekeminen merkitsee tasapainotonta elämäntapaa, joka johtaa oman hyvinvoinnin ja perheen tarpeiden laiminlyöntiin. Jos on tottunut tekemään paljon töitä, voi olla aluksi vaikeaa varta vasten järjestää aikaa myös muuhun. Uusi ajankäyttömalli on kuitenkin mahdollista oppia ja se on monin tavoin kannattavaa. Ensimmäinen askel muutoksessa on tarkastella omia, työn hallitsevuutta perustelevia ajatuksia. Toinen askel on lähteä kyseenalaistamaan niitä.

Liiallinen työnteko on usein tapa, jonka selitämme itsellemme esim. seuraavin uskomuksin:

  • Olen korvaamaton työssäni.
  • Rahaa on tienattava enemmän.
  • Teen jotain niin tärkeää, että sen tekeminen menee perheen yhteisen vapaa-ajan edelle.
  • Kodin on oltava siisti.
  • Minun ei tarvitse levätä, koska olen tavallista kestävämpi.
  • Minun on alati kasvatettava osaamistani, sillä muuten jään kehityksestä jälkeen.
  • Virkistyminen ja perheen kanssa oleminen on turhaa, eikä ollenkaan niin antoisaa
  • kuin työnteko.

Pysähdy pohtimaan näitä uskomuksia tarkemmin.

  • Olen korvaamaton työssäni.

Todellisuudessa kukaan ihminen, ei presidentti, ei lentäjä eikä kaupan myyjä ole sillä tavoin korvaamaton, että hänen pitäisi uhrata oma henkinen hyvinvointinsa työnsä takia. Jos sinä et olisi siinä missä nyt olet, siinä olisi joku toinen. Lapsillesi, puolisollesi ja itsellesi sen sijaan olet korvaamaton.

  • Rahaa on tienattava enemmän.

Rahaa ei ole koskaan tarpeeksi, koska vaatimustaso kasvaa lähes jokaisella tulojen kasvaessa. Rahan määrällä ei ole myöskään tutkimusten mukaan yhteyttä onnellisuuteen.

  • Työni on niin tärkeää, että sen tekeminen menee perheen yhteisen vapaa-ajan edelle.

Tekemäsi työ on samalla tavoin tärkeää kuin muidenkin ihmisten työ. Tärkeää työtä tekeviä ihmisiä ovat konttorit, tehtaat ja parlamentit pullollaan. Sinne löytyy aina tarvittaessa uusi ihminen. Ainoat, joille ihan aidosti olet korvaamaton, ovat perheesi jäsenet.

  • Kodin on oltava siisti.

Ehkä silloin tällöin, mutta ei todellakaan aina! Siisti koti voi olla ahdistava paikka elää, jos siisteys on arvostettu tärkeämmäksi kuin yhteiset hetket, ilo ja hellyys.

  • Minun ei tarvitse levätä, koska olen tavallista kestävämpi.

Kyllä tarvitsee, muuten kynnät eteenpäin otsa rypyssä, joko vailla iloa, äkäisenä tai uhrautumisestasi kaiken intohimon elämääsi saaden. Jos ei lepää, voi alttius sairastua uupumukseen tai johonkin muuhun sairauteen kasvaa.

  • Minun on alati kasvatettava osaamistani, sillä muuten jään kehityksestä jälkeen.

Tämä kuulostaa hyvin vaativaisen ihmisen lauseelta, johon tekee mieli vastata: ”Relaa ihmeessä!” Tiedon määrällä ei koskaan ole ylärajaa, ja on mahdotonta hallita kaikkea. Vain sinä pystyt asettamaan ”riittävän” rajan opiskelullesi.

  • Virkistyminen ja perheen kanssa oleminen on turhaa, eikä ollenkaan niin antoisaa kuin työnteko.

Onpa surullinen ajatus! Perheen kanssa yhdessä oleminen, lasten varttumisen seuraaminen ja puolison kanssa yhteisen elämäntarinan jakaminen, tarjoavat useimmille syvimmät ja puhtaimmat ihmisenä olemisen arvokkuuden ja onnellisuuden kokemukset.

Kohti parempaa ajanhallintaa

  • Laadi tärkeysjärjestys asioille. Mieti mikä on sinun ja perheesi kannalta olennaisinta, ja tee ne asiat ensin ja vähemmän tärkeät asiat vasta sen jälkeen. Perhe-elämän asioiden tärkeysjärjestys muuttuu sen mukaan, missä perhe-elämän vaiheessa ollaan. Pikkulasten perheessä lasten tarpeet määräävät paljolti vanhempien valintoja.
  • Sopikaa vastuista perheessänne. Onko välttämättömät työt jaettu tasapuolisesti? Tarkastellessasi vastuita koeta nähdä erilaiset velvoitteet neutraaleina tehtävinä, älä ainakaan aluksi jaa niitä arvokkaisiin ja arvottomiin. Jos tarkastelun jälkeen koet, että tehtävät pitäisi jakaa oikeudenmukaisemmin, kutsu perhe palaveriin ja kerro havainnoistasi.

Luovu täydellisyyden tavoittelusta. Jos olet asettanut tavoitteet liian korkealle, olet koko ajan tyytymätön ja turhautunut, etkä pysähdy nauttimaan pienistä saavutuksistasi. Tee välttämättömät asiat vitkastelematta. Monet asiat ovat pakollisia eli sellaisia, että ne on tehtävä vaikka ei huvittaisikaan. Nämä asiat kannattaa tehdä heti pois vaivaamasta, koska tekemättöminä ne rasittavat mieltäsi ja vievät paljon ajatus- ja tunne-energiaa.

Opettele sanomaan jämäkästi ”ei”. Et voi aina miellyttää perheenjäseniä, ystäviä, sukulaisia tai työkavereita ja vastata kaikkiin toisten tarpeisiin ja toiveisiin ”kyllä” oman hyvinvointisi kustannuksella. Itsestä huolehtiminen ei ole itsekästä, itsekkäämpää on laittaa toiset tuntemaan nahoissaan väsymyksesi, stressaantuneisuutesi tai ärtymyksesi.

 

Muista lepopäivä!

Lepopäivä rytmittää arjen: Arkea sietää, kun tietää pyhän aikanaan koittavan. Pyhästä saa ottaa ilon irti muistaessaan, että arki on jo ovella. Arki ja lepopäivä ovat yksi elämän vastakohtapareista: työ ja leikki, melu ja hiljaisuus, raataminen ja lepo, liike ja pysähdys. 

Lepopäivän taikasanat

  • Salli itsellesi lepopäivä.
  • Nauti jokaisesta ilon keitaasta, joka pulppuaa arjen aavikolla.
  • Rauhoitu. Nyt on levon, ei raatamisen aika.

Mitä kuuluu lepopäivään?

Näin vanhemmat vastasivat:

  • Kotona oleilu
  • Nukutaan myöhään
  • Käydään uimassa.
  • Karkin syöminen
  • Sauna
  • Ulkoilu porukalla
  • Kirjastossa käynti
  • Kyläily
  • Sukulointi
  • Pelien pelaaminen
  • Ruuanlaitto ja hyvin syöminen
  • Lukeminen
  • TV:n lastenohjelmat aamulla
  • Opiskelu
  • Tapahtumat, näyttelyt.
  • Leffan katselu videolta
  • Lehdet tutkitaan kannesta kanteen
  • Eletään hitailla kierroksilla.
  • Kuljetaan yöpuvussa iltapäivään asti.

Koko päivän huilaaminen on saavuttamaton ylellisyys lapsiperheessä, mutta tärkeintä onkin rytminvaihdos: lepopäivä on erilainen, muista päivistä poikkeava. Ei ole merkitystä, onko ihminen työssä vai työtön, kotihoidontukelainen vai uravanhempi: jokainen tarvitsee tauon siihen tavalliseen.

Viikonloppuna päiväkodista ja koulusta on lomaa, töistäkin, valtaväestöllä. Kerhot ja harrastukset hiljenevät. Lepopäivä onkin useimmille perheen päivä. Se on elämän pienille mutta moninaisille iloille pyhitetty vuorokausi.

Lepopäivä merkitsee mahdollisuutta vapautua aikatauluista. Oravanpyörä pysähtyy hetkeksi. Voi kokea kiireettömyyden, unohtaa kelloon vilkuilun.

"Se on se tunne kun sunnuntaina herää, ettei ole pakko tehdä mitään. Lepo, oleilu, aikatauluttomuus - siinä se on!"
 

Tee tilaa tekemättömyydelle

Havahduitko sunnuntai-iltana: taas on viikonloppu kulunut siivoussavotassa ja pyykkien parissa pelmutessa. On korjattu edellisen viikon sotkuja ja varauduttu tulevan.

Lepopäivä ei tipahda taivaasta, vaan se on otettava. Nostettava lepo, leikki ja yhdessäolo niille kuuluvaan arvoon. Joku toteuttaa syvintä sisintä pullaa paistaen, toinen pilkkikisoissa. Lepopäivä suo siihen mahdollisuuden.

Lepopäivän vietto vaatii valmisteluja, ja moni huhkiikin edellisenä päivänä kotitöitä tehdäkseen tilaa tekemättömyydelle.

Aina ei paraskaan organisaattori kykene poikkeamaan päivien putkesta:
"Ei koskaan lepopäivää, koska on kolme lasta. Tällä laumalla ei onnistu hartaiden hetkien vietto."

"Meillä on pieni vauva eikä lepopäivää. Viikonloppuna, kun mies ei ole töissä, yritetään tehdä kaikki tulevaa viikkoa varten: ostokset, pyykki, siivous."

"Unelmissani nukahtelen"

Elämä lapsiperheessä on taikurinhattu, jossa entiset itsestään selvyydet muuttuvat ihmeiksi. Haaveet lähenevät arkea - missä on se hyvä puoli, että ne ovat myös saavutettavissa. Perheellisten unelmissa lepopäivässä korostuvat rauha ja kiireettömyys. Maustettuna tietenkin kunnon irtiotolla arjesta.

"Ihannepäivä olisi sellainen, että lähtisin ulkoiluttamaan koiraa metsään tuntikausiksi."

"Saisin olla kotona yksin, tehdä omia asioita, lukea, maata, raaputtaa puutarhaa, syödä rauhassa, suunnitella ja ajatella ajatukset loppuun. Yksinkertaisia asioita, mutta paino sanalla rauhassa."

"Unelma olisi lehden lukeminen ilman keskeytyksiä."

"Joku toisi sänkyyn aamiaisen, pukisi lapset, tekisi puolestani ne käytännön asiat. Levon maksimointia olisi, jos joku kustantaisi ravintolaruuat ja siivoaisi jäljet."

(Lainaukset eri-ikäisten lasten vanhemmilta.)