Unirauhaa!

Kun lapsi valvottaa, vanhempien jaksaminen on koetuksella. Riittävään uneen kannattaa panostaa, oman ja lapsensa terveyden ja hyvinvoinnin tähden. Talstan perheessä laskettiin rimaa muissa askareissa, jotta arki säilyi siedettävänä.

Viime yönä tamperelaisessa Talstan perheessä nukuttiin hyvin, ja niin tehtiin edellisenäkin yönä. Toista oli vuosia sitten, kun lapsista keskimmäinen oli syntynyt. Silloin valvottiin oikein urakalla.

– Mikä minun salasanani on? Mitä minun pitikään kirjoittaa? mietti viestinnän asiantuntija Sanna Talsta aamulla työpisteellään. Hänen muistinsa oli mennyt Sampo-pojan kanssa valvottujen öiden seurauksena. Väsymystä oli jatkunut jo liki kaksi vuotta, mutta nyt aivot painoivat jarrut päälle.

Onneksi Sannan työnantaja ymmärsi. Hän sai lyhyen sairausloman, jotta saisi itsensä kuntoon ja mietittyä, kuinka perheen yöt saataisiin rauhoittumaan.

Ensimmäinen lapsi, Emma, oli onneksi hyvä nukkuja, vaikka hänellä olikin allergioita. Tilanne muuttui oleellisesti, kun Sampo syntyi. Emma oli silloin 3-vuotias.

– Melkein jo luulimme, että osaamme kasvattaa hyvin nukkuvia lapsia, Sanna naurahtaa.

Kaikki keinot käyttöön

Sampo kärsi ensimmäiset kuukaudet koliikista, joka valvotti ja itketti öisin. Huuto ja heräily eivät kuitenkaan loppuneet vauvan kasvaessa. Hänellä on siskonsa tavoin allergioita, jotka saattoivat olla yksi syy levottomiin öihin. Myös temperamentti on erilainen kuin isosiskolla.

Isä teki tuohon aikaan vuorotyötä, joten Sanna otti päävastuun öistä. Sampo ei hyväksynyt tuttipulloa, joten niin kauan kuin häntä imetettiin, äiti oli pojalleen lähes korvaamaton. Allergioiden takia täysimetys jatkui kunnes Sampo oli kahdeksan kuukautta, ja kokonaan imetys loppui reilun vuoden iässä.

Pojan öitä yritettiin rauhoittaa Sannan sanoin ”kaikin keinoin”, paitsi huudattamalla. Kun Sampo heräsi öisin, häntä nukutettiin tassuttelemalla eli pitämällä kättä hellästi hänen päällään.

Päivisin Sanna oli hyvin väsynyt ja mieliala heitteli. Hän toteaa kestäneensä valvomista aina huonosti, ja nyt sitä riitti. Kuin pisteeksi i:n päälle molemmat lapset olivat aikaisia herääjiä, jo viiden jälkeen talossa oli täysi tohina päällä.

­– Vaikka tiesin teoriassa, että tilanne helpottaa jossain vaiheessa, se ei paljon siinä väsymyksen alhossa auttanut.

Yövuorot jakoon

Valvomiset jatkuivat, kun Sanna palasi töihin. Tuolloin uupumus kävi niin pahaksi, että tarvittiin sairauslomaa. Isä otti työvuoroistaan huolimatta suuremman vastuun öistä. Myös muualla asuvat isovanhemmat riensivät apuun, että pahimmasta selvittiin.

Talstat laskivat rimaa kaikessa sellaisessa, mikä ei ollut elintärkeää. Esimerkiksi siivoamista vähennettiin, jotta arki pysyisi mukavana. Flunssaisina pötköteltiin patjoilla olohuoneessa tekemättä mitään.

– Nuorimmaisen päiväunen aikana laitoin esikoiselle surutta Muumi-DVD:n pyörimään, että sain hengähdettyä, Sanna kertoo.

Jumppiin äiti pääsi, kun lapset jäivät tunnin ajaksi kuntokeskuksen lapsiparkkiin.

Unella lisää luovuutta

Uniliiton uniterapeutti Susan Pihl pitää Talstojen tarinaa raskaana, mutta tuttuna. Liian moni perhe väsyy, kun lapsilla on uniongelmia.

Jatkuva väsymys rassaa perheen ihmissuhteita. Ärtyneenä ja keskittymiskyvyttömänä pienetkin asiat ärsyttävät ja läheisille tulee äyskittyä.

Unella on suoria vaikutuksia terveyteen. Riittävä nukkuminen voi vähentää muun muassa stressiä ja ahdistusta, vahvistaa vastustuskykyä ja auttaa pitämään painon kurissa. Rauhalliset yöt ovat tärkeitä myös lapsen kasvulle ja kehitykselle, koska kasvuhormonia erittyy nukkuessa.

Unen puute syö kognitiivisia kykyjä. Siis muistia, oppimista, keskittymiskykyä, päätöksentekotaitoja ja luovuutta – kaikki asioita, joita tarvitaan niin kotona, päiväkodissa, koulussa kuin työpaikallakin.

Unien aikana aivot lataavat energiavarastonsa ja hermoyhteytensä. Päivän aikana tapahtuneet asiat ja opittu tieto järjestyvät aivoissa uudeksi tiedoksi.

– Rutiinit sujuvat yleensä väsyneenäkin, mutta kun pitäisi oppia tai luoda uutta, voimat eivät riitä, Pihl muistuttaa.

Lasten riittävästä unesta huolehtiminen on vanhempien tehtävä. Oma nukkuminen toimii mallina lapsille, joten kiireen keskelläkään unesta ei kannata nipistää. Vanhempien säännöllinen unirytmi on perusta kaikkien perheenjäsenten unirytmille.

Säännöllisyys on parasta

Sampo Talstan lähestyessä kolmea vuotta hän alkoi hiljalleen nukkua paremmin. Poika siirtyi nukkumaan vanhempien huoneesta kerrossänkyyn isosiskon kanssa.

Kolmannen lapsen hankintaa mietittiin pitkään.

– Onneksi annoimme lapselle luvan tulla. Otso on tuonut perheeseemme paljon iloa ja antanut meille eheyttävän tunteen vanhemmuudesta.

Nyt Otso-kuopus on perheen unikeko, joka haluaakin nukahtaa itsekseen. Kun hän saa unipupunsa kainaloon, on unten aika.

Nykyään kaikki nukkuvat Talstoilla hyvin, myös aikanaan valvottanut Sampo. Sannakin on oppinut hyväksi nukkujaksi, vain todella kova stressi pirstoo unet.

– Aiemmista kokemuksista minulle on jäänyt sellainen trauma, että kuuntelen herkästi jaksamistani. Pohdin, olenko väsynyt ja pelkään, meneekö tilanne taas huonoksi.

Valvomiskierre on saanut Sannan ja Jussin korostamaan nyt jo 14-, 10- ja 5-vuotiaille lapsilleen nukkumisen tärkeyttä ja säännöllistä vuorokausirytmiä. Viikonloppuisinkin pyritään menemään ajoissa nukkumaan ja aamuisin viimeisiä herätellään tarvittaessa. Kännykät ja tietokoneet suljetaan sovittuina aikoina.

– Meillä vaalitaan nyt kaikkien unirauhaa.


5 ratkaisua uniongelmiin

Uniterapeutti Susan Pihl neuvoo lapsiperheitä.

1. ”Puolivuotias nukkuu hyvin päivällä mutta iltaisin hän ei nukahda millään. Voiko unirytmiä ohjata?”

Vanhempien on syytä tarkistaa, nukkuuko lapsi liian pitkät tai lyhyet päiväunet. On hyvä myös tutkia, mikä on lapsen luontainen rytmi – taipumus aamu- tai iltavirkkuuteen näkyy jo pienillä vauvoilla. Virkeä vauva kannattaa laittaa nukkumaan vasta, kun lapsi hieroo silmiään, haukottelee tai on väsymyksestä ärtyisä.

Muista rutiinien voima! Niin päivien, iltojen kuin aamujenkin ohjelman on hyvä toistua ja rytmin pysyä päivästä päivään samanlaisena. Lapsi tarvitsee oppiakseen toistoja. Toisilla uuden oppiminen vie päiviä, toisilla muutamia viikkoja.

2. ”Perheen kaksivuotias heräilee useita kertoja yössä. Hän ei rauhoitu ilman vanhemman apua. Onko tähän luvassa helpotusta?”

Uniassosiaatiosta, tässä tapauksessa nukahtamiseen liittyvästä läsnäolon tarpeesta, pois opettaminen vaatii vanhemmilta napakkaa otetta. Kun taapero heräilee ja vaatii juotavaa tai käyntiä vessassa, nukuttamista hoitavan vanhemman on syytä antaa turvallinen unilelu kainaloon ja todeta, että nyt nukutaan. Muut aktiviteetit unohdetaan.

Tarkoitus on opettaa lapsi hyssyttämään itse itsensä uneen. Alkuun voi käyttää lempeää tassutusta ja vieressä istumista, mutta vähitellen tuoli siirretään kauemmaksi ja lopulta huoneen ulkopuolelle. Opetteluun voi mennä pari viikkoa, mutta se kannattaa vanhempien jaksamisen takia.

Joskus tarvitaan lääkäriä selvittämään, onko taustalla joku oire tai sairaus, kuten allergia tai levottomat jalat.

3. ”Leikki-ikäinen näkee painajaisia ja ryntää herättämään vanhemmat. Vanhempien välissä nukkumisesta ei tule mitään. Kuinka luoda turvaa toisin?”

Painajaiset tai kauhukohtaukset vaativat aina vanhempien läsnäoloa. Tarkoitus on kuitenkin tyynnyttää lapsi omaan sänkyynsä. Jos vanhemmat ottavat painajaisista kärsivän lapsen aina väliinsä nukkumaan, lapsi ei kohta enää halua rauhoittua omassa sängyssä. Se syö vanhempien jaksamista.

Pieni yövalo ja vanhempien huoneen oven pitäminen raollaan helpottavat lasta. Ihminen on laumaeläin, ja haluaa tarkistaa öisinkin, että lauman jäsenet ovat lähellä. Lasta helpottaa, kun hän näkee vanhempansa tai kuulee heidän nukkumisensa ääniä.

Painajaisia tai kauhukohtauksia voi yrittää hillitä vähentämällä päivän aktiviteetteja, etenkin kiihdyttäviä elokuvia, pelejä ja villejä leikkejä. Myös perheen ristiriidat, kuten riidat tai runsas alkoholinkäyttö voivat heijastua lapsen uniin. Rauhallinen yhdessäolo ja tyynnyttävät rutiinit ovat hyväksi ennen nukkumaan menoa.

4 .”Vauva-aikojen yöheräilyt ovat jo ohi, mutta itse herään joka rapsahdukseen. Kuinka parannan unen laatua?”

Äiti on voinut ehdollistua väärällä tavalla omaan nukkumisympäristöönsä. Siitä on tullut paikka, jossa ei saa nukuttua. Sänkyä kannattaisi ainakin vähäksi aikaa vaihtaa. Herätessä ei pidä jäädä pyörimään sänkyyn odottamaan nukahtamista vaan nousta istumaan tai mennä vaikka sohvalle nukkumaan. Myös rentoutumisen ja omien ajatusten havainnoinnin opettelu voivat tuoda avun.

Kukaan meistä ei nuku yhtäjaksoisesti koko yötä, mutta kaikki eivät havahdu heräämisiinsä. On normaalia tehdä niin sanottu leijonatarkistus, eli katsoa, ettei ”leirissä ole vihollisia” ja lapset ovat turvallisesti nukkumassa.

Joskus heräilyn taustalla on ahdistusta tai masennusta, jotka pitää hoitaa. Jatkuvasta heräilystä ei kannata kärsiä liian kauan, vaan hakea apua, joko terveyskeskuksesta tai yksityisiltä uniasiantuntijoilta kuten psykologilta tai uniterapeutilta.

5. ”Murrosikäinen menee nukkumaan tunteja myöhemmin kuin vanhemmat ja viikonloppuisin hän nukkuu puoleenpäivään. Kuinka puuttua unirytmiin?”

Murrosikäisillä on viivästynyt unirytmi, joka keikauttaa kelloa eteenpäin. Kannattaa silti johdonmukaisesti ohjata nuorta pitämään vuorokausirytmi säännöllisenä, viikonloppuisinkaan ei pitäisi nukkua yli kahta tuntia normaalia pidempään.

Kännykät ja tietokoneet pitäisi laittaa pois viimeistään tuntia ennen nukkumaanmenoa ja energiajuomat jättää pois. Aamu aloitetaan kirkasvalolampun loisteessa.

Teinille voi kertoa, kuinka tärkeää uni on oppimisen ja muistin kannalta. Käynnissä on aivojen toinen kasvuvaihe, ja siihen tarvitaan paljon unta. Ehkä nuorta motivoisi se, että univaje voi lisätä iho-ongelmia ja hidastaa lihasten kasvua.


Rentoutusharjoituksia jo taaperolle

Lapset hyötyvät samoista hengitys- ja rentoutusharjoituksista kuin aikuisetkin. Aikaa yhteiseen iltaharjoitukseen menee 10–15 minuuttia.

Hengitysharjoitus: Istukaa tai maatkaa hiljaa vierekkäin ja hengittäkää syvään samassa rytmissä. Käsi vatsalla tuntee, kuinka pallea sisään hengittäessä pullistuu kuin ilmapallo täyttyessään ja ulos hengittäessä painuu kasaan tyhjentyessään.

Huolihetki: Kirjoittakaa tai piirtäkää lapsen mieltä askarruttavat asiat paperille. Näin hänen ei tarvitse pyörittää niitä mielessään yöllä.

Tassuta lapsi rauhalliseksi

  • Laita lapsi sänkyynsä unisena mutta valveilla. Poistu. Jos lapsi itkeskelee, kuuntele, ennen kuin ryntäät paikalle.
  • Jos itku jatkuu tai voimistuu, mene luokse ja laita kätesi tukevasti lapsen selän päälle. Pidä kättä paikallaan kunnes hän rauhoittuu. Älä anna nukahtaa niin, että käsi on selän päällä.
  • Jos lapsi ei rauhoitu tähän, silitä tuntuvin, säännöllisin liikkein hartioista, selästä ja pepusta.
  • Jos tämäkään ei auta, nosta lapsi syliin rintaasi vasten. Silitä selkää. Kun lapsi rauhoittuu, laske takaisin sänkyyn. Pidä kättä hetki lapsen selän päällä. Älä anna nukahtaa syliin tai tassutukseen.

Artikkeli on julkaistu Lapsemme 4/2018 -lehdessä.

Nina Riihimaa

Kirjoittaja

Laura Vesa

Valokuvaaja

Ladattavat materiaalit

Aiheeseen liittyvät

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *