Nimetön

13 vuotias poikani on muuttanut (omasta ja isänsä halusta)
isänsä luo asumaan. Tällä hetkellä meillä ei ole keskusteluhteyttä ollenkaan ja poika ei halua edes nähdä minua. Itsellänikin on niin paha olo, että tekisi mieli vaan unohtaa, eikä edes yrittää pitää väkisin yhteyttä. Isä on tilanteeseen tyytyväinen koska eromme on ollut tosi riitaisa.

Nimetön

Tässä isä joka vastaavasti samanlaisessa tilanteessa. Joudun punnitsemaan yhteydenpitoa kahdelta kannalta. Jos en yritä niin lapsi saattaa kokea sen hylkäyksenä ja jos taas hakkaan päätäni seinään ja turhaan yritän ja syy lapsen vastaamattomuuteen on lojaalisuus toista vanhempaa kohtaan niin yhteysyritykset saattavat ahdistaa. Kysyin ammatti terapeutilta neuvoa ja hän totesi hylkäyksen olevan pahempi kuin ahdistus. Neuvo oli lähettää neutraaleja tekstiviestejä jotka lapsi voi lukea omassa rauhassa vaikka ei niihin vastaakkaan. Toisaalta ei kyllä silloin voi tietää estääkö toinen vanhempi puhelimen käyttöä ja menevätkö viestit perille. Turhauttavaa!! Jaksamista ja voimia.

Nimetön

Kiitos vastauksesta ! Hyvä muistaa tuo terapeutin neuvo. Meillä muutto on niin tuore ja asia minulle niin vaikea, että joudun kyllä pitämään vähän taukoa yhteydenpidon yrittämisessä,eli tuon ikäistä kun ei voi väkisin tavata. Otin pojalta myös ”entisen” kodin avaimen pois sanoen että tulla voi aina ,mutta etukäteen pitää ilmoittaa. En tiedä pahensiko tilannetta.Minä hoidin käytännössä aikaisemmin kaikki lapsen hoito- koulu -harrastus ym asiat. nyt olen luopunut niistäkin.hoitakoon isä kun poika siellä asuukin. Joo myönnän katkeruutta ja surua ja luopumista on ilmassa.

Nimetön

Luulen, että poika haluaa nyt ottaa etäisyyttä sinuun. Anna ajan kulua, kyllä poika myöhemmin haluaa taas tavata sinuakin. Älä laita välejä poikki, älä pura ikävääsi tai katkeruuttasi lapseen.
Pidä juuri kuvatun kaltaisesti neutraalisti yhteyttä, sillä tavalla lapsi tietää että et ole unohtanut tai hylännyt häntä.

Meillä oli sellainen tilanne, että miehen tytär muutti miehen luo / meille täytettyään 12 v. Oikeusprosessien ja riitojen aikana tyttö ei halunnut tavata äitiään mutta niiden jälkeen, kun asuminen vakiintui isän /meidän luo, hän olisi ollut valmis kohtaamaan äitinsä. Mutta äiti kieltäytyi tapaamasta lastaan. Hän loukkaantui lapsen päätöksestä, valinnasta. Ei vastaa tekstiviesteihin, ota ota itse yhteyttä, ei suostu tapaamaan.
Lapsi on surullinen ja pettynyt ja kaipaa äitiään. Ilmeisesti on tässä vuosien kuluessa antanut anteeksi ne ikävät asiat mitä on äidin kanssa ollut.

Teillä on varmaan samanlainen prosessi meneillään lapsen mielessä.

Nimetön

Meillä käytiin oikeustaistelu lapsesta 12 v.Minä hävisin ja sen jälkeen yritin turhaan pitää yhteyksiä lapseen, niihin ei koskaa vastattu. Lopulta lopetin yhteydenpidon ja 3 vuoteen ene ole nähnyt lastani. Kyllä toisella vanhemmalla on huomattava valta estää tai edistää lapsen tapaamisia etä -vanhempaansa. Voihan sitten lapselle sanoa, ettei äiti sinusta välitä.Näin meillä !

Nimetön

Hei ex-äiti. Toivottavasti et ole mieheni tyttären äiti. Jos, niin silloin on paha katkos jossakin…
Ainakin meillä on niin päin, ettei äiti ole ilmoittanut edes uutta osoitettaan tyttärelleen. Nuori olisi halunnut mennä jouluksi, mutta äiti ei vastannut juuta ei jaata lapsensa viestiin. Nuorempi lapsi, teini-ikäinen hänkin jo, lapset ovat täyssisaruksia, asuu äidin luona lähilapsena, hänelle on äiti sanonut ettei saa kertoa uutta osoitetta. Äidin luona asuva lapsi tapaa isäänsä ja silloin sisarukset myös tapaavat toisensa.

Isällä ei ole mitään sitä vastaan, että tämä nuori joka on muuttanut hänen luo lähilapseksi, tapaisi äitiään ja isän puolesta nuori voisi käyd siellä niin usein kun haluaa..

Näin meilä siis, ja siksi kommentoin että ikä ja aika osuvat aika hyvin yhteen. Että jos on sama tapaus, on sitten äidin suunnalla iso erehdys: kirjeitä ei ole tullut, jos olisi, olisi lapsi saanut ne. Puheluita ei ole tullut, lapsella on oma puhelin.
Luulen, että sinun tapauksessasi lapsesi ottaa sinuun yhteyttä siinä vaiheessa kun muuttaa omilleen ja/ tai on täysi-ikäinen, jos siis isä on todellakin se, joka estää ja kieltää yhteydenpidon.

Nimetön

Tosi kurjaa,että lapset joutuvat erossa kärsimään aikuisten kypsymättömyyden takia.En ymmärrä tapaamisien estämistä muuten,kun jos vanhempi juo tai käyttää huumeita lapsen läsnäollessa.tai on psyykkisesti sairastunu pahasti.kaikki muu on pelkkää kiusantekoa.

Nimetön

Olipa syy pojan poismuuttoon mikä tahansa – etävanhemman juonet, murrosiän kuohut, omat laiminlyöntisi – sinun täytyy pitää yhteyttä lapseesi. Lähetä korttja ja kirjeitä aina kun pienikin syy (synttärit, nimipäivä, matkalta, myös muulloin), lähetä silloin tällöin sähköposti, soita yms.

Lähsesty netraaleilla viesteillä, jos tilanne on täysin tulehtunut eikä tilannetta auta se, että käyt läpi muuttoon liittyviä asioita ja tunteita.

Sinun on näytettävä lapsellesi, että välität hänestä ja että ikävöit häntä – tulehtuneessa tilanteessa hienotunteisesti. Miksi? koska hän on sinun lapsesi.

Alueelle ‘Perheen kriisit ja muutokset’ ei voi kirjoittaa uusia aiheita eikä vastauksia olemassaoleviin aiheisiin.