Hei,
Alan olla todella väsynyt, joten pakko saada jotain uusia ajatuksia tähän asiaan. Elikkäs seurustelimme kaksi vuotta nyk.avomieheni kanssa ennenkuin muutimme yhteen. Annoimme aikaa tottua ajatukseen molempien lapsille (miehen lapset 14 v ja 11 v) ja minulla 13 v ja 8 v. Erityisesti minun lapsilleni tuntui ajatus mahdottomalta aluksi. Heillä on hyvin läheiset välit isäänsä (asuvat joka toinen vko hänen luonaan)kanssa ja varmaan elättelivät vielä toivoa yhteenmuutosta, vaikka erostamme jo 4 vuotta. Nyt yhteistä asumista on pari kuukautta takana (ostimme uuden talon eli ns.puolueeton maaperä). Kaikki on mennyt suhteellisen hyvin, paitsi…
Tyttäreni (13 v) on aina ollut ns.iltavirkku eli on vaikea rauhoittua illalla nukkumaan. Kuitenkin olen pitänyt kiinni, varsinkin kouluaikana, että sängyssä oltava kymmenen aikaan. Nyt ongelma on siinä, että mieheni kärsii unettomuudesta ja jos hän ei saa nukahdettua klo 21-22 välillä, hän ei nuku lainkaan. No tyttäreni huone on meidän makkarin vieressä ja teinitytön tavoin ramppaa suihkussa 8suihkukin meidän huoneen vieressä) yms. mielellään vielä tuohon aikaan. Kolina yms. on aikas kovaa. Olen keskustellut hänen kanssaan, että hoitaisi suihkut yms. ajoissa ja sit voi valvoa kyllä omassa huoneessaan tai alakerrassa, kun ei metelöi ( huudata telkkaria). Tytär on hyvin tuohtunut, on kyllä tehnyt toivomallamme tavalla, mutta viimeksi eilen oli taas muuttamassa isälleen, koska siellä saa käydä suihkussa milloin haluaa, mennä nukkumaan milloin haluaa, kavereita saa tulla yöksi vaikka joka yö yms. ja meillä on niin tiukat säännöt.
Tavallaan ymmärrän tytärtäkin tässä-varmasti turhauttaa ja kesälomakin ja kaikki tulossa ja täällä pitäs olla illalla kun huopatossutehtaassa. toisaalta ymmärrän hyvin miestänikin sillä tuo unettomuus vaikuttaa ihan kaikkeen…
Nyt siis hypin molempien välillä, yritän hyssyttää tyttöä, että mies saa tarvitsemansa unen ja sitten yritän hyvitellä tytölle, että hän joutuu tällaiseen. Pelkään näiden kahden törmäystä tosi paljon-tyttö ei ole koko aikana jotenkin hyväksynyt miestä. Tuo sen ilmi puheissaan päivittäin. Mies taas ”ujostelee” tyttöä eli ei oikein kontaktia, kun tietää toisen ajatukset…
Miten tässä nyt pitäs toimia??? Vinkkejä?
Melkein alkaa jo kaduttaa tämä yhteenmuutto :-(
Moikka!
Mä yrittäisin lapselle selittää,että nyt on kerta kaikkiaan semmoinen homma ettei mölytä. Musta tuntuu,että ajan kanssa menee ohi. :) On se uni tärkeämpi asia. Anna tytön kiukutella. Voithan sä pyytää isää puhumaan järkeä(jos mahdollista murkulle puhua.. ;)) Tsemppiä sulle!!! :):)
Hei. Tottakai lapset tekee niin kuin haluaa ja oman päänsä mukaan. Jos olisin sun housussa en olisi muuttanut yhteen koskaan. Olen ehkä negatiivinen koska tiedän näitä ongelmia. Itselläni on 4 lasta ja erosta tosi kauan aikaa ja en tosiaankaan koskaan muuta yhteen kenenkään miehen kanssa koska tiedän ettei se lapsille ole niin helppoa. Älä turhaan syyllistä tyttöäsi tästä asiasta. Pitäiskö keskustella reilusti lastenkin kanssa mitä seuraavaksi. Silloin kun on eronnut niin omat lapset pitää ottaa huomioon kun aikoo muuttaa yhteen tms. Ei se ole heille helppoa olla uus perheessä.
Tuli mieleen, että kun nuo makuuhuoneet on vierekkäin, niin voisikohan miehesi mennä vaikka talon toiseen päähän nukkumaan, jos on tilaa, että saisi rauhan nukahtaa. Toisaalta en antaisi teinin määrätä perhéen rytmejä, vaan pitäisin kiinni noista säännöistä mitkä teillä on. Isällään tehköön eri tavalla, mutta sinä ja miehesi olette teidän perheen aikuiset ja teette säännöt. Teini ei siihen kuole, jos joutuu käymään aiemmin suihkussa, ja olemaan metelöimättä.
Uniongelma vaikuttaa niin paljon kaikkeen muuhun, että se menee edelle. Väsyneenä sitten ei jaksa mitään, ja kaikki alkaa ärsyttää.
Mullakin on uusperhe, 2 lasta (1 yhteinen) ja mies on kärsinyt unettomuudesta koko viime talven, nyt alkaa lääkkeillä helpottaa onneksi. Ja olemme siis nukkuneet eri huoneissa tämän takia.
Hei!
Minullekin tuli mieleen, että pystyisittekö mitenkään järjestelemään makuuhuoneita uudelleen niin, että miehelle (ja <3 sinulle)järjestyisi varmasti hiljainen ja rauhallinen nukkumapaikka?
Minullakin on 13v. bonuspoika joka jäi (tosin viikonloppuna)valvomaan, kun muu perhe kävi nukkumaan. Kävin vaan sanomassa pojalle, että mene sitten hiljaa rappusia, ettei ne tömise ja käytä saunan tai yläkerran vessaa. Kolmas vessa on meidän huoneen vieressä, sanoin selvästi, että sitä ei saa käyttää, koska kuuluu meidän huoneeseen. Hyvin sujui. En herännyt. Kyllä 13:n ikäinen jo ymmärtää asioita. Minä ottaisin jutteluhetken vaikka kolmisteen, te aikuiset ja lapsi.
Voimia! terveisin uusperheellinen
Hei.
Samojen asioiden kanssa painut minäkin. Perhepalavereita on pidetty yksi ja toinenkin, mutta nyt kiittelen tätä mallia. Sovimme ”uuden” mieheni kanssa, että meillä pitää olla yhteinen lijan asioiden eteenpäin viemiseski. Eihän tämäkään aina helppoa ole ollut, pitkiä keskusteluja.
Lisäksi aktiivinen keskustelu lapsen isän kanssa on ollut plussaa, jossa olemme sopineet perussäännöt (kuten klo-ajat) samoiksi. Olemme lapsille tehneet selväksi, että meillä on meidän säännöt ja ex-puolisoiden luona on sitten heidän säännöt.
Äidillä on oikeus onnelliseen elämään uuden puolison kanssa, joten ”hissuttelu” miehen ja tyttären välillä ei ole hyväksi.
Tyttäresi tavallaan ”kapinoi”, mutta rajoja ja rakkautta vaaditaan rutkasti…jaksamisesta puhumattakaan. Tämä ei tosiaan tarkoita, että lapsia väheksytään.
Alueelle ‘Perheen ihmissuhteet’ ei voi kirjoittaa uusia aiheita eikä vastauksia olemassaoleviin aiheisiin.