Leikki rentouttaa aikuistakin

Mitä hyvää leikki ja leikillisyys tuo vanhemmuuteen ja perheen arkeen, pohtii Leikkipäivä-ohjelman koordinaattori Karolina Lamroth.

Joskus aikuisuus näyttäytyy sarjalta velvollisuuksia, joita suoritetaan päivästä toiseen. Elämä menee autopilotilla eteenpäin hyväksi havaitun kaavan mukaan. Mitä enemmän ennakoitua elämää, sen parempi. Ennakointi tuo tietenkin mielenrauhaa monella tavalla. Mutta samaan aikaan hyvin kalenteroitu elämä ei jätä tilaa myönteisille, yllättäville tapahtumille.

MLL:n auttavissa kanavissa kuullaan vanhempien huolia ja kokemuksia haastavista perhetilanteista. Vanhemmat kertovat uupumisesta, taloudellisista ja terveydellisistä murheista sekä lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvistä huolista. Vanhemmuus näyttäytyy paikoin ilottomana sarjana vaikeita tehtäviä, jossa vanhempi vetää rajoja, kasvattaa lastaan yhteiskuntakelpoiseksi kansalaiseksi, huolehtii ja hoivaa niin hyvin kuin osaa ja pystyy. Joskus vanhempi huolehtii ja hoivaa niin, että kadottaa itsensä.

Onneksi vanhemmuus on muutakin kuin tietoa, neuvoja, byrokratiaa ja reissuvihkojen ja Wilma-sovelluksen seuraamista. Kyllä, aikuisuuteen kuuluu paljon ikäviä asioita, jotka on vain hoidettava, koska on vastuullinen aikuinen. Mutta vastuut ja tehtävät voivat alkaa hallita myös vanhemman omaa, sisäistä puhetta. Voi kuulla mielessään kehotuksia tehdä tämä ja tuo asia säntillisesti joka päivä, koska muuten ei mistään tule mitään. Pyri muuttamaan tätä sisäistä puhetta, sillä ne ovat vain ajatuksia, eivät maailman totuuksia. Ajattele itsestäsi lempeämmin, sillä se heijastuu heti perhearkeen.

Vanhemmuuden tukemisesta puhutaan monesti ammattilaisten näkökulmasta. On menetelmiä, keinoja, työkalupakkeja. Yksi hyvin iloinen ja arkinen keino, joka auttaa vanhemmuudessa, on leikki. Leikki on lapsen ja aikuisen välistä vuorovaikutusta, silta toisen luo. Yhteinen hassuttelu, jossa ei ole päätä tai häntää, yhteinen hauska tekeminen ja jaettu ilo, ovat lapsen ja aikuisen yhteisiä juttuja ja rakennusaineita, joilla vahvistetaan perhesuhteita pitkäkestoisesti.

Moni vanhempi tietää, että leikki on lapsen oikeus. Se on lapselle välttämätön kasvun rakennusaine. Leikin avulla lapsi kasvaa eheäksi persoonaksi. Leikki itsessään on tärkeää, ei se, mitä hyötyä siitä on tai mitä siitä oppii. Joskus ei opi mitään, mutta saa räkänaurut. Joskus oppii kuin huomaamattaan leikin varjolla hyppimään yhdellä jalalla.

Vanhemmalla voi olla houkutus etsiä lapselle leikkejä, jotka ovat jotenkin hyödyllisiä. Näin lapsi oppisi varhaisessa vaiheessa jotakin tärkeää elämästä. Pyydän, hyvä vanhempi, älä lankea tämän kiusauksen pauloihin. Sillä kaikenlainen leikki on lapselle tärkeää ja hyväksi. Leikin avulla lapsi rohkaistuu unelmoimaan ja uskomaan tulevaisuuteen.

Mitä aikuinen voi konkreettisesti tehdä lisätäkseen leikkiä lasten ja nuorten arjessa?

Mitään ihmeellisiä taitoja ei aikuinen toimiakseen tarvitse. Eikä erityisen ihmeellisiä tekojakaan. Aikuisen hommana on mahdollistaa aikaa ja tilaa leikille. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että jos kotona on olohuoneessa jokin hartaasti leikitty leikki kesken ja tavarat sikin sokin, ei vanhemman tarvitse organisoida välittömästi siivoustalkoita tai rynnätä keräämään kaikkia leluja koriin saman tien. Sen sijaan hän voi kurkkia hieman sivusta, että mikä leikki on meneillään. Kehua lasta hänen hyvästä mielikuvituksestaan ja leikkitaidoista.

Aikuinen voi myös heittäytyä mukaan leikkiin. Sillä moni aikuinen ei tiedä, että leikki kuuluu myös aikuisille! Aikuista usein nolottaa, ettei hän oikein osaa mitään leikkiä ja pitäisihän tässä kotityöt ja veroilmoituksetkin hoitaa. Kyllä, velvollisuudet eivät katoa mihinkään, vaikka vartin tai puoli tuntia leikkisitkin. Jos tuntuu siltä, ettei leikki oikein lähde etkä oikein jaksa, pyydä lapselta apua. Yleensä tällainen todellinen leikin asiantuntija hyvin mielellään kertoo vähän jähmeälle aikuiselle, että mitä pitää tehdä.

Jos taas talossa asuu varttuneempia leikkijöitä, voi aikuinen kenties ujuttautua mukaan pelaamaan konsolipeliä, ehdottaa yhteistä korttipeliä tai haastaa sanaleikkeihin. Maata vierekkäin sohvalla ja hihittää vitsi-battlen huonoille vitseille.

Mitä se leikki sitten on? Ensinnäkin: se on aina vapaaehtoista eikä siinä satuteta ketään. Se on yhdessäoloa ja vuorovaikutusta. Se on kaikkea mahdollista, lautapeleistä kauppaleikkeihin, höntsäfutiksesta leivontaan tai huovutukseen. Leikiksi lasketaan sellainen, jota tehdään hyvällä fiiliksellä, hetkeen heittäytyen niin, että keskittyy hauskaan tekemiseen eikä lopputulokseen. Näin ajatellen leikki oikeastaan on asenne, joka kulkee ihmisen mukana vauvasta vaariin.

Jos aikuinen uskaltautuu joskus irti aikuistelun tilastaan ja heittäytyy pidäkkeettä leikkiin, hän voi havaita nauttivansa leikistä ihan siinä missä lapset ja nuoretkin.

Kannustankin lisäämään arkeen pieniä leikkisiä hetkiä keventämään omaa arkea. Eihän se vaadi kuin vaikka hieman pelleilyä, pari kivi-sakset-paperia tai pikaisen tanssihetken? Voin luvata, että lisäämällä näitä pieniä leikkisiä hetkiä, kohoavat myös aikuisen suupielet hymyyn usein. Vanhemmuudesta tulee keveämpää. Sillä onhan vanhemmuus myös iloinen asia! Mikä sen mahtavampaa kuin puuhailla kivoja juttuja jälkikasvun kanssa ja nauttia hetkistä heidän kanssaan.

Mielestäni tärkeimpiä asioita, mitä aikuinen voi lapselle opettaa, on suhtautuminen elämään. Maailma ei ole joko-tai vaan sekä-että. Vanhemmilla on monesti pyrkimys olla kunnollisen säntillisiä vanhempia, jotka eivät tee virheitä elämässä ja suhtautuvat viileän analyyttisesti tilanteisiin. En jaa tätä pyrkimystä. Leikki ja arkinen, yhteinen hassuttelu, tuo kaivattua keveyttä arkeen.

Muuttuvassa maailmassa joustavalla elämänasenteella ja mielikuvituksella kasvattaa vastustuskykyä maailman murheita vastaan. Yhteinen nauru ja kiva, yhteinen tekeminen on liimaa, jolla ihmiset tarttuvat toisiinsa ihan vapaaehtoisesti. Ja hetken maailma on kevyt.

Kuvituskuva: Unsplash

 

View this post on Instagram

 

A post shared by Leikkipäivä (@leikkipaiva)

Karolina Lamroth

Leikkipäivä-ohjelman koordinaattori