Vapaaehtoinen lapsettomuus

Vanhemmuutta pohditaan nykyään entistä tarkemmin, ja yhä  useampi valitsee olla hankkimatta lapsia. Kun puhutaan vapaaehtoisesti lapsettomasta, puhutaan ihmisestä, joka ei halua omia lapsia. Toisilla vapaaehtoisesti lapsettomilla ei ole kiinnostusta olla lasten kanssa tekemisissä. Osa taas ei halua omia lapsia, mutta viihtyy lasten seurassa ja saattaa esimerkiksi viettää aikaa lähipiirin lasten kanssa tai työskennellä lasten parissa.

Osa vapaaehtoisesti lapsettomista kokee tienneensä aina tai viimeistään teini-iässä, ettei halua vanhemmaksi – yhtä vahvasti kuin joku toinen kokee ehdottomasti haluavansa vanhemmaksi. Osa päätyy ratkaisuun aikuisiällä. Joillekin vapaaehtoinen lapsettomuus on tiivis osa identiteettiä, ja he voivat käyttää itsestään nimitystä vela (vapaaehtoisesti lapseton). Suomessa vapaaehtoisesti lapsettomien määrä on ollut vuosikymmenten ajan alle viisi prosenttia, mutta viime vuosina määrä on kasvanut reilusti.

Miksi toiset eivät halua lapsia?

Tutkimuksissa vapaaehtoisesti lapsettomat kertovat monia erilaisia syitä päätökselleen.

  • Oman elämäntyylin säilyttäminen: vapaus ja itsenäisyys koetaan niin tärkeinä, ettei niistä haluta luopua
  • Vanhemmuuden vaativuus ja kokemukset lapsista: lapsiperhearki näyttäytyy raskaana
  • Ajatus siitä, ettei sovi tai halua vanhemmaksi: kärsivällisyys ja mielenkiinto ei riitä, tai ei koe olevansa tarpeeksi vahva tai kypsä
  • Vapaaehtoinen lapsettomuus moraalisena valintana, esim. maailmantila tai ilmastonmuutos huolettaa
  • Fyysiset syyt lastenhankinnan esteenä: ajatus raskaana olemisesta, synnyttämisestä tai imettämisestä on raskas ja vaikea

Syyt olla haluamatta lapsia ovat moninaisia ja yksilöllisiä. Jotkut vapaaehtoisesti lapsettomat kertovat kokeneensa syrjintää ja kielteistä suhtautumista: ”Kyllä se mieli vielä muuttuu”, ”Et vain ole tavannut sitä oikeaa”, ”Jäät paljosta paitsi” tai ”Olet itsekäs”. Toisten mielipiteet ja pelko siitä, miten ihmiset suhtautuvat päätökseen olla haluamatta lapsia, saattavat vaikuttaa asiasta puhumisen avoimuuteen.

Suhtautuminen vanhemmuuteen on yksilöllinen kokemus, ja kaikilla on oikeus perustella valintansa miten haluaa – tai olla perustelematta. Aikuisilla on lupa tehdä omassa elämässään itsenäisiä päätöksiä.

Tukea omaan pohdintaan

Jokaisella on oikeus omannäköiseen elämään. Valtavirrasta poikkeavan ratkaisun tekeminen voi tuntua radikaalilta, ja siitä voi olla vaikea puhua. Vapaaehtoisesti lapsettomalla tai sitä harkitsevalla saattaa siksi olla yksinäinen olo. Omista ajatuksista ja tunteista puhuminen jonkun läheisen tai muun luotettavan ihmisen kanssa voi helpottaa oloa.

Älä jää ajatustesi kanssa yksin. Voit keskustella asiasta tämän sivuston keskustelupalstalla tai kirjoittaa Haluanko vanhemmaksi? -nettikirjepalveluun, jossa voit käydä kirjeenvaihtoa MLL:n työntekijän kanssa.

Siirry Haluanko vanhemmaksi? -etusivulle

Lähteet:

Mitä ajatuksia vapaaehtoinen lapsettomuus herättää sinussa? Osallistu keskusteluun!

MLL

Oletko vapaaehtoisesti lapseton? Harkitsetko, että päättäisit olla hankkimatta lapsia? Täällä voit keskustella vapaaehtoisesta lapsettomuudesta.

Tämä keskusteluketju liittyy Haluanko vanhemmaksi -sivuston vapaaehtoista lapsettomuutta käsitteleviin kokemustarinoihin.

Lue kokemustarinoita eri elämäntilanteista

Reeta

En ole koskaan halunnut lapsia. Minulla ei ole miestä, mutta haluttomuus lasten hankintaan ei johdu siitä. En pidä lapsista ja ystävienikin lapsia siedän vain vaivoin. Äitinä oleminen, se, että olisi vastuussa jonkun toisen elämästä, ei houkuttele vaan pikemminkin kauhistuttaa. Jo ajatus raskaana olemisesta tuntuu vastenmieliseltä, mutta vielä isompi ongelma on se, ettei lapselle todennäköisesti voisi tarjota edes yhtä hyvää elämää kuin mitä itse olen saanut elää. Elämme maailmassa, jossa ilmasto lämpenee, jäätiköt sulavat ja kuivuus pahenee – en usko, että täällä on mitään sellaista annettavaa, jota voisin lapselle antaa.

Minua harmittaa, kun ihmiset sanovat, että alan olla jo sen ikäinen, että minulla pitäisi olla lapsi tai lapsia. Vihjaillaan ja kysellään, koska lapsia on tulossa tai miksei niitä ole. Hyväntahtoiset sedät kertovat, kuinka heillä oli ihan vääristynyt kuva vanhemmuudesta mutta kyllä lapsiperhearki on ihanaa. Minun valintani ei ole olla vapaaehtoisesti lapseton, minun valintani on elää omannäköistäni elämää johon lapset eivät liity millään tavalla.

Mia

En halua, enkä ole koskaan halunnut lapsia.

Olen 20-vuotias ja nuorempana luulin kasvatuksen tms. Myötä, että lapsia kuuluu hankkia. Olen kasvanut vanhoillisten arvojen keskellä ja tuskaillut jopa sukupuoli-identiteetin kanssa tämän takia. Uskoin, että olen huono nainen, kun minusta ei saisi äitiä tekemälläkään. Yritin opiskella lapsista. Hommasin jo yläkoulussa kasvatusoppaita ja tutkin lapsipsykologiaa. Lopputuloksena tiedän monia tapoja aiheuttaa penikoille traumoja ja olen vain vakuuttuneempi, etten halua lapsia.

Miksi en halua?
Ensinnäkin en juurikaan pidä pienistä lapsista. Ne ovat hauraita, arvaamattomia ja oikeastaan aika ärsyttäviä otuksia.
Enkä halua sitoutua huolehtimaan toisesta ihmisestä lopun ikääni. Nimenomaan ihmisestä. Lemmikkejä minulla on ja ne ovat aivan ihania. Niille ei tarvitse opettaa perusasioita ja ne antavat nukkua.
Myöskin tämä maailma on aika sekaisin. Tekisin sitten mitä vain, lapsi voisi todennäköisesti huonosti ja se olisi muutenkin saastuttava ratkaisu pykätä pentu.
Myöskään lähipiirini ei ole paras mahdollinen. Tarkoitan lähinnä sukuani. Jos minulla olisi lapsi, se saisi samanlaisen leiman, kuin minä sain. Eli on syntynyt väärästä vaginasta väärään perheeseen ja lapsi saisi siitä kärsiä.
Yksinkertaisesti se on paras ratkaisu minulle ja jälikasvulle jättää ne tekemättä.

Mutta tällä ei suurimmaksi osaksi ole merkitystä. Kuten sanottu, olen 20 ja se tarkoittaa monille sitä, että minä olen täysi ummikko, enkä ole kykenevä päättämään mitä haluan. Jos olisin raskaana, asiat olisivat toisin. Silloin olisin rohkea ja viisas, sillä teen tulevia veronmaksajia ajoissa ja hyvässä iässä. Mutta lapsettomuutta en voi tietää tässä iässä ja joudun odottamaan steriä 10 vuotta. Vielä 10 vuotta saan kuulla lähipiiristä ja ehkäisyneuvolasta, että josko sinä kohta olisit äiti.
Eikä se siihenkään lopu. Lapsettomuus on varmaa vasta kun vaihdevuodet ovat ohi ja senkin jälkeen olen vain surullinen hahmo.
Siitä, että elän kuten haluan, väännetään surutarina ”ettei hän kokenut aitoa rakkautta” tms. Joka on suoraan sanottuna hevon paskaa.

Toivoisin, että tulevaisuudessa asenteet voisivat muuttua tämän suhteen ja nuorillakin naisilla olisi viimein päätäntävalta kehostaan. Siten, ettei tarvitse joka välissä kuulla, miten ei toteuta biologian ja yhteiskunnan tahtoa.

Epävarma

Minulle vapaaehtoinen lapsettomuus on valtavirtaa. Hyvin harvalla tuntemallani omanikäiselläni ihmisellä on lapsia. Voisiko artikkelin kirjoittaa myös siitä näkökulmasta, että miksi voisi haluta lapsia? Siis siitä näkökulmasta etta lapsien hankkiminen olisi se radikaali ratkaisu, koska sitä se omassa kokemusmaailmassani on. Minusta nykyisessä maailmantilassa ja työkulttuurissa se looginen ja ”luonnollinen” ratkaisu on lapsettomuus. Haluaisin kuitenkin harkita myös sitä lasten hankkimista, mutta selittäisikö joku miksi niin saattaisi haluta tehdä?

Heidi

Teininä halusin niin kovasti lapsen. Olin parisuhteessa saman ikäisen pojan kanssa ja kaverini sai lapsen, joten kadehdin häntä paljon kun hän laittoi kuvia someen ihanasta vauva-arjesta. 18 vuotiaana aloin seurustelemaan miehen kanssa joka oli minua vanhempi ja hänellä oli lapsia edellisestä suhteesta ja se ”himo” kasvoi entisestään. Jälkeenpäin mietitty niin onneksi tuli ero yli puolen vuoden seurustelun jälkeen ja en tullut raskaaksi, eikä edes kokeiltu. 20vuotiaana aloin taas seurustelemaan ja muutin nykyisen avopuolisoni kanssa yhteen. Silloin alkuvaiheessa olin taas kiinnostunut hankkia lapsia, mutta ap ei. Jotenkin sitten niin monien ”en halua lapsia” lauseiden jälkeen niin se koko lapsihomma alkoi maistumaan paskalle. Aloin vihaamaan lapsia ja kaikki raskaana olevat naiset oli minun mielestä ällöttäviä. Tänä päivänä yli 6 vuoden seurustelun jälkeen olen onnellinen että se lapsihaave ei toteutunut, olen saanut elää vapaasti ja tulla ja olla miten haluan. Pystyn vetää kännit alastin sohvalla maanantaina jos siltä niin tuntuu. Moni sukulainen kysyy jo milloin tulee perheenlisäystä mutta se ei todellakaan ole vielä ajankohtaista. Haluan elää omassa kuplassa omalla tavalla ilman mitään huutavaa, vaativaa kakaraa. Minulla on kyllä aina ollut sellainen kuva päässä että 3 lasta tulee hankkia ja äidiksi pitää tulla ennen 28. No, sinne on pari vuotta aikaa, mutta en usko että se tapahtuu.

Vastaa aiheeseen: Vapaaehtoinen lapsettomuus

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.