Nimetön

Hei!
Oma tyttäremme on ihana, mutta tempperamenttinen tapaus. Tarhasta kuulemme välillä palautettaaettä hän pyrkii dominoimaan leikkejä ja suuttuessaan saattaa irvistellä tai jopa raapaista kaveria, vaikka pyytääkin heti anteeksi. Kotona on monen asian kanssa vääntöä: mitään ei huvittaisi syödä (paitsi teitenkin jotain makeaa) ja ruan syömiseen voi mennä yli tunti (pieni annos). Nukahtaminen kestää myös pitkän aikaa (ei ota päiväunia). Kaikessa harataan vastaan ja vanhempia kuunnellaan vasta kun sanotaan asia todella kovaa. Lapsemme on nyt hoidossa isovanhemmillaan ja kun olemme sinne soitelleet saamme kuulla miten hankala lapsemme on ja jatkuvasti kiukkuinen.

Miten muiden 5vt? onko normaalia?

Nimetön

Hei. Meillä on 4,5 vuotias poika joka aloitti elokuun alussa päiväkotiajan, oli aiemmin perhepäivähoitajalla. Hoidossa (kummassakin) on mennyt aika hyvin. Nuorempana oli jonkinasteista lyömistä hoidossa, mutta ei enää nykyään. MUTTA kotona on sitten vielä vaikeampaa eli kotona kiukuttelee joka asiasta ja haluaa kaikkea. Jos minä (äiti) kiellän jostain asiasta mitä haluaisi kovasta niin lyö, tönäsee tai potkasee minua. Jäähypenkki ei enää nykyään auta. Syliin ottaminen ei onnistu, kimpaantuu vielä enemmän. Isäänsä tottelee ja useammin isä tuleekin sitten meidän väliin ja homma loppuu.. Jos olen kaksin pojan kanssa niin laitan omaan huoneeseen vähäksi aikaa rauhoittumaan ja usein sitten heittelee leluja siellä.. Itkee helposti ja tulistuu vielä helpommin.. Itse alan olemaan aika väsynyt jatkuviin kiukutteluihin.. Tarroillakin on yritetty tsempata mutta ei näytä auttavan.. Olen yrittänyt opettaa, että jos joku suututtaa ja harmittaa niin siitä pitää sanoa, mutta ei jotenkin ymmärrä sitä eikä ymmärrä sitä että pitää olla kiltti. Väsyttävää ainakin minulle…

Nimetön

Moi!

Tutulta kuulostaa tuo että äitiä ei totella. Meillä ovat tyttö reilu 5-v ja poika pian 4-v, ja tuntuu että minua ei kuulla laisinkaan ilman kovaa ärähdystä. Yksin molemmat käyttäytyvät huomattavasti paremmin kuin yhdessä. Jos nukkumaan yrittää liian aikaisin, on se aivan mahdoton show. Nukkuvat yhteisessä huoneessa, ja usein toisen joutuu ottamaan huoneesta pois jotta taloon saadaan rauha. Ruokailussa tyttö on ollut tarhassa hankala, mutta kun siiihen ei ole kiinnitetty liikaa huomiota, on se lähtenyt sujumaan omalla painollaan. Meillä vastaan haraaminen on tytön kohdalla jo helpottunut, mutta jotta tasapaino pysyisi, alkaa se pojalla tulla melkoisen rajuna vuorostaan. …ehkä se on meillä vuodenpäästä ohi. Sellaisen olen tästä opppimnut, että kun kiukku tulee, ei silloin kannata käskeä vaan odottaa muutama minuutti. Tilanne menee nopeammin ohi kun antaa lapsen päästää kiukun ulos ja sitten mietitään yhdessä mikä se oli ja mitä oltiinkaan tekemässä.

Nimetön

Hei,meillä tyttö täyttti juuri 5v. Olen etsinyt vastauksia hänen käyttäytymiseen ja miettinyt onko jokin ikäaalto nyt menossa.
Elikkä..perhepäivähoidossa on vanhin,paras ystävä on pari vuotta nuorempi ja leikit mennyt aiemmin hienosti.nyt on toisen lapsen kanssa alkanut kiusata kaveria,,mm.sipittelee pienimmälle ”käy lyömässä tiiaa” eli yllyttää toisia tekemään piruutta ja tuhmaa. Johdattelee muita tekemään väärin.
Sitten minä en tai kukaan muukaan aikuinen ei saisi häntä käskeä. Esim pukemaan. Huutaa ”äiti,elä aina sano,äiti sinä aina käsket ja sanot. Jos joku muu ohjaa tai käskee hän alkaa sanoa”en tykkää piip kun se sanoo aina mulle… Eli häntä ei saisi kasvattaa.
Luonteeltaan tyttö on vilkas,paljon puhuu, viisas,ikäisensä tasolla muussa kehityksessä.mukava ja näppärä auttaja kotihommissa.
näkee painajaisia usein kun päiväunet jäänyt. Riitelee ja tapelee unissaan.. mikähän muu kuin keskustelu auttaisi tilanteeseen. Ettei toisille saa tehdä pirua ja oppia ottamaan ohjausta vastaan..

Nimetön

Moi!

Kuulostaa tasan samalta kun oman 5v. pojan käytös, mukava kuulla että en ole ainoa. Olen aina ajatellut että temperamentin syytä koko juttu, hän on vauvasta asti ollut vaativa, unet oli lyhyitä ja silloin kun ei nukkunut oli lähinnä pahantuulinen sekä vaikeasti tyynnyteltävä. Tuli tutuksi vaunulenkit ja kapaloinnit sekä keikuttelut. Leikki-ikäisenä on ollut vaativa, paljon tarvitsee seuraa ja virikkeitä, ja heti kun tulee sanomista, niin alkaa kiukuttelu, joka pahimmassa tapauksessa johtaa itsensä satuttamiseen. Pojalla on ongelmia omien tunteiden käsittelyssä, mutta uskon että tilanne tästä vielä rauhoittuu. Ystävällinen, fiksu, ja aurinkoinen lapsi on muuten. Tsemppiä!

Nimetön

Hei! Kirjoittamasi oli aivan kuin omaa tekstiäni. Meillä 4,5v neiti on aivan samanlainen. Nyt ollaankin psykologin luona käyty,että onko adhd:n oireita,ei ollut mutta keskittymis vaikeuksia kylläkin. Ja hoidossa saattaa lyödä muita lapsia tai aikuisia(kotona ei koskaan ole lyönyt),ei nuku päikkäreitä,illalla kylläkin simahtaa suht hyvin. Mutta se joka päiväinen vääntäminen joka asiasta,ja sitten kun tyttö ei tunnu osaavan reagoida suuttumukseensa kuin kiljumalla tyhmää/paskaa äitiä(lapsen isä ei siis ole kuvioissa ollenkaan). Itsekkin korotan kyllä ääntäni helposti ja tuntuukin,että olen lapsen uhmaiän myötä huutanutkin paljon vähemmästä,kun aijemmin. Kauppa reissut ym asioilla käynnit menee kylläkin pääsääntöisesti hyvin. Pahin ongelma onkin kotona ja omassa jaksamisessani.. Välillä tuntuu,että voisi vain lähteä kotoa ovet paukkuen ja vaan hengittää raitista ilmaa,jotta saisi pääkopan tyhjennettyä edes hetkeksi.. Ja psykologin luona juttelinkin tästä koti oloista ja tytön käyttäytymisestä,niin eipä tuntunut tätiä siellä kiinnostavan muut kuin päiväkodissa tapahtuvat ongelmat,minun näkemäni ongelmat paineltiin vähän villaisella ”kyllä se iän myöntä laantuu,tyttösi nyt vaan on temperamenttinen ja kova luonteinen”..

Nimetön

Täällä kohta 5 vuotias poika ja meno aivan mahdotonta. Päiväkodissa sulautuu joukkoon, mutta äidin ja läheisten isovanhempien kanssa pääsee valloilleen. Aivan kun asuisi esiteinin kanssa, joka viisastelee. ”turhaa sä mulle sanot, kyl mä ton tiedän”. Ongelmia rutiinien kanssa…pukeminen, syöminen, hampaiden pesu, käsien pesu jne. Ja kun ei saa tahtoaan läpi alkaa urputus (jos sä teet noin, niin sit mä puren/potkasen/lyön sua). Tavarat lentää ja hampaan jälkiä löytyy äidin ihosta. Pari viikkoa sit työviikko alkoi silmä mustana, kun sain vasemmasta koukusta kun oli väärä pehmo lelu päiväkodissa mukana.
Tänä aamuna oli niin lähellä etten ite soittanu lastensuojeluun, kun pentu alko riivaamaan jo klo5 (sunnuntai aamu). Huomenna lähtee postissa hakemukset tukiperheeseen ja tukihenkilöön. Onneksi mulla on yhteys perhetyöhön ja perheneuvolaan josta saa hyviä vinkkejä kasvatukseen. Kiitollinen olen myös päiväkodille, kun pitävät huolta pojasta, että saan vapaata työpäivän verran.

Psykologiset tutkimukset siis tehty, edessä vielä muita selvityksiä toiminnan ohjauksen haasteisiin. (uhmaikä alkoi synnärillä, eikä loppua näy…)

Nimetön

Meillä on 5v poika joka käyttäytyy uhmakkaasti ja saattaa jopa kiroilla (keneltä lie oppinut ;D), ei meinaa totella äitiä ja isää millään ja ärsyttää tahallaan 12v isoveljeä. Hoitopaikalta tulee toisinaan palautetta rumista puheista ja rajuista leikeistä. Poika suuttuu erittäin helposti eikä omaa hyvää huumorintajua. Aargh, että osaa joskus olla ärsyttävä pentu! Mutta toisinaan vain niin kiltti ja suloinen… <3

Minun mielestäni tällainen on melko normaalia viisivuotiailla, menee kyllä jossain vaiheessa ohi.


SP

Mama

Hei, meillä 4v 3kk tyttö.
Hän ei kuulema hoidossa halua sääntöjä eikä kieltoja ja reagoi sitten nopeasti kuin salama kova äänisesti huutaen vastaan ja pahimmillaan heittää lelun satunnaisesti päin muita lapsia tai lyö aivan syytöntä lasta pehmolelulla tai nipistää taas täysin syytöntä vierustoveria puuska päissään.

Itselläni tuntuu niin pahalta kun muiden lapset joutuvat kärsimään jopa fyysisesti lapseni karmeasta käytöksestä. Jotain tunteiden säätelyongelmaa ja impulsiivisuutta tuo on. Kotona järjestelmällisesti kehuttu hyvästä. Kerrottu ettei muita saa satuttaa ja kerrattu sääntöjä, kuitenkin noissa leimahduksissa kaikki tämä katoaa lapseni päästä ja loppu tulema on mikä on.

Miten ihmeessä auttaa moiseen, onko lapseni juuri se erityislapsi jota aikuisetkin pelkää. Kotona tunteita on ilmaistu, mutta hallitummin ja ilman suurempia seuraamuksia… apua :(

Katriina -66

Meillä on pieni ystävä nyt 5v on ollut vauvasta asti. Hänen vanhemmat erosi pari vuotta sitten. On vuoro viikoin äidillä ja isällä. Hän ollut meillä hoidossa ja yö kylässä. On hyvin tärkeä minulle ja miehelleni. Nyt on parilla viime tapaamisella käyttäytynyt oudosti lyö, potkii ja raapii minua ja sanoo että mene poia. Mistä moinen voisi johtua?

Vastaa aiheeseen: 5v:n huono ja uhmakas käytös
Huomioithan että keskusteluareenan viestit tarkistetaan ennen julkaisua. Periaatteiden vastaisia viestejä ei julkaista. Työntekijät moderoivat viestit kaksi kertaa viikossa, joten viestisi julkaisemisessa saattaa kestää joitakin päiviä.