Mistä apua viiltelyyn?

”En olis halunnut, että mun asioihin puututaan. Ajattelin, et on mun oma asia, jos satutan itteeni. Kun mun viiltely paljastu puolivahingossa, mut ohjattiin terapiaan. Siitä oli mulle suunnaton apu. Mun ei enää tarvii helpottaa olooni vahingoittamalla itteeni.”

Oma keho on arvokas eikä sitä saisi kukaan satuttaa, ei edes nuori itse. Viiltelystä jää jäljet, jotka näkyvät loppuelämän ajan. Silti näkyvät arvet saattavat tuntua sivuseikalta silloin, kun nuori ei löydä muuta keinoa purkaa ahdistustaan.

Jos viiltelet, pohdi seuraavia asioita:

  • Mistä viiltely sai alkunsa?
  • Missä tilanteessa viiltelyn tarve yleensä puhkeaa?
  • Miksi näin tapahtuu?
  • Mikä voisi tulla korvaavaksi, paremmaksi tavaksi hallita vaikeaa tilannetta? Millä muulla tavalla voisit saada olosi paremmaksi? Voisiko se olla vaikkapa lempimusiikin kuuntelu, elokuvien katselu, liikunta, päiväkirjan kirjoittaminen tai piirtäminen?
  • Voisitko hakea itsellesi apua ja puhua asiasta vanhemmillesi, ystäville tai muille läheisillesi?

Tai voisitko soittaa nimettömänä ja maksutta MLL:n Lasten ja nuorten puhelimeen tai Nuorten kriisipisteen kriisipuhelimeen ja keskustella siitä, mistä voisi hakea ammattiapua?

Joskus kynnys hakea apua voi tuntua suunnattoman vaikealta. Viiltely koetaan usein häpeällisenä asiana, vaikka kyseessä onkin yhdenlainen oire pahasta olosta.

Ammatti-ihmiset kohtaavat työssään monenlaisissa tilanteissa olevia nuoria, eivätkä hätkähdä pienistä. Koulussa voit hakea apua terveydenhoitajalta tai koulukuraattorilta. Asiasta voi kertoa myös opettajalle. Terveydenhoitaja tai kuraattori voi antaa sinulle lähetteen esimerkiksi nuorisopoliklinikalle, jossa on mahdollisuus päästä käsittelemään viiltelyn taustalla olevia asioita.

Mikäli et halua kertoa asiasta koulun henkilökunnalle, voit itsekin varata ajan terveysaseman lääkärille. Sinun olisi myös hyvä kertoa asiasta kotona, vaikka et haluaisikaan hätäännyttää vanhempiasi.

Miten sitten voit ottaa asian puheeksi?

  • Keskustelun avauksena toimii jo se, että näytät viiltelyarvet.
  • Voit sanoa, että mietit mistä voisi saada apua, jottet enää viiltelisi itseäsi.
  • Voit myös aloittaa sanomalla, että haluaisit apua yhteen juttuun tai olet sellaisessa tilanteessa, jossa et tiedä, miten pitäisi toimia.
  • Voit aloittaa kertomalla tuntemuksistasi ja sitten lopuksi sanoa, että itse asiassa olet alkanut myös viiltelemään.
  • Voit kirjoittaa kirjeen, jossa kerrot tilanteestasi ja antaa sitten kirjeen jollekin luotettavalle aikuiselle.

Apua viiltelyyn olisi tärkeä hakea heti, kun on aloittanut viiltelyn. Viiltelyyn voi jäädä helposti koukkuun, ja jossain vaiheessa lopettaminen voi olla huomattavasti vaikeampaa, vaikka kovasti sitä haluaisikin. Viiltelystä toipuminen voi olla pitkä prosessi, mutta siitä on kuitenkin mahdollista päästä eroon.