Vanhempainnetti

Lapsi aloittaa päivähoidon

Päivähoidon aloitus on koko perheelle uusi ja suuri asia. Kotona ollut vanhempi tarttuu taas työelämän tai opiskelun haasteisiin, toisen puolison on ehkä osallistuttava enemmän kotitöihin, ja lapsi elää osan arjestaan uuden hoitajan ja usein uuden lapsiryhmän kanssa.

Muutokseen voi liittyä iloa, luottamusta ja innostusta uudesta, mutta myös vaikeampia tunteita. Vanhempia voi huolettaa, kuinka lapsi sopeutuu hoitoon, onko hoitaja ja hoitopaikka hyviä ja turvallisia, pitääkö lapsi hoitajasta ja hoitaja lapsesta, saako lapsi hoidossa riittävästi huomiota, syliä ja aikaa, kiusaavatko muut lapset meidän lasta, onko ruoka kovin erilaista kuin kotona, onko erossa oleminen lapselle liian rankkaa, kuinka selviämme arjen uudesta rytmistä. Tavatonta ei ole tuntea myös syyllisyyttä ja epävarmuutta: Onko sittenkään oikein palata töihin ja viedä lapsi hoitoon?

Tilannetta ei välttämättä helpota se, onko kyseessä perheen esikoinen vai kuopus. Tunteet voivat olla vahvimmin pinnassa sillä vanhemmalla, joka nyt luopuu kotivanhemmuudestaan. Oman perheen kokonaistilannetta kannattaa pohtia rauhassa puolison kanssa. Asioissa on monta puolta: Mitä me haluamme ja arvostamme, mikä juuri nyt on välttämätöntä, järkevää tai mahdollista?

Keskustelkaa etukäteen uudenlaisen arjen käytännön järjestelyistä. Onko vanhempien mahdollista rytmittää työpäiviään siten, että toinen vie ja toinen hakee lapsen, jolloin lapsen hoitopäivä ei veny niin pitkäksi? Onko toisen vanhemman mahdollista tehdä lyhennettyä työpäivää? Mikä on mahdollista kummankin työpaikalla?

Kun päätös on tehty, sen takana voi seisoa, vaikka ehkä ihan ideaaliratkaisua ei tuntuisi löytyvän. Vanhemman rauhallisuus ja luottavainen olo rauhoittavat lastakin. Hyvin järjestetty päivähoito ei ole riski lapsen kehitykselle, vaan jopa tukee hyvää kehitystä vanhempien hoidon rinnalla.

Vanhemmat säilyvät edelleen lapsen kaikkein tärkeimpinä aikuisina ja ensisijaisina kasvattajina. Kun lapsi on kotonaan saanut hyvää ja hellää hoitoa, hänellä on matkaeväinään uusissa tilanteissa perusturvallisuuden ja -luottamuksen kokemus.

Uuteen sopeutumista


On luonnollista ja tervettä, että lapsi reagoi jollakin tavoin uuteen elämäntilanteeseen. Tätä ei tule pelästyä tai tuomita. Lapsi tarvitsee aikaa. Hänen ei tarvitse olla reippaampi ja joustavampi kuin hän jaksaa olla. Myös vaikeille tunteille, ikävälle ja kiukulle on annettava tilaa ja ymmärrystä. Lapsi voi reagoida uuteen tilanteeseen eri tavoin, persoonansa, ikänsä ja kehitystasonsa mukaan. Esim.:
  • univaikeuksilla
  • syömisen pulmilla
  • kastelulla
  • vanhempiin, usein etenkin äitiin, kohdistuvalla kiukulla ja uhmalla
  • takertumalla vanhempaan päivähoitopaikan ovella, itkemällä hänen peräänsä
  • kertomalla, ettei halua mennä päivähoitoon
  • kieltäytymällä osallistumasta päivähoitopaikan touhuihin
  • käymällä leikeissään ja piirustuksissaan lävitse erossa olemiseen liittyviä teemoja.
Sekin on hyväksyttävää, ettei lapsi reagoi kovin dramaattisesti. Joillakin lapsilla päivähoito alkaa ”kuherruskuukausi-tunnelmissa”. Lapsi jää muutaman ensi viikon tai kuukauden ajan varsin mielellään hoitoon, on innostunut ja iloinen kaikesta uudesta. Sitten ikään kuin todellisuus valkenee: ”Olenko hoidossa joka päivä?” Lapsi alkaa reagoida uuteen tilanteeseen vasta nyt, kun hoidon aloittamisesta on kulunut jo jonkin aikaa. Tämä on normaalia. Vanhempaa tilanne voi kuitenkin hämmentää: ”Mitä varten lapsi nyt temppuilee, kun kaikki näytti jo olevan niin hyvin?”

Hoidon alkamisen aika saattaa olla vanhemmalle varsin haastavaa: sopeutumista ja perehtymistä töihin, arjen uuden rytmin hallintaa, omien ristiriitaisten tunteiden sietämistä ja lapsen haastavan käytöksen vastaanottamista sekä muutoksessa tukemista. Alkuun lapsi saattaa myös sairastella useammin kuin kotihoidossa.

Usein aika tasoittaa alkuvaiheen myllerryksen ja tulee uusia iloja, esim. lapsi lähtee mielellään hoitoon, nauttii ryhmässä toimimisesta, hänellä on uusia tärkeitä kavereita ja hän oppii uusia taitoja, on iloinen ja tyytyväinen. Vanhempi saa tyydytystä työstään ja sen ihmissuhteista, mikä antaa henkisiä voimavaroja, perheen taloudellinen tilanne kohenee. Arkeen löytyy tasapainoa, vaikka välillä asiat takkuaisivatkin. Uuteen sopeutuminen voi viedä muutamia kuukausia.

Siihen, kuinka nopeasti lapsi sopeutuu uuteen päivähoitopaikkaan, vaikuttavat mm. lapsen temperamentti, ikä ja aiemmat kokemukset. Merkitystä on myös vanhemman tavalla toimia. On hyvä, jos vanhempi voi ainakin tärkeimmissä asioissa aidosti luottaa päivähoitopaikkaan ja lasta hoitaviin aikuisiin. Vanhempi viestii lapselle: ”Nämä aikuiset olen valtuuttanut hoitamaan sinua.” Jos jokin asia mietityttää, se on hyvä ottaa puheeksi. On myös totta, että supistettujen resurssien takia ideaalikuva hyvästä hoitopaikasta ja todellisuus eivät aina kohtaa.

Luonnollisesti suuri merkitys lapsen sopeutumiselle on myös päivähoitopaikan toimintatavoilla ja arjen sujumisella: minkälainen suhde lapselle muodostuu hoitajiin ja muihin lapsiin, tuleeko lapsi kuulluksi ja ymmärretyksi itsenään, onko hänellä turvallinen ja hyvä olo.

Hyvässä päivähoitopaikassa on mm. riittävästi osaavaa ja motivoitunutta henkilökuntaa, jonka vaihtuvuus on pientä. Etenkin alle 3-vuotiaille on hyvä, että lapsella on yksi nimetty omahoitaja, johon lapsi voi ensisijaisesti turvata.

Yli 3-vuotias pystyy jo pitämään yllä mielikuvaa vanhemmistaan hoitopäivän ajan, tietää, että he ovat olemassa ja tulevat varmasti hakemaan. Alle 3-vuotias ei tähän vielä samalla tavalla pysty, ja häntä kannattelee parhaiten erossa olon ajan turvallinen suhde tuttuun omahoitajaan. Omahoitaja on tärkeä erityisesti erilaisissa siirtymätilanteissa: päivälevolle käydessä, syömisessä, vessassa ja ulos lähtiessä. Omahoitaja tuntee lapsen ja hänen tarpeensa.

Vinkkejä päivähoidon alkuun
  • Aloittakaa päivähoitoelämä yhdessä ns. pehmeällä laskulla. On hyvä, jos vanhempi voi ensi vaiheessa olla lapsen mukana päivähoitopaikassa ja hoito aloitetaan lyhyemmillä päivillä. Näin lapsi saa tutustua uuteen paikkaan turvallisesti vanhemman kanssa ja vanhempi tutustuu päivähoitopaikan arkeen ja sen aikuisiin. Uusi elämisen rytmi löytyy pikku hiljaa. Vähitellen lapsi on päivähoidossa pidempiä päiviä ilman vanhempaa. Tässä kohdin on eri päivähoitopaikoissa eri käytäntöjä. Keskustele niistä henkilökunnan kanssa. Pehmeä lasku voi kestää muutamasta päivästä muutamaan viikkoon.

  • Kun tuot lapsen aamulla hoitoon, on hyvä, että sinä hyvästelet lapsen ja hoitaja on ovella toivottamassa lapsen tervetulleeksi ja ottaa hänet vastaan. Älä viivytä pois lähtöäsi, vaan toivota rauhallisesti mukavaa päivää, hali ja pussaa ja sitten lähde. Vaikka lapsi olisi itkuinen ja takertuisi sinuun, viesti omalla käytökselläsi: ”Kaikki sujuu hienosti, vaikka nyt on paha mieli ja minä lähden.” Hyväksy lapsen hätä ja samalla pyri ”tunnetartuttamaan” itsestäsi lapseen luottamusta siihen, että kaikki sujuu hyvin ja sinä palaat iltapäivällä. Älä livahda pois lapsen huomaamatta.

  • Valmistaudu itse henkisesti eroon, jotta voit eroamisen hetkellä pysyä rauhallisena. Käy vaikka mielessäsi etukäteen lävitse aamun vaiheet. Jos sinua itkettää, itke vasta hoitopaikan ulkopuolella. Sinulla on lupa olla surullinen, jos siltä tuntuu, mutta silti on tärkeää, että viestit lapsellesi, että kaikki on hyvin.

  • Kun haet lapsen hoitopaikasta, osoita iloa jälleennäkemisestä. Kohdista koko huomiosi lapseen, älä esim. puhu puhelimeen samanaikaisesti. Vaihda hoitajan kanssa päivän kuulumiset. Anna lapselle myönteistä palautetta päivän sujumisesta.

  • Ole hakutilanteissa kärsivällinen ja hyväksy mahdollinen tilanteen jännitteisyys. Lapsella on ollut sinua ikävä, mikä voi hakutilanteessa purkautua ”röyhötyksenä” ja vastusteluna.

  • On hyvä, jos etenkin alkuvaiheessa hoitopäivän jälkeiset iltapäivät voidaan rauhoittaa yhdessäoloon. Ainakin toinen vanhempi on kiireettömästi kotona lapsen kanssa.

  • Voitte jutella ja kerrata yhdessä asioita, joista lapsen hoitopäivä koostuu: ”Aamulla ensin kävelemme bussipysäkille…” Voitte miettiä, mitkä ovat mukavimpia hetkiä ja mitkä tuntuvat hankalilta. Miten hankalia hetkiä voisi helpottaa? Isomman lapsen kanssa päivän kulkua voi hahmottaa vaikka piirtämällä.

  • On luonnollista ja ymmärrettävää, että lapsella on hoitopäivän aikana välillä ikävä vanhempiaan. Ikävään on lupa, lasta ei tarvitse ”pakkoreipastaa”. Lasta voi auttaa se, että hänellä on hoidossa mukana muisto vanhemmista, esim. valokuva tai päivälevon aikana unikaverina äidin vaatekappale. Lapselle voi kertoa, että vanhempikin ajattelee ja välillä ikävöi häntä päivän aikana. Vanhemmallakin on matkassaan kuva lapsesta.

  • Lapsi voi ottaa päivähoitoon mukaan jonkin rakkaan lelun tai unirätin. Se on usein tärkeä etenkin päivälevolle käytäessä.

  • Osallistu päivähoidon vanhempainiltoihin ja kasvatuskeskusteluihin. Niissä kuulet henkilökunnan näkemyksistä ja hoitopaikan tavoitteista ja käytännöistä ja voit itse kertoa omista toiveistasi ja havainnoistasi. Vanhempien ja hoitohenkilökunnan avoin yhteistyö on lapsen etu. Yhteistyö on molempien tahojen vastuulla. Uskalla kysyä, ehdottaa ja kommentoida, kun se on tarpeellista. Jos henkilökunnalla on jokin huoli lapsestasi, viestin vastaanottaminen voi tuntua vaikealta. Pyrkikää yhdessä löytämään tilanteeseen ratkaisuja. Sinä tunnet parhaiten oman lapsesi ja hänen tapansa toimia. Päivähoidon henkilökunnalla on paljon yleistä tietoa lapsista ja näkemystä erityisesti siitä, kuinka lapsesi toimii ryhmässä.

  • Ota päivähoidossa rohkeasti puheeksi, jos lapsesi pelkää jotakuta päivähoidon henkilökunnasta.

  • On hyvä, jos lapsen hoitopäivät eivät veny kohtuuttoman pitkiksi. Voiko hoitopäivän pituuteen vaikuttaa vanhempien työaikajärjestelyillä? Kaikilla työpaikoilla tällaiset järjestelyt eivät ole mahdollisia.

  • Älä ajoita päivähoidon alkuun muita suuria elämän muutoksia, esim. tutista tai pullosta luopumista, jos suinkin mahdollista.

  • Kun molemmat vanhemmat ovat töissä ja lapsi hoidossa, perheeseen livahtaa usein uudella tavalla kiire ja aikataulut. Kiire hermostuttaa niin lapsia kuin aikuisia. Aamulähtöjä voi pyrkiä valmistelemaan jo illalla ja herätä niin hyvissä ajoin, että aamun leppoisalle tunnelmalle on mahdollisuus. Kun iltapäivällä palataan kotiin, on hyvä hetken ajan levähtää yhdessä lapsen kanssa, antaa huomiota ja kuunnella päivän kuulumiset ennen muihin puuhiin ryhtymistä. Lapsi voi myös osallistua iltapäivän puuhiin, esim. pöydän kattamiseen, ja siinä voidaan rupatella. Anna lapselle lupa ja tila kertoa myös asioista, jotka eivät tunnu mukavilta.

  • Joskus on aamuja, jolloin mikään ei suju: palaveri alkaa kohta, mutta lapsi haluaa vielä vaihtaa vaatteensa, ei huoli aamupalaa, kieltäytyy kumisaappaista, toista lapasta ei löydy mistään. Vanhemman ääni kohoaa. Tulee huudettua samalla, kun kantaa autoon toisessa kainalossa raivoavan lapsen ja toisessa salkun ja inhottavat kumisaappaat. Ja auton ikkunatkin ovat jäässä… Päivähoitopaikan ovella erotaan kiukkuisissa tunnelmissa. Kurkussa tuntuu karhealta, kun tuli huudettua. Harmittaa.

  • On luonnollista ja normaalia, että lapsi testaa rajojaan ja oman tahtonsa mahtia. Aamun kiireessä se on vanhemman vinkkelistä raivostuttavaa. Vanhemman on hyvä olla jämäkkä ja antaa lapselle valinnan mahdollisuuksia vain tietyissä rajoissa. On hienoa, jos itse pystyy pysymään rauhallisena eikä vastaa kiukkuun kiukulla. ”Sinua harmittaa. Nyt meidän on lähdettävä. Voit valita, puetko haalarin päälle itse nyt heti vai puenko minä sen sinulle.”

  • Jos aamu on alkanut huonosti, asiaan voi palata iltapäivällä: ”Meitä harmitti molempia aamulla, kun tuli kiire. Isiä pelotti, ettei isi ehdi kokoukseen, jossa isiä odotettiin. Sinua varmasti harmitti, kun minä hermostuin ja huusin.” Yhdessä voidaan miettiä, kuinka aamuista saisi mukavampia molemmille, sovitaan vaikka jo illalla mitä puetaan ja syödään ja sopimuksesta pidetään kiinni. Hyvin sujuneista aamuista lapsi voi vaikka saada tarran seinälle. Kun tarroja on kasassa riittävästi, lapsi saa palkkion, esim. elokuvareissun vanhemman kanssa.

  • Pitäkää huolta sekä lapsen että vanhemman hyvinvoinnin perustoista: ulkoilkaa, liikkukaa, nukkukaa riittävästi, syökää terveellisesti ja viettäkää aikaa yhdessä.

Lähteet

Choosing Quality Child Care. Zero to three -sivusto, luettu 1.12.2005.

Jarasto P., Sinervo N. 1997. Alle kouluikäisen lapsen maailma. Gummerus.

Kemppinen P., Rouvinen-Kemppinen K. 2004. Lasten kasvatuksen aarrearkku. Kannustusvalmennus P. & K.

Laitinen J. 2004. Lapsi tarvitsee kiintymyssuhteen hoitajaan. Lastentarha 4/67.

Lund T. & Soukankodin päiväkodin työryhmä. 2003. Miten Soukankujan päiväkodissa autetaan lasta kasvamaan? Teoksessa Sinkkonen J. (toim.) 2003. Pesästä lentoon. Kirja lapsen kehityksestä kasvattajalle. Ss. 238-256. Dark.

Munter H. 2001. Lapsi aloittaa päivähoidon. Teoksessa Helenius A., Karila K.,
Munter H., Mäntynen P., Siren-Tiusanen H. Pienet päivähoidossa. Alle kolmivuotiaiden lasten varhaiskasvatuksen perusteita. Ss. 35–63. WS Bookwell.

Seppälä N. Perhebarometri 2000. Yhteispelillä lasten parhaaksi. Väestöliitto Väestöntutkimuslaitos. Katsauksia E9/2000.

Sinkkonen J. 2001. Lapsen puolesta. WS Bookwell.

Sinkkonen J. (toim.) 2003. Pesästä lentoon. Kirja lapsen kehityksestä kasvattajalle. Dark.