Nimetön

Kaipaisin käytännön neuvoja ja vinkkejä, miten aikuisen tulisi toimia tilanteessa, jossa uhmaikäinen 4v. huutaa ja upittelee. Ei tottele eikä halua yhteistyötä.

Sanoo rauhoittuvansa, ja taas kohta jatkaa raivokohtausta. (esim. on jano, ja jos laittaa vettä haluaakin mehua ->huuto jne) Saattaa jopa sylkeä päälle ja raapia, mitä ei todellakaan kotona koskaan tehdä! Raivokohtaus voi kestää jopa yli tunnin. Ei rauhoitu sylissä eikä pysy jäähylläkään. Ei vastaanota mitään keskustelun aloitusta tms.

Muuten on hyvin tunteellinen ja ihana lapsi, joten en usko että mitään isompaa ”vikaa” tai diagnoosia tarvitsee lähteä hakemaan. Kaikkia tunteita saa näyttää meillä vapaasti, ja olemme sanoneet että ne ovat täysin oikeutettuja. Hän kokee tunteet yleensäkin vahvasti, joten onko raivokin sitten näytettävä ihan 100% voimakkuudella?

…Niinpä, raivo on vain niin hurjaa, että omat keinot eivät enää oikein tahdo riittää joten vaikka tiedän, ettei huutaa saisi (joka huutaa on jo häviöllä?) niin väkisinkin huutokuorossa ollaan molemmat enkä itsekään enää silloin tiedä miten raivoa lähtisin purkamaan.

Kaipaan ihan siis neuvoa, heitänkö kuperkeikkaa, yritänkö huumoria vai mitä?
Kiitos kaunis!

Nimetön

Meillä on hyvin samankaltainen tilanne 4-vuotiaan pojan kanssa. Siltä todellakin tuntuu, että lapsen kokiessa ilon tunteet vahvasti, tulevat myös kiukun tunteet yhtä vahvoina.
Joissain tilanteissa meillä on kiukku lakannut siihen, että olen itse tehnyt jotain hassua, seissyt päälläni tai soittanut harjalla kitaraa. Kun kiukunpuuska on saatu katkaistua, on voitu rauhallisesti alkaa keskustella ja pyytää anteeksi. Joten ihan kuten itsekin ehdotit, heitä vaikka kuperkeikkaa, tai niksipirkkamaisesti pue sukkahousut päähän. Tämä kannattaa tehdä ennen kuin itseltä palaa pinna ja liittyy huutokuoroon, koska huutomyrskyn keskellä on itsenkään vaikea lyödä leikiksi.

Toivottavasti tästä olisi apua teille.

Nimetön

Hei! Kuulostaa tutulta! :) Meillä ainakin auttoi yksinkertaisesti se että me vanhemmat aloimme hengittää. Kun raivo tulee lapselta, ja kun oma raivo alkaa nousemaan- hengitämme syvään ja rauhallisesti. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta tarkkaile itseäsi kun seuraava kiukkukohtaus alkaa. Aikuinen alkaa automaattisesti pidättämään hengitystään, ja sekös vasta kiukulle tekee hyvää.
Tästä yksinkertaisesta asiasta on ollut seurauksena että vanhemmat jaksavat kantaa ja ottaa vastaan poikamme kiukun, ja nyt parin viikon jälkeen tilanne on rauhoittunut valtavasti, ilmeisesti lapselle alkaa tulla olo että kestämme hänen kiukkunsa koska emme itse raivostu, ja olemme turvana, ei tarvitse enää niin hanakasti testata! :)
Jäähy on mielestäni tuon ikäisellekin vielä liikaa, lapsi kokee sen hylkäämisenä vahvojen tunteidensa kanssa. Mielestäni on aina parempi että lapsen ei tarvitse kohdata tunteitaan yksin.
Paljon voimia teidän perheellenne! <3

Nimetön

Meillä on myös aivan järkyttäviä raivo kohtauksia tytöllä, ainoa ero että tyttö on nyt kuusi ja eskarissa. Hänestä ei kuulemma kukaan välitä ja sisarukset saa hänen mielestään aina jotenkin enemmän huomiota ja muuta. Hänellä on kaksois veli ja ollaan koitettu aina olla niin tasapuolisia kuin voi.
Lisäksi on alle kaksi vuotias pikkusisko joka kyllä ikänsä puolesta saakin enemmän huomiota ja apua luonnollisesti.
Olen aika hukassa tytön raivon kanssa ja lähden siihen raivoon mukaan kun aikani olen ollut rauhallinen ja järkevä… ei kovin viisasta ja silloin on peli menetetty!
Koitankin tuota hengittämistä, se kuulostaa rauhoittavalta.
Kiitos neuvosta.

Nimetön

Hei,

Meillä myös erittäin voimakastahtoinen, tunteellinen, sitkeä ja vielä kovaääninen pakkaus, joka kiukkuaa, raivoaa, nimittelee, uhittelee & kirkuu useamman kerran viikossa. Huonoina päivinä useamman kerran päivässä… Pahimmillaan neitimme voi yltyä myös lyömään (tai uhkailemaan sillä huitomalla aikuista päin), raapimaan, tönimään, potkimaan tai heittelemään tavaroita. Huom. Kumpikaan meistä vanhemmista ei sorru väkivaltaan lasta, toisiaan tai ylipäätään ketään kohtaan.

Tässä muutamia käyttämiämme selvitymiskeinoja:
– Lapsi lähetetään jäähyjakkaralle (1 min per ikävuosi)
– Lapsi lähetetään (tai siirretään) omaan huoneeseen rauhoittumaan itsekseen eli saa tulla pois heti kun kiukku on laantunut. Joskus lapsi lähtee myös itsenäisesti ”mököttämään” huoneeseensa.
– Tarpeen vaatiessa myös vanhempi voi lähteä rauhoittumaan vessaan, vaatehuoneeseen, omaan makuuhuoneeseensa tai vastaavaan paikkaan sanoen että tarvitsee hetken aikaa rauhoittua, mutta ei ole kaukana ja tulee kohta takaisin
– Kiukkuavasta lapsesta pidetään kiinni, häneen yritetään saada katsekontakti ja ääntä korotetaan jos hänen haluaa kuulevan mitään raivoamisen keskeltä
– Jos touhu lähtee täysin lapasesta, niin lasta pidellään paikallaan ja päästetään irti vasta kun on rauhoittunut
– Muistutetaan, että ei saa palkintotarroja jos ei tottele
– Selitetään ennen raivokohtausta mitä tehdään, miksi ja miten kauan siihen menee
– Yritetään ennalta ehkäistä kohtauksia hyvillä olosuhteilla (esim. tarpeeksi unta, riittävästi ruokaa riittävän usein, vältetään petettyjä lupauksia ei kuitenkaan pettymyksiä sinällään)
– Viihdytetään ja lohdutetaan lasta musiikilla esim. kuunnellaan autossa lastenlevyä, lauletaan yhdessä bussipysäkillä, hyräillään paijaten väsynyttä lasta bussimatkan aikana tai lauletaan tuutulaulut raivokohtauksesta uupuneelle ”sylivauvalle”
– Tilanteen mukaan voidaan myös estää epätoivottavaa toimintaa (esim. lyömistä tai kadulle juoksemista) tai poistaa tilanteesta (esim. pukea kiukuttelevalle lapselle päälle ja poistua kerhosta).
– Uhataan tilanteesta poistamisella tai toiminnan keskeyttämisellä ja sitten tehdään kuten uhataan jos varoitukset eivät tehoa (esim. pois ruokapöydästä jos ruokaa heitellään tai auto ajetaan tien sivuun jos takapenkkiläinen kirkuen potkii etupenkkiä)
– Joskus tuuletetaan tunnelmaa laittamalla kotona musiikkia soimaan kohtuu kovaa ja tanssimalla esim. Antero Mertarannan Nyt huudetaan – Ihanaa, Leijonat ihanaa-biisin tahdissa. Tämä biisi muuten saa meidän perheessä hymyn irtoamaan rankimpinakin hetkinäkin LOL

Kuten edellisestä voi päätellä meillä tosiaan on aika haastavan tempperamentin omaa lapsukainen ;) Että ihan pienistä napinoista emme hetkähdä ja pyrimme huomioimaan lastamme mahdollisimman hyvin. Tämä yksilö kuitenkin kiihtyy nollasta sataan alta aikayksikön halutessaan, joten kyllähän siinä on välillä tekemistä. Etenkin kun myös äiti on aikamoinen sisupussi :D Ammattilaisetkin ovat todenneet tyttömme sitkeäksi ja etenkin kovalla huudolla varustetuksi. Kätilö totesi jo synnytyssalissa ettei ole koskaan monikymmenvuotisen uransa aikana nähnyt vastasyntyneen suuttuvan yhtä paljon ja yhtä kovaan ääneen! (Pikku ihmistä yritettiin siis auttaa etenemään tissille kun matka oli hieman hidasta)

Tsemppiä kaikille pikku raivoajien vanhemmille :)

Nimetön

Meillä samoja juttuja. Päiväkodista opittu kiroilun jalo taito. Kun poika vajaa 5v hermostuu niin parhaimmillaan se on sitä kaikkien hakkaamista, potkimista, kiroilua, tavaroiden heittelyä sekä äidin haukkumista.
Välillä mennyt niin pahaksi että on jouduttu pitämään kiinni.

Meillä selkeästi pahentanut avioero josta nyt n 4kk. Lapset eivät ole tottuneet olemaan äidistä erossa ja nyt yht’äkkiä joutuvatkin olemaan joka toinen viikonloppu. On rankkaa. Tähän asiaan toivottavasti saamme apua huomenna kun menemme keskustelemaan ammatti ihmisen kanssa asiasta. Ihanaa että päiväkodissa on tällainen mahdollisuus! Kyllä se vähän alkuun kirpaisikun päiväkodista sanottiin että olisi hyvä ammatti ihmisen kanssa keskustella.. olinhan niin päättänyt että tästä selvitään yksin mutta josko nyt tästä sitten kuitenkin jotain hyvää käteen jäisi. Jos on rankkaa niin joskus kannattaa ehkä pyytää apua esimerkiksi neuvolasta.

Tsemppiä kaikkien äkäpussien vanhemmille!

Nimetön

Hei,

Oma tyttäreni oli kuin tulta ja tappuraa tuossa iässä. Yritin pysyä rauhallisena ja jäähytuoleja ja ties mitä vippaskonsteja, mutta tuntui etteivät ne auta. Viimein keksin ”Hyvän käytöksen madon”. Piirsin isolle A3-kartongille ison madon, jonka toinen pää näytti iloiselta ja toinen surulliselta. Keskelle matoa kiinnitin langan, johon pujotin helmen. Helmeä siirrettiin joko iloiseen suuntaan tai surulliseen suuntaan sen mukaan, miten neiti käyttäytyi. Madon alla oli lehdestä leikattuja, kontaktimuodilla päällystettyjä kuvia, joita tyttö sai valita itselleen yhden ”palkinnon”, mikäli mato olisi iloinen ”ilomittarintarkastuspäivänä”. Palkinnot olivat jotain yhdessä t e k e m i s t ä. Ei mitään ostettavaa. Oli eväsretkiä, pullan leipomista, kalastamista, kirjastoreissuja, peli-iltoja yms. Joka kolmas päivä oli ”tasauksen” aika. Silloin joko saatiin palkinto tai sitten se oli liukunut pois ulottuvilta ja pisteiden kerääminen alkoi alusta.

Meillä tämä toimi loistavasti. Neiti odotti hyvän käytöksen palkintoja, huonosta käytöksestä tiputettu aste oli kova rangaistus. Kiukkukohtaukset jäivät pian unholaan ja neuvottelutaito kasvoi!

Vastaa aiheeseen: 4 v tytön raivokas uhmakohtaus
Huomioithan että keskusteluareenan viestit tarkistetaan ennen julkaisua. Periaatteiden vastaisia viestejä ei julkaista. Työntekijät moderoivat viestit kaksi kertaa viikossa, joten viestisi julkaisemisessa saattaa kestää joitakin päiviä.