Nimetön

Kertokaa onko teillä antaa neuvoja,kun 11- vuotias poikani on jo viimeiset kaksi vuotta uhmannut vastaan…muuten kiltti,reipas poika,mutta pettymyksensietokyky täysi nolla! Muut voivat ”sanoa ei” ja asia on ok,mutta minun sanoessa alkaa sota;”sä olet just tommonen”, ”mä inhoan sua” ”asuisin muualla tahansa,kun sun kanssa” yms. ja minähän tietysti huudan siinä vaiheessa..nyt uhoaminen vaan jatkuu enemmän päivä päivältä…Kun isä on kotona,on poika erilainen..ja isä tietää,että tilanne on toinen hänen ollessa töissä. Pitäisi aikuisena päästää pään läpi nämä pojan puheet,mutta en voi!! Rupeaa voimat loppumaan,kun työn ohella meillä on kaksi muuta lasta,tämän poikamme lisäksi…..auttakaa!!Antakaa mulle jotain neuvoja….

Nimetön

Isän pitäis puuttua asiaan ja puolustaa sinua ja olla kanssasi samaa mieltä. Itselläni on ollut ja on yhä sama tilanne, vaikka maksan hänen kännykkänsä ja tietokonepelaamisensa ym hän uhittelee ja kävelee suoraan sanottuna yli. Olen antanut liikaa periksi.
Nyt olen päättänyt kun pelaaminen on riistäytynyt käsistä että jollei tule keskustelemaan ja laatimaan pelisääntöjä (ajat) nuorten turvataloon kanssani niin vien näytön varastoon. Silläkin ehdolla että siitä seuraa väkivaltaisuuksia. Tein sen jo kerran ja olin saada turpiini, niin kova pelihimo kaverilla on. Asia on kuitenkin hoidettavana sillä en kestä tuttavien painostusta itseäni kohtaan jollen tee asialle jotakin. Vanhempien pitäisi olla samaa mieltä asioista jotka koskevat lasta, eihän lapsi tiedä ketä hän uskoo jos vanhemmat ovat eri mieltä.

Alueelle ‘Elämää alakoululaisen kanssa’ ei voi kirjoittaa uusia aiheita eikä vastauksia olemassaoleviin aiheisiin.