yksinkö jäin pienet tytöt tukenani ja toinen toisillemme

Nimetön

Heippelis.Juu äidin lähdöstä jo yli kuukausi mutta jaksettava on. Tiedän ettei äiti välitä viidestä pienestä tytöstään ja vielä vähemmän minusta joten se siitä, mutta elämän on jatkuttava ja onneksi olen saanut tukiverkoston ympärilleni. Tiedän että lasten äidillä on paha olla ja paha mieli tästä kaikesta mutta se tietää myös sen että hän voi tulla takaisinkin jos vain viitsii ja on rohkeutta koska luulen että sitä häneltä nyt vaaditaan, minä en voi sitä antaa koska en saa häneen mitään yhteyttä.. Mitä luulette miten tällaiset jutut yleensä päättyvät?? Ollaan huomattu että tyttäret oirehtivat kovasti kun eivät ymmärrä äidin poissaoloa.ja sairastelleetkin parasta aikaa.Voi miten kerron tämän kaiken heille kun he ymmärtävät en tiedä vielä.Raskas taakka tämä on myös minulle paino on tippunut ja yöunet huonot sekä ruoka haluttomuutta, ja tämän kaiken päälle hänen entinen miehensä on soitellut minulle ja mollannut viimeisen päälle vaimoani sillä sitä hän on vielä minulle vaikka väärin tekee joka sekuntti. Miten tallaisia ihmisiä on olemassa kuuluuko hän niihin seitsemään enkeliin joita ison kirjan mukaan on ja niitä ei voi auttaa. Kiitos.

Alueelle ‘Perheen kriisit ja muutokset’ ei voi kirjoittaa uusia aiheita eikä vastauksia olemassaoleviin aiheisiin.