Miksi rajoja tarvitaan?

Rajoja tarvitaan, kun lapsi haluaa jotakin, jota ei voi saada, tai hän joutuu odottamaan sitä. Lapsi oppii vanhemman opastuksella vähitellen ottamaan huomioon toisten tarpeita ja yhteisiä pelisääntöjä ja hoitamaan yhteisiä velvollisuuksia ikä- ja kehitystasonsa mukaisesti. Rajoja tarvitaan lapsen suojelemiseksi asioilta, joita hän ei voi vielä käsitellä ja ymmärtää, kuten väkivallan, seksin tai pornon näkeminen.

Rajat toimivat sekä vanhempien että lapsen parhaaksi. Rajoilla vanhempi mm.

• suojelee lapsensa kasvua ja kehitystä
• varmistaa sekä omien että lastensa tarpeiden tyydyttymisen
• luo lapselleen fyysistä ja psyykkistä turvallisuutta
• tukee lapsen sisäistä, kypsymätöntä itsesäätelyjärjestelmää, kun lapsi ei vielä itse kykene säätelemään omaa toimintaansa
• opettaa, mikä elämässä on sallittua ja mikä ei, mikä yleisesti hyväksyttyä ja mikä ei
• asettaa lapselle ikä- ja kehitystasoon sopivia vaatimuksia ja odotuksia
• opettaa lapselle itsehillintää ja -hallintaa, tärkeitä elämän taitoja
• auttaa lastaan rakentamaan totuudenmukaista kuvaa itsestään ja kyvyistään, mikä luo pohjaa terveelle itsetunnolle.

Vanhemman on tärkeä ymmärtää, että rajat suojelevat eivätkä vahingoita lasta. Tällöin uskaltaa asettaa rajoja ja pitää niistä kiinni hermostumatta ja tuntematta syyllisyyttä.

Vanhempi voi joskus tuntea riittämättömyyttä ja epävarmuutta siitä, kuinka ja missä tilanteissa asettaa lapselle sopivia rajoja. Lapsensa parhaaseen pyrkivä vanhempi haluaa kunnioittaa lapsensa mielipiteitä, ajatuksia ja toiveita ja antaa matkaeväiksi tulevaisuuteen mahdollisimman paljon onnen, ilon ja onnistumisen tunteita, ei turhautumista, kiukkua ja pettymyksiä.

Lapsen elämänkokemus ja tiedot eivät kuitenkaan riitä siihen, että tämä pystyisi aina tekemään itsensä kannalta turvallisia ja järkeviä ratkaisuja. Vanhempi vastaa mm.

• lapsen päivittäisestä ulkoilusta
• terveellisestä ruokavaliosta
• sopivasta vaatetuksesta
• riittävästä levosta ja unesta
• puhtaudesta
• harrastusten ja kotiin kutsuttavien ystävien määrästä
• tv:n katselun ja tietokonepelaamisen rajoista (laatu ja aika)
• perheen raha-asioiden hoitamisesta.

Vanhempi, joka ei koskaan rajoita lastaan tai vaadi tältä mitään, tekee lapselleen karhunpalveluksen: kenenkään on vaikea sietää pikku-tyrannia, joka ei ole oppinut ihmisten välisen kanssakäymisen pelisääntöjä, vaatii kaiken itselleen, ei huomaa toisten tarpeita eikä malta odottaa tarpeidensa tyydyttymistä. Sisäisesti tällainen lapsi, joka joutuu jatkuvasti tekemään liian suuria itseään ja perhettäänkin koskevia päätöksiä, on turvaton ja voi kokea syyllisyyttä ja masennusta.

On tietysti hyvä, että lapsi saa opetella myös tekemään itse päätöksiä ja valintoja, mutta ne pitää sovittaa perheen rajoihin ja lapsen ikä- ja kehitystasoon. Lapsen on usein helpompi totella, jos hän saa samalla myös päättää tai valita jotakin itseään koskevaa: ”Nyt meidän on aika pukea päälle. Haluatko laittaa lelut odottamaan laatikkoon vai tähän pöydälle?”

Erilaiset ja eri-ikäiset lapset

Rajat vaihtelevat lapsen eri ikäkausina. Pienelle vauvalle aletaan luoda vähitellen rajoja sillä, että hänelle luodaan päivärytmi. Kun lapsi oppii liikkumaan, rajoilla ja valvonnalla pyritään varjelemaan lasta vaaroilta ja estämään tapaturmia. Vähitellen lapsi saa liikkua itsekseenkin lähiympäristössä siten, että yhdessä määritellään, missä lapsi saa missäkin iässä kulkea. Leikki- ja kouluiässä rajat liittyvät edelleen mm. turvalliseen päivärytmiin: tiettyyn aikaan mennään nukkumaan ja syödään ja pestään hampaat.

Rajojen asettamisen tapaan vaikuttaa lapsen synnynnäinen temperamentti. Joku lapsi tarvitsee enemmän hillitsemistä ja muistuttamista, toinen rohkaisua ja tukea. Rajojen asettamisen tapa muuttuu myös lapsen kasvaessa. Pikkulapsivaiheessa se on ehdottomampaa ja toiminnallisempaa. 1-vuotias on sanallisen kiellon lisäksi napattava syliin vaarallisesta paikasta ja raivoavan leikki-ikäisen joutuu joskus nostamaan rattaisiin ja kuljettamaan huutavana kotiin.

Lapsen kasvaessa kielestä tulee entistä enemmän väline: lapsen kanssa voi keskustella, ja hän ymmärtää aiempaa paremmin perusteluja ja kompromisseja. Isomman lapsen kanssa voidaan harjoitella päätöksentekoa keskustelemalla erilaisista vaihtoehdoista ja niiden seurauksista.

Iän karttuessa lapsi ryhtyy myös kyseenalaistamaan rajojaan. Kouluikäinen saattaa verrata oman kodin ja kavereiden kotien rajoja ja vanhempi saa kuulla kuinka ”kenenkään muun ei tarvitse” tai ”kaikki muut saavat”. Keskustelu ja yhteistyö muiden vanhempien kanssa on tässä vaiheessa hedelmällistä.

Luota itseesi!

Rajojen asettaminen ei ole käytännön tilanteissa aina helppoa tai palkitsevaa. Lapsi suuttuu, pettyy ja turhautuu, kun hän ei saa haluamaansa tai hänen tekemisiään rajoitetaan tai häneltä vaaditaan jotain.

Lapsen temperamentti vaikuttaa pitkälti siihen, miten voimakkaita pettymyksen ilmaukset ovat: huutoa, kiemurtelua, jalan polkemista, sätkimistä, uhkailua, sättimistä, paiskomista, esineiden heittelyä tai mököttämistä. Lapsen on tärkeää saada ilmaista pettymystään, mutta se ei saa pelästyttää tai saada vanhempaa peräytymään perustellusta vaatimuksesta. Pettyneenäkään lapsi ei saa vahingoittaa muita tai rikkoa tavaroita.

Lapsen on tärkeää voida luottaa vanhemman arvostelukykyyn ja kykyyn huolehtia hänestä. Kun tietyistä asioista tulee lapselle itsestään selviä kodin toimintatapoja, esim. karkkipäivästä kiinni pitäminen, hänen ei tarvitse nousta kapinaan joka kerta ja tuntea pettymystä.

Lapsen pettymys voi herättää vanhemmassa syyllisyyttä ja epävarmuutta: onko minulla sittenkään oikeutta rajoittaa lastani? Vanhempi ei ehkä pystykään olemaan johdonmukainen, vaan antaa lapselleen periksi. Joskus vanhempi antaa periksi, jotta pääsisi tilanteessa helpommalla.

Jos tämä toistuu usein, se on lapsen kannalta vahingollista. Lapsi oppii, ettei vanhempi tarkoita mitä hän sanoo, ja on vain lapsen sinnikkyydestä kiinni milloin hän saa tahtonsa periksi. Vanhemman uskottavuus hapertuu lapsen silmissä. Kun vanhempi on epävarma, hänen on vaikea asettaa rajoja rauhallisesti. Hän saattaa suuttua kohtuuttomasti lapselle, joka ”pakottaa vanhemman kurjan rajoittajan rooliin”.

Vanhemman vaativa läksy on se, että tuottaa pettymyksiä ja vastaan ottaa seuraukset. Myös epävarmuuden, riittämättömyyden ja väsymisen tunteet rajojen asettamisessa ovat normaaleja riittävän hyvän vanhemman tunteita.

Minkälaisia rajoja ja kuka niistä päättää?

Jokainen vanhempi joutuu pohtimaan minkälaisia sääntöjä meidän perheessä noudatetaan. Sääntöjä tulee olla riittävästi, vaan ei liikaa, jottei elämä ole jatkuvaa sääntöjen, kieltojen ja käskyjen virtaa.

Säännöt voidaan jakaa neljään luokkaan:

1. Turvallisuus-säännöt

• esim. pyöräilykypärän tai turvavyön käyttäminen tai tietyt kotiintuloajat

2. Perustarve-säännöt

• esim. päivärytmi, riittävä uni ja sopiva ravinto

3. Sosiaaliset säännöt

• esim. toisia ei lyödä eikä kädestä oteta tavaroita, ketään ei kiusata

4. Yhteinen mukava olo

• muita asioita, jotka tekevät elämisen viihtyisäksi, esim. takit ripustetaan naulakkoon

Aikuinen päättää kolmesta ensimmäisestä sääntöluokasta ja pohtii, missä kulkevat näiden asioiden rajat meidän kodissa. Näissä rajoissa lapsikin voi kehitystasonsa mukaisesti tehdä joitain valintoja ja päätöksiä. Esim. vanhemman käsissä on se, että perheessä syödään terveellinen aamupala, mutta lapsi voi ainakin joskus valita, syökö hän vaikkapa puuroa, leipää tai mysliä.

Viimeinen sääntöluokka on sellainen, jonka laatimiseen lapsikin voi osallistua edellisiä enemmän. Yhdessä voidaan pohtia, mitä mukava olo meidän perheessä tarkoittaa. Iän myötä lapsen kyvyt ymmärtää erilaisten sääntöjen perusteluja ja kyky osallistua sääntöjen laatimiseen lisääntyvät. On hyvä muistaa, että lapsi on monessa suhteessa mallioppija ja vanhemman antamalla mallilla on merkitystä sille, minkälaisia asioita lapsi pitää tärkeänä.

Testi: Mikä on meillä tärkeää?

Tee pikatesti, joka auttaa kartoittamaan asioita, jotka ovat teidän perheessänne tärkeitä.

Mieti niitä asioita, jotka ovat teidän perheessänne tärkeitä ja joista haluat pitää kiinni. Anna alla oleville asioille arvosana 1–4 sen mukaan, kuinka tärkeänä pidät sen toteutumista ja kuinka se teillä tällä hetkellä toteutuu. Osa taulukon asioista kohdistuu enemmän aikuisen omaan toimintaan, osa lapsen toimintaan.

1 = En pidä tärkeänä eikä yleensä toteudu meillä
2 = En pidä tärkeänä, kuitenkin yleensä toteutuu meillä
3 = Pidän tärkeänä, ei kuitenkaan yleensä toteudu meillä
4 = Pidän tärkeänä, toteutuu meillä yleensä

Sääntöluokka	Esimerkki säännöstä
Turvallisuus	1. Autossa istutaan turvaistuimessa ja / tai turvavyöt kiinnitettyinä.
	2. Pyöräillessä käytetään pyöräilykypärää.
	3. Lääkkeet, tulitikut, pesuaineet ja terävät esineet ovat pienten lasteni ulottumattomissa.
	4. Jos lapseni on yksin kotona, hän saa puhelimella yhteyden aikuiseen.
	5. Lapseni kulkee koulumatkan sovittua reittiä pitkin, jota olemme yhdessä harjoitelleet.
	6. Koululaisellani on kotiintuloajat.
	7. Lapseni ei ole yksin yötä kotona.
Perustarpeet	8. Lapseni syö päivittäin 5-6 ateriaa.
	9. Arkiruoka on terveellistä, herkkuja syödään kohtuudella, esim. vain karkkipäivänä.
	10. Lapseni nukkuu riittävästi.
	11. Lapsellani on sopivat ja säänmukaiset vaatteet ja kengät.
	12. Hampaat harjataan aamuin ja illoin
	13. Lapseni arjessa on selkeä rytmi.
	14. Lapseni ulkoilee ja liikkuu päivittäin.
	15. Lapsellani on aikaa ja mahdollisuus leikkiä sisällä ja ulkona.
	16. Huolehdin lapseni puhtaudesta.
	17. Kehun ja kiitän aiheesta, osoitan sanoilla ja hellyydellä päivittäin, että lapseni on minulle arvokas.
	18. Otan lapsen mukaan arjen töihin, kannustan yrittämään.
	19. Huolehdin tv:n katselu ja tietokoneen käytön sopivasta määrästä ja laadusta.
Sosiaaliset taidot	20. Vanhemmat noudattavat ja opettavat hyviä käytöstapoja, esim. sanomaan kiitos, anteeksi ja ole hyvä, tervehtimään naapureita, välttämään kiroilemista.
	21. Lapsille opetetaan kaverisääntöjä, esim. muita ei lyödä tai kiusata, vuoroa pitää odottaa, kädestä ei oteta.
	22. Lapseni vastuulla on jokin ikään sopiva kotityö.
Yhteinen mukava olo	23. Kengät riisutaan eteisessä.
	24. Jokainen, joka osaa, ripustaa takkinsa naulakkoon
	25. Ruokapöytään ei tuoda leluja tai lukemista.
	26. Kerran viikossa on perheilta.
	27. Olohuoneen sohva ei ole ruokailuun sopiva paikka.
	28. Syömme useamman kerran viikossa yhdessä.
	29. Kotiin tultua pötkötellään hetki yhdessä ja vaihdetaan kuulumiset ennen muita puuhia.
	30. Kaikki nukkuvat omissa sängyissään.
	31. Lapset saavat tulla vanhempien väliin nukkumaan.
	32. Meillä on aina oltava siistiä.
	33. Meillä saa näkyä elämisen ja leikin jäljet.
	34. Klo 20.30 alkaa vanhempien yhteinen hetki, jonka jälkeen palveluja saa vain hätätapauksessa.

Onnittele itseäsi jokaisesta nelosesta! Kolmosten kohdalla voit miettiä mikä on syynä siihen, ettei asia teillä toteudu. Joissakin asioissa auttaa jo se, että tiedostaa ja palauttaa asian muistiin.

Kakkos-vastauksissa voit pohtia mikä on tähän syynä. Ehkä asia on puolisollesi tärkeä ja siksi sinäkin sitoudut siihen. Erityisesti jos kyse on turvallisuus- tai perustarvesäännöstä, tämä onkin hyvä asia. Yhteinen mukava olo -säännön kohdalla voitte yhdessä vielä miettiä mikä on kaikille perheessänne tärkeää.

Ykkösten kohdalla asiassa ei ole omassa mielessäsi ongelmaa. Jos ykköset kuitenkin kohdistuvat turvallisuuden ja perustarpeiden tyydyttämiseen, tarkastele asiaa uudemman kerran. Minkälaiset asiat ovat merkityksellisiä lapsen terveen kasvun ja kehityksen turvaamiseksi?

Jos useat lapsen turvallisuuteen ja perustarpeiden tyydyttämiseen liittyvät asiat jäävät jatkuvasti huolehtimatta, puhutaan lapsen laiminlyömisestä.

Lähteet ja kirjallisuutta

Arajärvi T. 1999. Hyvä lapsuus vauvasta koululaiseksi. Ajatus-kirjat. Karisto.

Furman B. 2003. Muksuoppi : ratkaisun avaimet lasten ongelmiin. Tammi.

Furman E. 1993. Auta lasta kasvamaan. Yliopistopaino.

Gottman J. 1997. The heart of parenting. How to raise an emotionally intelligent child. Bloomsbury Publishing Plc. London.

Greene R. W. 2000 The Explosive Child. Harper & Row Distributors, LTD.

Gyldén O., Hemánus K., Ikonen M., Kivinen R., Pyrrö S., Salovaara E. 2000.

Kaks’plus, pieni kasvatuskirja.

Heikkilä M., Luumi P. 2003 Rakasta lasta – suojele lapsuutta. LK-kirjat. Gummerus.

Karila I. 1977. Lapsen kanssa. Tietoa ja herätteitä lasten vanhemmille ja hoitajille. Mannerheimin Lastensuojeluliitto.

Kekseliäs kasvatus. 2001. Lastensuojelun keskusliitto.

Kinnunen S. 2003. Anna mun olla lapsi. Kirjapaja.

Litja T., Oinonen M. 2000. Mä en haluu. Leikki-ikäisen arjen pulmia. Edita.

Over the Top Behaviour in the Under Tens. National Family & Parenting Institute, London, UK, luettu 15.6.2005.

Peltonen A., Kullberg-Piilola T. 2000. Tunnemuksu. Tunnetaitoja perheille ja kasvattajille. Kirjapaja.

Rönkä T. 1989. Kasvattajan kolme oppituntia. Kasvattajien aktivointikurssi. Mannerheimin Lastensuojeluliitto.

Sandberg S., Santanen S. Jansson A., Lauhaluoma H. 2002. Perhekoulun käsikirja. Käytännön opas vanhemmille. Barnavårdsföreningen i Finland r.f. – Suomen Lastenhoitoyhdistys.

Sinkkonen J. 1998. Lapsen kanssa hyvinä ja pahoina päivinä. WSOY.

Tahkokallio K. Kotipesän lämpöä etsimässä. Kirja vanhemmuudesta, rakkaudesta ja rajoista. WSOY.

Tasola S., Lajunen K. 1997. Käsikirja Vanhempana vahvemmaksi. Vanhempien valmennusohjelma. Kopijyvä.

Toimiva perhe –kurssin työkirja. 1999. Pääsuunnittelija Thomas Gordon, suomalainen laitos: Salminen P. ja Staffans T. Gordon Training International. Nuorten Keskus.