Lapsen oikeuksien sopimus

Lapsen oikeuksien sopimus takaa oikeuksien minimitason

Lapsen oikeuksien sopimus on valtioiden yhteisesti sopima ja maailmanlaajuisesti noudatettava minimi lapsen oikeuksille. Se velvoittaa sopimusvaltiota kaikkiin tarpeellisiin toimiin sopimuksessa turvattujen oikeuksien toteuttamiseksi. Lapsilla tarkoitetaan alle 18-vuotiaita henkilöitä.

Lapsen oikeuksien sopimuksen yhteydessä puhutaan usein ”kolmesta P:stä”. Niiltä tarkoitetaan lapsen oikeutta suojeluun (englanniksi protection), oikeuteen osuuteen yhteiskunnan voimavaroista (provision) ja oikeuteen osallistua (participation).

Rakenteellisesti lapsen oikeuksien sopimus koostuu sopimuksen taustaa kuvaavasta johdanto-osasta ja kolmesta varsinaisesta sopimusosasta (sopimuksen luvusta), jotka sisältävät yhteensä 54 artiklaa. Ensimmäinen osa (artiklat 1-41) on sopimuksen ydin, sillä siinä määritellään lapsen oikeuksien sopimuksen turvaamat oikeudet.

Muihin ihmisoikeussopimuksiin verrattuna lapsen oikeuksien sopimus on sisällöllisesti laaja. Siinä turvataan sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia että erityisiä lapsen kehitystä ja suojelua koskevia oikeuksia. Sopimuksen toinen osa (artiklat 42–45) sisältää määräykset sopimuksen noudattamista valvovasta lapsen oikeuksien komiteasta, sen tehtävistä ja menettelytavoista sekä sopimusvaltioiden raportointivelvollisuudesta komitealle. Sopimuksen kolmas osa (artiklat 46–54) käsittelee sopimukseen liittymistä ja siitä irtisanoutumista, sopimuksen voimaantuloa ja sopimuksen muuttamista.

Lapsen oikeuksien sopimus sisältää paljon samoja oikeuksia kuin muut ihmisoikeussopimukset. Näitä ovat esimerkiksi syrjinnän kielto, oikeus elämään, oikeus yksityis- ja perhe-elämän suojaan, ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus, oikeus suojeluun väkivallalta, oikeus sosiaaliturvaan, terveydenhuoltoon ja koulutukseen.

Suurin muutos aiempaan ajatteluun on, että lapsen oikeuksien sopimus korostaa lasta oikeuksien haltijana ja aktiivisena toimijana. Sopimuksessa määritellään yleisten ihmisoikeuksien lisäksi yksinomaan lapsille tarkoitettuja ihmisoikeuksia. Näitä ovat esimerkiksi lapsen edun ensisijaisuus, oikeus kehitykseen, oikeus erityiseen suojeluun, lapsen näkemysten kunnioittaminen ja oikeus leikkiin.

Aikuisiin verrattuna korostuneessa asemassa ovat taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet (TSS-oikeudet). Lapsen suotuisan kehityksen turvaaminen edellyttää monia monien sellaisten oikeuksien toteuttamista, jotka kuuluvat TSS-oikeuksiin, kuten varhaiskasvatusta, koulutusta, sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja perheiden sosiaaliturvaa. Lasten hyvinvointi ja kehitys ovat lähtökohtaisesti riippuvaisempia TSS-oikeuksien toteutumisesta kuin aikuisten.

Lapsen oikeuksien sopimuksessa edellytetään, että valtio saattaa sopimuksen yleisesti sekä aikuisten että lasten tietoon. Oikeudet eivät toteudu eikä niistä ole hyötyä, jollei niitä tunneta. Tämä edellyttää lapsen oikeuksien sopimusta koskevaa koulutusta ja tiedotusta. Lapsen oikeuksien komitea korostaa kattavan tiedotusstrategian merkitystä. Vanhemmille tulee kertoa lapsen oikeuksista ja niiden merkityksestä.
On tärkeää, sopimus sisältyy koulujen opetukseen ja niiden henkilöiden koulutukseen, jotka työskentelevät lasten kanssa tai tekevät lapsia koskevia ratkaisuja.

Aiheeseen liittyvät