Murrosikäinen tarvitsee yhä vanhemman läsnäoloa ja kiinnostusta

Murrosikää lähestyvä lapsi viestii välillä vanhemmilleen, ettei kaipaa näiden seuraa lainkaan. Vanhempien kannattaisi muuttua näkymättömiksi, mutta jättää rahapussi näkösälle. Murrosiän ensioireet voivat näkyä huoneen oveen ilmestyneessä Pääsy kielletty -lapussa. Vanhemmat erehtyvät helposti päättelemään, ettei lapsi tarvitse heitä eikä heidän seuraansa. He vetäytyvät taka-alalle ja antavat lapsen olla omissa oloissaan ja mennä omia menojaan.

Vanhemmat ovat ehkä odottaneet pitkään aikaa, jolloin lapset selviäisivät joitain hetkiä yksin. Tällöin vanhemmilla olisi tilaa omille menoille ja harrastuksille eikä heidän tarvitsisi tuntea syyllisyyttä poissaoloistaan. Vanhemmat saattavat tulkita lapsen viihtymisen yksin tai kaveriseurassa elämänvaiheeksi, jolloin he voivat keskittyä omiin menoihinsa. Perheenjäsenten tiet alkavat kulkea eri suuntiin.

Kun aikuinen oppii lukemaan murrosiän sanakirjaa, hän osaa tulkita lapsen puheita oikein. Murrosikäisen sanomana ”häivy” tai ”parempi, kun et näyttäydy koskaan” tarkoittaa, että nuori ei juuri tuona hetkenä halua nähdä vanhempiaan. Todellisuudessa sekä murrosikää lähestyvä että murrosikäinen tarvitsee vanhemman läsnäoloa ja kiinnostusta omiin asioihinsa – hän tarvitsee vanhempaa keskustelukumppaniksi. Hän tarvitsee aikuista, jolle purkaa ajatuksiaan ja tunteitaan, jonka kanssa ihmetellä elämän kummallisuuksia ja jolta voi kysellä askarruttavista asioista. Hän tarvitsee aikuista, jonka kanssa voi olla eri mieltä ja jonka kanssa voi taistella sanoilla.

Kuulumisten vaihto saa yhä olla päivittäinen tapa, vaikka lapsi murahtelisi vastaukseksi: ”Älä aina viitsi” tai ”Mitä sä aina kyselet?” Kun vanhempi pysyy tavassaan, lapsi tottuu tavallaan pitämään vanhempaansa ärsyttävänä kyselijänä. Samalla hän kuitenkin tietää, että vanhemmat ovat kiinnostuneita ja välittävät hänestä. Tämä tieto suojaa lasta huonolla hetkellä.