Siirry sisältöön

Kymmenen askelta lapsiystävälliseen hyvinvointialueeseen

Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin rakentumisessa ja hyvinvoinnin haasteiden voittamisessa hyvinvointialueen palveluilla on merkittävä rooli. Hyvinvointialue vastaa alueensa sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisestä. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on hyvinvointialueiden ja kuntien yhteinen tehtävä. Kansalaisjärjestöt ovat tärkeitä kumppaneita sekä hyvinvointialueille että kunnille. Sote-järjestämislaki edellyttää, että sekä hyvinvointialueet että kunnat tukevat järjestöjen toimintaedellytyksiä ja vaikutusmahdollisuuksia.

Hyvinvoinnin perusta rakentuu lapsuudessa ja nuoruudessa. Lapsuuden ja nuoruuden ainutlaatuinen merkitys ihmisen elämänkulussa tulee ymmärtää hyvinvointialueen päätöksenteossa. Hyvinvointialuetta velvoittava YK:n lapsen oikeuksien sopimus luo perustan kestävälle lapsi- ja perhepolitiikalle. Lapsen oikeuksien sopimukseen pohjautuva kansallinen lapsistrategia antaa suuntaviivat myös hyvinvointialueen lapsia ja perheitä koskevalle työlle.

Lapsivaikutusten arvioinnin tulee olla säännönmukainen osa hyvinvointialueen päätöksentekoa ja toimintaa. Lapsivaikutusten arvioinnissa selvitetään päätöksen tai toiminnan vaikutuksia lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointiin ja oikeuksien toteutumiseen. Lasten ja nuorten osallistaminen ja kuuleminen ovat tärkeä osa arviointia. Lapsivaikutusten arviointi tulee ulottaa myös talousarviopäätöksiin toteuttamalla lapsibudjetointia. 

Lapsilla ja nuorilla on oikeus tulla kuulluksi ja vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Lapsilla ja nuorilla on paljon päätöksenteon ja palvelujen kehittämisen kannalta tärkeää tietoa, jota ei saada käyttöön muutoin kuin kuulemalla heitä. Lapset ja nuoret eivät ole yhtenäinen ryhmä, joten on tärkeää varmistaa, että kaikille lapsille ja nuorille tarjotaan mahdollisuus esittää näkemyksensä ilman minkäänlaista syrjintää.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kuuluu hyvinvointialueen tehtäviin. Kunnat ja järjestöt ovat tässä tärkeitä hyvinvointialueen kumppaneita. Hyvinvointi- ja terveyserot alkavat muodostua jo lapsuuden aikana. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä erityistä huomiota on kiinnitettävä eriarvoisuuden kaventamiseen. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä lasten ja nuorten psykososiaalisen hyvinvoinnin – kuten kiusaamisen ja yksinäisyyden ehkäisemisen sekä mielenterveyden edistämisen – näkökulmien tulee olla mukana vähintään samalla painoarvolla kuin fyysisen terveyden edistämisen.

Palvelut ovat lapsille ja nuorille ihmisiä ja heidän toimintaansa. Sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuus,  laatu ja vaikuttavuus edellyttävät riittävää ja ammattitaitoista henkilöstöä. Lapset, nuoret ja perheet tarvitsevat avukseen ammattilaisia, jotka tuntevat lapsuuden ja nuoruuden kehitysvaiheet. Palveluissa tulee turvata ammattilaisten mahdollisuus kohdata lapsia, nuoria ja perheitä riittävän ajan kanssa kuunnellen heitä aidosti. On välttämätöntä, että hyvinvointialue noudattaa henkilöstömitoituksista – kuten neuvolatyöstä, oppilas- ja opiskelijahuollosta ja lastensuojelusta – annettuja velvoitteita ja valtakunnallisia suosituksia.

Hyvinvointialueen palveluiden tulee olla ihmis- eikä organisaatiolähtöisiä. Lasten, nuorten ja perheiden kannalta on olennaista, että palvelut muodostavat toimivan kokonaisuuden. Perhekeskus yhteensovittaa hyvinvointialueen sosiaali- ja terveyspalvelut, kunnan sivistyspalvelut sekä järjestöjen ja seurakuntien ennaltaehkäisevät toiminnot. Perhekeskustoiminnan on palveltava kaikkia lapsiperheitä ja se on ulotettava koko hyvinvointialueen alueelle.

Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut ovat tällä hetkellä riittämättömät ja pirstalaiset. Koronakriisi on entisestään lisännyt lasten ja nuorten mielenterveyden tuen ja avun tarvetta. Mielenterveystyön perustason voimavarojen tulee olla riittävät, jotta erikoissairaanhoito voi selviytyä tehtävästään. Matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita ja esimerkiksi oppilas- ja opiskelijahuoltopalvelujen asianmukaiset resurssit on varmistettava. 

Koronakriisi on lisännyt lasten ja nuorten hyvinvoinnin, terveyden ja pärjäämisen haasteita. Palvelut ovat ohentuneet samaan aikaan kun niiden tarve on kasvanut. Riittävän tuen puuttuminen uhkaa heikentää lasten ja nuorten hyvinvointia ja lisätä eriarvoistumista. Kriisin kielteisten vaikutusten torjuminen kuuluu hyvinvointialueiden merkittävimpiin tehtäviin lähivuosina. Eriarvoisuuden kaventamisen on oltava tavoitteellista ja systemaattista. Oppilas- ja opiskelijahuoltopalveluihin ja mielenterveyden tukeen on panostettava vahvasti. Koronakriisin vaikuttava jälkihoito edellyttää koko palvelujärjestelmän keskinäisen yhteistyön ja moniammatillisuuden vahvistamista. Järjestöjen työ on huomioitava yhteistyössä. 

Kansalaisjärjestöillä on merkittävä rooli suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa ja sen kehittämisessä. Kansalaisjärjestöt edistävät ihmisten hyvinvointia, terveyttä ja osallisuutta. Ne organisoivat vapaaehtois- ja vertaistoimintaa, tuottavat ihmislähtöisiä palveluita sekä vaikuttavat yhteisöihin ja yhteiskuntaan. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta ei selviä haasteistaan ilman järjestöjä ja niiden toimintaa. Järjestöjen toiminta on nivottava osaksi hyvinvointialueiden rakenteita.

Sote-järjestämislain mukaisesti sekä hyvinvointialueiden että kuntien on tehtävä yhteistyötä alueensa järjestöjen kanssa. Laki edellyttää, että sekä hyvinvointialue että kunta tukevat järjestöjen toimintaedellytyksiä ja vaikutusmahdollisuuksia hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Hyvinvointialueen ja kuntien on yhdessä huolehdittava järjestöjen avustusten jatkumisesta ja tilojen käyttämisen mahdollisuuksista ilman katkoksia osana hyvinvointialuestrategiaa ja kuntastrategioita.

Aiheeseen liittyvät

Oliko tästä sivusta sinulle hyötyä?

Takaisin ylös