Nimetön

Meillä on nelivuotias poika, joka on vasta nyt alkanut koetella meitä vanhempia kun perheeseen on tulossa kolmas lapsi. Koettelu on tottelemattomuutta eli poika tekee toisinaan juuri päinvastoin kuin sovitaan ja testaa mitä siitä seuraa. Puolisoni on alkanut pitää mielestäni kovin tiukan oloista kuria pojalle, mikä mielestäni menee ajoittain yli. Yritän itse kehua ja kannustaa poikaa ja tarjota huomiota. Toki jos poika tekee jotain kiellettyä, istumme rauhassa alas ja kerron miksi niin ei saa tehdä. Suutunkin ilman muuta silloin tällöin ja korotan ääntäni. Mieheni on ottanut tavan kieltää heti pojalta kaikki hauskat jutut, jos poika tekee väärin ja nämä kiellot saattavat jatkua monta päivää. Esimerkiksi eilen poika lähti ilman lupaa kiipeämään rappusia kotiin, vaikka sovittiin, että mennään hissillä. Mies kielsi pyöräilyn koko loppuviikolta. Aloitimme kesäloman eläinpuistoretkellä ja sieltä mies kantoi pojan autoon rangaistukseksi siitä, että poika kiukutteli. Kysymys oli aivan selvästi nälästä ja yritin ehdottaa, että pitäisimme evästauon, mutta mies oli jo päättänyt, ettei kiukuttelua siedä ja retki loppui siihen. Minusta se tuntuu jotenkin turhan rajulta enkä usko, että nelivuotias oppii siitä kovin paljon. Eläinpuistoretken tempauksesta kärsi myös täysin hienosti käyttäytynyt kolmevuotiaamme kun jouduimme lähtemään kotiin. Käymme tästä asiasta jatkuvasti kiivaita keskusteluja mieheni kanssa, sillä koen, että jatkuva negatiivinen palaute pojalle vain lietsoo entisestään huomionhakuista käytöstä. Mitä mieltä te muut vanhemmat olette tällaisesta rangaitsemisesta? Miten teillä ratkotaan tilanteita kun leikki-ikäinen toimii väärin?

Äiti

Todellakin melkoisen kovat kurinpitomenetelmät miehelläsi. Hän ei selvästikään ymmärrä lasta – ei ymmärrä, että nälkäistä lasta kiukuttaa ilman, että hän osaa sanoa olevansa nälkäinen. Tai jos hissin sijasta meneekin rappusia, niin ei siitä tarvisi mitään monen päivän rangaistuksia tehdä, varsinkaan kun rangaistuksella ja teolla ei ole mitään yhteyttä.
En osaa neuvoa, sillä oma miehenikään ei selvästi ymmärrä lapsen maailmaa, vaikkakin asia ilmenee eri tavoin. Halusin vain vastata kertoakseni olevani täysin samaa mieltä kanssasi. Tsemppiä!

Neuvoton

Meillä myös mies on kovan kurin kannattaja. Ja on huolissaan, että lapsesta tulee ongelmanuori, jos ei (kovaa) kuria ole ihan pienestä. Rangaistukset ei ole suhteessa tekoon. Lapsi ei saisi kiukutella yhtään eikä tehdä mitään väärää ilman, että rangaistus paukahtaa. Mies ei kestä yhtään lapsen kiukuttelua. Mieheni käyttää myös usein uhkailua . Ja uhkailee kaikenmaailman asioilla. Se on alkanut todella tympimään. Asia on alkanut vaikuttaa väleihimme ja jos en ole samaa mieltä niin mies kokee, että minä aina määrään ja ilmoittaa irtisanoutuvansa kokonaan lapsen kasvatuksesta. Ja sanoo, että se on sitten sinun syysi jos lapsesta tulee rikollinen tms. Mies myös tuntuu näkevän lapsessa usein miten vaan ne negatiiviset asiat ja ajattelee aina pahinta. Ja asenne on, että ei ne muut lapset, mutta meidän lapsi! Vaikka yleensä vanhemmilla on juuri toisinpäin, että ei meidän lapsi…! Jos lapselle tulee riitaa kaverin kanssa, niin mies on puolueellinen ja moittii joka kerta vaan meidän lastamme. Mies ei ole itse ollut lapsena mikään enkeli ja kotona oli kova kuri (annettiin lapsille selkään).

Haluan toki, että mies saa yhtälailla osallistua kasvatukseen, mutta en voi vaan millään hyväksyä ihan kaikkia miehen ratkaisuja, jotka tuntuu epäreiluilta sekä liian kovilta. Ja ei mieskään saisi yksin päättää. Hän saattaa vaan ilmoittaa, että nyt tästä lähin meillä on uusi sääntö…

Toivoton

Meillä on sama tilanne. Meillä on kaksi vilkasta, mielikuvituksekasta ja puheliasta lasta, ja miehen päätavoite kotona tuntuu olevan että lapset pysyisivät hiljaa ja paikoillaan omassa huoneessaan. Olen itse tehnyt paljon töitä löytääkseni positiivisen kasvatuksen keinoja kotiarjen leppoistamiseen, olen puhunut neuvolassa ja päiväkodissa ja opiskellut kasvatusoppaita. Mies ei ole näistä yhtään kiinnostunut vaan ajelee kotona henkisellä katujyrällä kaikkien yli ja rankaisee tuplasti jokaista kehuani kohden. Olen koittanut myös ymmärtää miestä – ehkä hän on uupunut, tarvitsee enemmän omaa aikaa, hiljaisuutta. Mutta mikään määrä lepoa ei vaikuta hänen käytökseensä, lähtökohtaisesti hän ei näe lapsissa hyvää vaan vain huonot puolet. Hän ei näe omaa käytöstään ja jos yritän tuoda esiin kehitysehdotuksia, hän vetoaa siihen etten minäkään ole mikään enkeli. Olen myös ehdottanut perheneuvolassa tai pariterapiassa juttelua, mutta hän kieltäytyy ehdottomasti osallistumasta tällaisiin. Olen huolissani lastemme itsetunnosta ja käytöshäiriöiden kehittymisestä tällaisessa kotiympäristössä, en tiedä mitä tehdä.

Piia

Hei,

Itse olen saanut vapaan kasvatuksen. En ole joutunut vankilaan enkä epämääräisiin porukoihin vaan moraalini on korkea ja tunne-elämäni tasapainoinen ja vakaa. Kova kuri aiheuttaa aikuisena riittämättömyyden tunteita, ylisuorittamista (mikään ei riitä), itsetuhoista käytöstä, alkoholismia jos ihminen on herkkä, masennusta jne. Kun oma tahto ja mielikuvitus on jyrätty jo lapsena alas. Toki esim. nukkumaanmenoajoista, ruuasta ja puhtaudesta ei voi tinkiä, mutta ei haittaa jos niistä joskus lipsuu.

Kahden äiti

On liian kova kuri. Neljävuotias ei ymmärrä vielä päiväkausia jatkuvia syy-seuraus rangaistuksia. Miehesi ongelma on selvästi se että hän pitää lasta vanhempana vaikka tämä on vielä hyvin pieni. Portaiden kävely ei ole syy josta pitää rangaista. Miehesi tulisi ymmärtää että lapsi ei opi tuolla tavoin lopulta mitään. Keskustelemalla miksi äitiä ja isää pitää nyt totella, on paljon isompi vaikutus. Puhalla peli nyt pian poikki. Lapsi kadottaa kyvyn olla oma-aloitteinen kun pelkää virheitä.

en keksi nimimerkkiä sori

Yksi ystäväni on lapsena saanut todella kovaa kuria ja on aina pitänyt olla joka aineesta kymppi koska muuten hänen isänsä raivostui hänelle. Tämän takia hänellä on nyt epävakaa persoonallisuus häiriö (joka siis aiheuttaa tosi paskan itsetunnon, itsetuhoisuutta, masennusta ym.). Joten nyt herran jumala tehkää asialle jotain ettei teidän lapset saa samanlaista elämää kuin hän.

Isukki

Sopiva kuri on kuin veteen piirretty viiva. Lisäksi varmasti hyvin tapauskohtaista.

Jokainen meistä varmasti samaa mieltä että kurittomuudesta seuraa enemmän negatiivista kuin positiivista. Samoin liian kovasta kurista.

Osalla tuntuu olevan turhan mustavalkoinen mielipide. Hieman myös huvitti analyysi ettei nelivuotias ymmärrä rangaistuksia, mutta samaan aikaan kuitenkin ymmärtää keskustelua? Niinkö?

Usein se keskitie on paras ratkaisu.

Vastaa aiheeseen: Isä pitää liian kovaa kuria?
Huomioithan että keskusteluareenan viestit tarkistetaan ennen julkaisua. Periaatteiden vastaisia viestejä ei julkaista. Työntekijät moderoivat viestit kaksi kertaa viikossa, joten viestisi julkaisemisessa saattaa kestää joitakin päiviä.