Perheen elämänkaari

Perheen elämänkaari ja parisuhteen kaari kulkevat rinnakkain tai sisäkkäin. Lasten syntymä muuttaa parisuhdetta mullistavalla tavalla. Varsinkin ensimmäisen lapsen ja äidin suhde saattaa olla niin tiivis ja symbioottinen, että tuore isä jää ulkopuolelle. Siinä on suorastaan kolmiodraaman ainekset!

Pikkulapsivaihe

Ensimmäinen vuosi lapsen syntymän jälkeen on parisuhteelle haasteellista aikaa. Monet tunnustavat, että tyytyväisyys parisuhteeseen vähentyy. Nyt on suostuttava uudenlaiseen elämäntapaan. Perheeseen on syntynyt pomo, jonka tarpeiden mukaan elämän on jonkin aikaa kuljettava. Puolisoa ei saa kuitenkaan unohtaa. Usein lapsiperheessä toisen huomioiminen jää niukaksi. Lapset saavat hellyyttä, lempeää puhetta ja huomiota, mutta sitä tarvitsevat myös vanhemmat. Kosketus, katse ja halaus kertovat välittämisestä ja antavat voimaa arkeen. Jos huomion keskipisteenä ovat vain lapset, puolisot alkavat etääntyä. Jos toisen huomioimiseen tulee pitkä tauko, voi lähelle palaaminen olla vaikeaa.

Tilastot kertovat, että perheet hajoavat eniten pikkulapsivaiheessa. Arjen vaativuus kiristää hermoja ja saa uskomaan, että parisuhde on pielessä. Siksi on hyvä muistuttaa itselle, että vaativa perhe-elämän vaihe kestää vain aikansa ja samalla tietoisesti vaalia parisuhteen hyvinvointia.

Seuraavan lapsen kohdalla voi olla jo helpompaa. Vauvan hoitaminen ja muut järjestelyt sujuvat jo rutiinilla. Jokainen kantaa sisällään myös lapsuutensa perhemallia. Nämä mallit aktivoituvat helposti silloin, kun saa omia lapsia.

Murrosikä

Lasten murrosikä on myös koetteleva vaihe, voidaan puhua jopa ”murrosikäisestä perheestä”. Lasten irtaantuessa kotoa koetaan usein helpotusta, mutta myös tyhjyyttä. Puolisoiden on siinä vaiheessa viimeistään opeteltava tuntemaan toisensa uudelleen. Moni kokee uuden rakastumisen puolisoon, jonka rinnalla on elänyt jo ehkä 20–30 vuotta, ja nauttii ennen pitkää myös onnellisesta isovanhemmuuden ajasta.