Nimetön

Hei. Kaipaisin vertaistukea, ymmärtäjää ja ehkä selittäjää seuraavalle tilanteelle. Minulla on ihana, herkkä, leikkisä ja myös hyvin omapäinen 3-vuotias poika. Hän saa minut hulluksi tällä pukemisasialla. Pukeminen ei ole koskaan vain pukemista. Kun pitäisi alkaa pukemaan kaikki muu kiinnittää pojan huomion silloin. Silloin alkaa piiloleikit, hipat, kaikenlainen pelleily, silloin pitää halaillakin joka vaatekappaleen välissä. Pukeminen on varsinainen sirkus. Poikani on hyvin leikkisä, huumorintajuinen ja fiksukin. Olen yrittänyt pukemista myös leikin varjolla laittamalla vaatteet jonoksi ja että poika olisi tavaravaunu jonka pitää kerätä tavarat junaan/päälleen. Hän katsoi minua sillä silmällä nauraen että meinaatkos äiti huijata minut pukemaan. Päivähoidossa poika on osannut pukea jo kohta vuoden, mutta kotona ei vielä kertaakaan. Välillä hän haluaa olla pieni esim. että syötän häntä, eikä siinä mitään, mutta kun pukeminen on joka päivä vieläkin kauheaa härdelliä niin ei meinaa jaksaa. Vinkkejä ja vertaistuki olisi ihanaa. Kiitos :)

Nimetön

Moi!
Vinkkejä ei kauheasti ole, mutta vertaistukea kyllä…
Juuri tänään puin meidän 3-vuotiaalle ulkovaatteet lapsen ollessa spagettina lattialla ja yrittäen heti pakoon, kun käteni irroitan… loppiaisena meinasi mennä oikea juna-asema ohi,kun lapsi oli spagettina lattialla ja minä hiki hatussa talvivaatteissa yritin lasta pukea ettei tarvitse -20 asteeseen mennä ilman ulkovaatteita. Normaalia arkea meillä päivittäin.
Myös sisävaatteita pukiessa lähdetään karkuun, potkitaan toinen lahje pois kun toista yritetään laittaa,sukat revitään pois jne.
Lapsi osaa, muttei halua keskittyä. Toisaalta haluaa olla itsenäinen, mutta ehkä tässä näyttää sitä haluaan olla kuitenkin vielä pieni. Päiväkodissa samansuuntaisia ongelmia, mutta vähän lievempänä.
Jos on kiire, niin sitten puetaan ja mennään, piste. Joskus siitä tulee sitten itkukin, muttei auta. Sitten kun ei ole kiire, olen hakenut lapsen vaikka 20 kertaa ja antanut käskyjä ”laita paita pään yli” ”mihin hihat tulee” ”ota housut alas” ”istu ja ota sukat pois”. Auttanut pikkasen ja heitellyt ”ylävitosia” kehujen kanssa kun onnistui. Eilen aamulla puettiin yli puoli tuntia. Tänään oltiin nopeampia kun houkuttimena oli mummolaan lähtö.
Pomminvarmoja keinoja ei mulla ole. Hermo meinaa useasti mennä, mutta olen huomannut ettei huutaminen auta. Kun suututtaa, laitan suun kiinni, istun lattialle ja puen lapsen väkisin. Toivon että tämäkin on vain ohimenevä vaihe…

Nimetön

Meillä jo 3,5-vuotiaalla vielä pukemishankaluuksia tai sanottaisiinko haluttomuutta. Eikä tämä suuntaudu vain pukemiseen vaan myös siihen syömiseen. Ja osaamisesta ei ole kyse, vaikkakin jotkin vaatekappaleet ovat vaikeita ja harmitus tulee heti, jos ei osaa laittaa. Ehkä kyseessä on se, että poika tykkää palvelusta, mutta meillä varmaakin pikkusiskon hoitaminen saa toivomaan sitä enemmän itselleenkin. Lohdutukseksi kuitenkin, että puolessa vuodessa on jo menty hurjasti eteenpäin. Ja pakottaminen tai painostaminen ei saa innostumaan, muttei jatkuva vanhemman apu myöskään. Tässä onkin yksi niitä sarjassamme pelisilmää ja joustavuutta vaativaa asiaa. Jollakin houkutellaan pukemaan. Aina ei tarvitse itse pukea, jotain pitää itse pukea, saa valita housut ja itse pukea, jne. Uskon, että aika parantaa tilanteen. Lehmän hermoja itse kullekin!

Nimetön

Meillä hieman vastaavaa aikoinaan oman pojan kanssa, joskin hän ei siis suotunut pukemiseen ollenkaan ja vastusti pukemista hyvin voimakkaasti. Sitä mukaan kun minä sain jonkun vaatekappaleen päälle, repi hän sen pois. Välillä vaatteita väännettiin päälle kahden aikuisen voimin, välillä lähdettiin puoli-alasti.Yritin myös leikin varjolla. Millon oli sukka-sankaria, millon mitäkin. Ne toimivat usein vain muutamia kertoja. Kuvauksesi poikasi luonteesta osuu täysin meidänkin poikaan. Myös siirtymiset eri kausien vaatteista esim. lippiksestä pipoon, aiheutti aina kriisin. Meillä tämä on mennyt ajan kanssa ohi. Sen kuitenkin huomasin, ettei oikuttelu ehkä niinkään liity siihen itse pukemiseen vaan lähtemiseen. Käykö poikasi päivähoidossa?
Itse ehkä pyrkisin jättämään leikit ja muut sikseen. Toteat, että nyt puetaan ja puet. Ehkä joku porkkana, että kun vaatteet on puettu, saa jonkun mieluisan asian (xylitoli-pastilli tms.). Tai ehkä tarrataulu johon jokaisen hyvin sujuneen pukemisen päätteeksi poika saa liimata tarran onnistumisen merkiksi.
Jaksamista!

Nimetön

Meillä on vastaava tyttö joka nyt 4,5 vuotiaana ei tee asiasta enää numeroa. Sukat laittaa vielä äiti koska ne on hankala saada istumaan täydellisesti, mutta nekin menevät päiväkodissa jalkaan ihan omatoimisesti. Tytöllä on vuosi sitten syntynyt pikkuveli joka pahensi uloslähdön hankaluuksia. Vaatteiden pukemiseen saattoi kulua kevyesti puolitoista tuntia ja huuto oli hirvittävä koko ajan. Tuntuu etten muista enää mikä auttoi.. Pääasiassa varmastikin se, että vaatteet valittiin edellisenä iltana valmiiksi, ja ennen kaikkea se, että pukeminen ruvettiin suorittamaan ennen aamiaista. Silloin se ei jäänyt viimeiseksi asiaksi ennen uloslähtöä.
Ulkovaatteet laitan myös lapselle yleensä itse koska se on nopeampaa ja pidän siitä että saan olla ihanaa ipanaa lähellä.
Sukkaongelmaan ovat auttaneet myös muotoonommellut polvisukat, ne eivät mene makkaralle ja vasen ja oikeakin tulevat tutuiksi.

Nimetön

Meidän pian 4 vuotias tyttö saa itse valita parista vaihtoehdosta mieleisensä vaatteet ja siten innostunut pukemaan myös itse (hyvinä päivinä). Talvella meillä ainakin helpoin tapa saada lapsi pukemaan ulkovaatteita kun avaa parvekkeen oven auki ja lapsi itse tuntee kuinka kylmä ulkona on. Silloin ymmärtää että joo vaatteita päälle vaikka sisällä onkin lämnin. Mutoin olisi huutoa ja itkua ”kun tämä on huonosti ja tämä kutittaa ja on kuuma ja ei muka osaa itse”

Vastaa aiheeseen: 3-vuotiaan pukemishankaluudet
Huomioithan että keskusteluareenan viestit tarkistetaan ennen julkaisua. Periaatteiden vastaisia viestejä ei julkaista. Työntekijät moderoivat viestit kaksi kertaa viikossa, joten viestisi julkaisemisessa saattaa kestää joitakin päiviä.