Haitalliset mediasisällöt

Mediaväkivalta

Mediassa esiintyvää väkivaltaa on vaikea välttää. Peleissä, elokuvissa ja videoklipeissä näytetään monenlaista toisen vahingoittamista, voimakeinojen käyttämistä ja toisen loukkaamista. Väkivaltaa voidaan esittää mediassa useilla erilaisilla tavoilla. Myös lasten reaktiot väkivaltaisiin sisältöihin vaihtelevat.

Lasten reaktioihin vaikuttavat muun muassa:

  • miten väkivaltaa esitetään
  • lapsen ikä
  • lapsen temperamentti
  • turvallisuuden tunne ja lapsen saama lohdutus

Mediaväkivallan näkeminen voi olla lapselle haitallista, etenkin jos hän altistuu sille toistuvasti ja väkivaltaa kuvataan todenmukaisesti. Yksittäisen väkivaltakohtauksen näkeminen tuskin häiritsee lapsen elämää, varsinkin jos läheinen aikuinen palauttaa pian turvallisuudentunteen.

Mediaväkivallan vaikutukset vaihtelevat paljon lapsesta riippuen. Runsas väkivaltaisille sisällöille altistuminen ja lapsen kokema väkivalta vaikuttavat siihen, että lapsi käyttäytyy aggressiivisesti, on huolestunut, ahdistunut tai pelokas.

Ikärajat mediassa

Mitä pienempi lapsi on, sitä enemmän vanhemman on suojeltava häntä haitallisilta sisällöiltä. Vanhempien ja muiden aikuisten velvollisuus on huolehtia elokuvien, muiden kuvaohjelmien ja pelien ikärajojen noudattamisesta. Vanhempien asenteet ja ohjaus vaikuttavat suuresti siihen, millaiseksi lapsen mediankäyttötavat muodostuvat.

Toisinaan myös lapsille tarkoitetuissa animaatioissa tai koko perheen komedioissa kuvataan väkivaltaa, joka saattaa huolestuttaa vanhempia. Onkin niin, että jos median väkivalta on hyvin lievää, sisällön haitallisuutta ei pidetä lapsen kehityksen kannalta niin merkittävinä, että niitä rajoitettaisiin ikärajamerkinnöin.

Mikäli väkivalta on lievää, sisältöä ei pidetä sopivana alle kouluikäisille. Mitä yksityiskohtaisemmin, todentuntuisemmin ja hallitsevammin väkivalta kuvataan, sen korkeampi ikäraja sisällölle asetetaan. Lapset ovat kuitenkin yksilöllisiä, ja siksi vanhemman on hyvä itse arvioida, soveltuuko alhaisen ikärajamerkinnän saanut kuvaohjelma omalle lapselle tai nuorelle.

Jos lapsi on nähnyt väkivaltaa

  • selitä lapselle väkivallan seuraamukset hänen ikätasolleen sopivalla tavalla
  • kerro, miten epätodennäköistä on, että todellisessa elämässä käy kuten elokuvassa, televisiossa tai pelissä
  • opeta lapselle ristiriitatilanteiden ratkaisutapoja
  • lohduta ja tarjoa turvaa
  • tarkkaile, miten lapsesi kokee ja käsittelee elokuvissa, televisiossa tai pelissä nähtyä väkivaltaa
  • seuraa, vaikuttaako väkivallan näkeminen esimerkiksi lapsen uneen, syömiseen tai leikkeihin
  • kysy ja juttele lapsen kanssa hänen kokemuksestaan ja kuuntele, mitä lapsella on kerrottavana

Lapset ja uutiset

Uutisissa esitetään usein tapahtumia, jotka hämmentävät tai pelottavat lapsia. Alle kouluikäisten ei tarvitse seurata uutisia.

Kaikkia lapsia on hyvä suojella sellaisilta uutistapahtumilta, jotka voivat järkyttää heitä. Jos uutisissa kerrotaan tapahtumista jotka eivät sovi lapselle, oma uutisten seuraaminen kannattaa ajoittaa niin, etteivät lapset niitä vahingossa näe.

Lapset voivat säikähtää uutisissa näkemäänsä inhimillistä hätää, katastrofeja, sotaa tai väkivaltaa. Yksittäiset kuvat ja äänet voivat pelottaa kaikenikäisiä, mutta etenkin pieniä lapsia, jotka eivät seuraa uutisia tarkoituksella.

Uutiset tavoittavat koululaiset lööppien, kännyköiden ja television kautta. Koululaiset osaavat kuvitella uutisissa kuvatut uhat omalle kohdalleen, mutta eivät osaa aina arvioida vaaran todennäköisyyttä.

Mitä lähempänä uutisissa kerrotut asiat tapahtuvat tai mitä läheisemmäksi ne mielletään, sen voimakkaamman reaktion uutiset yleensä aiheuttavat. Uutiset saavat lapsen pohtimaan tilanteen mahdollisuutta omassa tai läheistensä elämässä. Usein uutisten aiheuttaman ahdistuksen syynä onkin lapsen kokema huoli lapsen itsensä tai hänen läheistensä hyvinvoinnista.

Jos lapsi pelästyy uutisia

  • Rauhoita ja anna turvaa. Jos huomaat lapsen pelästyvän jotain uutista, varmista, ettei hän joudu jatkamaan katselua. Lohduta lasta välittömästi esimerkiksi ottamalla lapsi kainaloon tai syliin, silitä hiuksia ja osoita, että lapsi on turvassa.
  • Kysy miltä tuntuu ja kuuntele. Lapsen ei ole aina helppo kertoa tuntemuksistaan aikuiselle. Lapsella ei ole välttämättä käsitteitä ja sanoja kuvata huoliaan ja määritellä pahaa oloaan. Kokemusta voi myös olla vaikeaa sanoittaa jälkikäteen. Jos lapsi ei itse ala kertoa tuntemuksistaan, kysy ensin vaikka jostain muusta uutisissa kerrotusta. Anna lapselle mahdollisuus kertoa kokemuksestaan omin sanoin ja ole valmis kuuntelemaan.
  • Selitä rehellisesti ja ikätasoisesti. Kerro lapselle hänen ikänsä vaatimalla tavalla mistä uutisessa on kyse. Mitä pienempi lapsi on, kerro tapahtumista sitä yleisemmällä tasolla. Lapsen esittämät kysymykset kuvastavat hänen tapaansa ymmärtää tapahtunutta, joten niihin kannattaa vastata samantapaisesti. Vastauksissa on hyvä olla rehellinen ja kertoa tosiasiat lyhyesti, jotta lapsi ei ala kuvitella tapahtumien seuraamuksia liiaksi mielessään.
  • Pysy rauhallisena. Jo pienikin lapsi aistii vanhemman järkytyksen ja surun huolimatta siitä, mitä vanhempi puhuu. Onkin hyvä pysyä itse mahdollisimman rauhallisena kun keskustelee lapsen kanssa.  Kun vanhempi pystyy välittämään lapselle turvallisuuden tunteen, lapsen olo helpottuu, vaikka häntä saattaisikin vielä pelottaa. Jos vanhempi on itse syvästi järkyttynyt uutisista, keskustelua kannattaa lykätä tai miettiä, voisiko joku toinen lapsen läheinen tarjota hänelle turvaa.
  • Käy asia uudelleen läpi, jos on tarvetta. Uutisissa nähty voi päätyä lapsen piirustuksiin, leikkeihin ja uniin. Vaikeaksi koetun asian käsittelemistä jatketaan monin tavoin. Vanhemmat lapset keskustelevat myös keskenään heitä koskettaneista tapahtumista. Kokemusta on hyvä käydä uudelleen läpi ja pohtia millaisia pelkoja uutinen herätti, jos
    • lapsi näyttää jatkavan aiheen käsittelyä pitkään
    • aiheen työstäminen on pakonomaista
    • aiheen työstäminen häiritsee muuta elämää

Jos lapsi näkee pornoa

Lapset saattavat nähdä pornoa verkosta jo hyvin nuorena. He voivat katsoa sitä tarkoituksella tai törmätä siihen tahtomattaan. Alle kouluikäisen ja pienen alakoululaisen on vaikea ymmärtää, mistä pornossa on kyse. Sille altistuminen voi pelottaa, hämmentää ja järkyttää lasta. Porno ei ole lapsen kehitystasolle sopivaa katseltavaa.

Vanhemman tehtävä on palauttaa lapsen turvallisuus: olla lähellä, kuunnella ja vastata lapsen kysymyksiin. Lapselle ei tarvitse selittää yksityiskohtaisesti, mitä porno on, vaan vastata asiallisesti ja yleisesti.

Jos lapsi kohtaa ikätasolleen sopimatonta materiaalia netissä, on hyvä, että aiheesta on puhuttu lapsen kanssa etukäteen. Tällöin lapsi on valmistautunut näihin tilanteisiin ja tietää mitä pitää tehdä, kun hän näkee hämmentäviä kuvia tai videoita. Asian käsitteleminen ennalta helpottaa myös aikuiselle kertomista kun lapsi näkee hänelle sopimatonta sisältöä.

Pornografialta suojeleminen

Pornografisten kuvaohjelmien ikäraja on 16 tai 18 vuotta. Ikärajaan vaikuttaa se, kuinka yksityiskohtaisesti ja selkeästi sukupuoliaktia kuvataan. Ikärajat ovat sitovia ja niiden tarkoitus on suojata lasta ohjelman mahdollisilta haitallisilta vaikutuksilta.

Aikuisen täytyy aina puuttua lasten pornografian katseluun, kun sellaista havaitsee.  Moni pornografinen materiaali on kiellettyä alle 18-vuotiailta ja sen näyttäminen lapsille täyttää lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkit. Tämän vuoksi jokaisen aikuisen tulisi huolehtia siitä, ettei yksikään lapsi hänen läsnä ollessaan altistuisi pornolle tai muulle netin haitalliselle sisällölle.

Miten puhua pornosta lapselle?

  • Kerro, että netissä on kuvia ja videoita, joita ei ole tarkoitettu lapsille. Sellaisissa ihmiset toimivat alasti yksin tai toisten kanssa.
  • Ohjeista lasta olemaan katsomatta mitään sellaista, mikä saa hänet epävarmaksi tai pelokkaaksi. Neuvo häntä sulkemaan nettiselain ja kertomaan asiasta aikuiselle.
  • Keskustele lapsen kanssa siitä, millaisia tuntemuksia sopimattomalle sisällölle altistuminen voi saada aikaan. Kuvien ja videoiden näkemisestä voi tulla hämmentynyt, ahdistunut ja ikävä olo pitkäksi aikaa, vaikka ne olisivatkin lavastettuja ja näyteltyjä.  Lapsi saattaa esimerkiksi tuntea syyllisyyttä tai häpeää. Hän voi pelätä mahdollista rangaistusta tai haluaa olla huolestuttamatta vanhempiaan.
  • Keskustele myös siitä, millaisissa tilanteissa lapsi saattaa joutua kohtaamaan pornografisia sisältöjä. Lapset saattavat tarkoituksella näyttää toisilleen pornografista materiaalia, vaikka olisivat itsekin hämmentyneet tai järkyttyneet näkemästään. Jotain sopimatonta voi nähdä myös eksyessään väärille sivustoille, kirjoittaessaan hakusanoja väärin tai seuraamalla mainoksia tai ehdotettuja sivuja.
  • Muista, että joskus lapselta puuttuvat sanat kertoa kohtaamastaan asiasta.  Lapselta kannattaa kysyä suoraan, onko hän nähnyt netissä jotain, joka on jäänyt ikävällä tavalla mieleen. Älä painosta lasta kertomaan, vaan viesti lapselle, että hän voi kertoa sinulle netissä kohtaamistaan epämiellyttävistä asioista ja olet valmis juttelemaan hänen kanssaan.
  • Kun lapsi kertoo sinulle nähneensä seksiä tai pornoa, kerro, että hän toimi oikein kertoessaan siitä sinulle.

Kysy ja keskustele:

  • Minkälainen olo sinulle tuli katsomisen jälkeen?
  • Mikä sinulla jäi siitä eniten mieleen?
  • Mietityttääkö sinua joku asia, jota haluaisit kysyä minulta?
  • Oletko puhunut asiasta kavereidesi kanssa?
  • Tuleeko jokin näkemäsi asia mieleesi yhtäkkisesti, esimerkiksi koulupäivän aikana tai nukkumaan mennessä?

Ladattavat materiaalit

Aiheeseen liittyvät