MLL:n lausunto sosiaali- ja terveysvaliokunnalle teknologisten ratkaisujen ja teknisen laitevalvonnan käytöstä sosiaalihuollossa
Mannerheimin Lastensuojeluliiton lausunto 18.11.2026
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle
Hallituksen esitys teknologisten ratkaisujen ja teknisen laitevalvonnan käytöstä sosiaalihuollossa
Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi sosiaalihuoltolain, ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain muuttamisesta (HE 113/2025) sekä edellä mainitun esityksen täydentämisestä annettu hallituksen esitys (HE 200/2026)
Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) pitää tärkeänä, että teknologisten ratkaisujen ja teknisen laitevalvonnan käytöstä sosiaalihuollossa säädetään lailla. MLL on lausunut asiasta aiemmin valiokunnalle 5.11.2025 ja 26.2.2026, ks. lausunnot https://www.mll.fi/article_type/kannanotot-ja-lausunnot/.
Täydentävä hallituksen esitys (200/2026) täsmentää sääntelyä olennaisesti muun muassa erottelemalla eri tavoin perusoikeuksiin puuttuvat teknologiset ratkaisut, määrittelemällä niiden käytön edellytyksiä sekä vahvistamalla päätöksentekoa ja asiakkaan oikeusturvaa. MLL pitää näitä muutoksia perusteltuina. Sääntelyssä on kuitenkin edelleen vahvistettava lapsen oikeuksien huomioon ottamista.
Lapsen osallisuus ja oikeus saada ymmärrettävää tietoa on turvattava
MLL pitää myönteisenä, että ehdotetun 47 §:n mukaan asiakkaan mielipide on selvitettävä ja hänelle on kerrottava teknologian vaikutuksista sekä vaihtoehtoisista palvelun toteuttamistavoista. Lasten kohdalla sääntelyä on kuitenkin täsmennettävä. Lapsen näkemys on selvitettävä ja otettava huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti, eikä lapsen kuulemista tule korvata yksinomaan huoltajan tai muun laillisen edustajan kuulemisella.
Lapselle on annettava ymmärrettävässä ja saavutettavassa muodossa tieto ainakin teknologian tarkoituksesta, toiminnasta, kerättävistä tiedoista, tietojen käyttäjistä, käytön kestosta, kuva- tai ääniyhteyden avaamisesta sekä siitä, miten lapsi voi ilmaista vastustavansa ratkaisua tai saattaa asian uudelleen arvioitavaksi. Lapsen mielipide sekä sen vaikutus ratkaisuun tulee kirjata asiakassuunnitelmaan ja teknologian käyttöönottoa koskevaan päätökseen.
Teknologia ei saa korvata lapsen tarvitsemaa kohtaamista ja aikuisen läsnäoloa
Teknologian käytön lähtökohtana tulee olla lapsen yksilöllinen tuen tarve ja teknologian lapselle tuottama hyöty. Teknologiaa ei saa käyttää ensisijaisesti säästökeinona, henkilöstövajeen paikkaamiseen tai kasvokkaisen palvelun korvaamiseen silloin, kun lapsi tarvitsee henkilökohtaista vuorovaikutusta ja turvallisen aikuisen läsnäoloa. MLL pitää tärkeänä 47 §:ään ehdotettua vaatimusta siitä, että henkilöstön määrän on vastattava asiakkaan tarpeisiin ja että asiakkaan oikeuden inhimilliseen kohtaamiseen ja henkilökohtaiseen vuorovaikutukseen on toteuduttava. Lapsen kohdalla tätä vaatimusta on tulkittava erityisen tiukasti.
Yksityiselämän ja henkilötietojen suojaa on arvioitava lapsen näkökulmasta
Teknologiset ratkaisut voivat käsitellä arkaluonteisia tietoja lapsen liikkumisesta, sijainnista, terveydestä, käyttäytymisestä, ihmissuhteista ja päivittäisestä elämästä. Pitkäkestoisen tai jatkuvan havainnoinnin perusteella lapsesta voi muodostua yksityiskohtainen kuva. Lapsen oikeuksien sopimuksen 16 artiklassa turvattu oikeus yksityisyyteen sekä lapsen erityinen suojelun tarve edellyttävät, että tietojen käsittely rajataan ehdottoman välttämättömään ja että käytetään aina tavoitteen saavuttavaa, lapsen oikeuksiin vähiten puuttuvaa ratkaisua.
MLL pitää perusteltuna, että 47 b ja 47 c §:ää ei sovellettaisi lastensuojelulain nojalla sijoitettujen lasten eikä jälkihuoltoon oikeutettujen lasten ja nuorten palveluissa. Rajauksen tulee kattaa yksiselitteisesti kaikki sijoitettujen lasten asumis- ja laitospalveluissa käytettävät, vaikutuksiltaan vastaavat teknologiset ratkaisut.
Teknisen laitevalvonnan edellytyksiä on edelleen täsmennettävä
Ehdotettujen 47 b ja 47 c §:n soveltamisalan ulkopuolelle on perustellusti rajattu lastensuojelulain nojalla sijoitettujen lasten ja jälkihuoltoon oikeutettujen lasten ja nuorten palvelut sekä kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain mukainen erityishuolto, mutta vastaavaa rajausta ei sisälly yhteisten tilojen teknistä laitevalvontaa koskevaan 48 §:ään. Esityksen perusteluissa lastensuojelulaitos mainitaan nimenomaisesti yhtenä mahdollisena teknisen laitevalvonnan käyttöympäristönä.
Laitoksen yhteisissä tiloissa toteutettava kuva-, ääni- tai liikevalvonta voi olla pitkäkestoista, kohdistua kaikkiin yksikössä asuviin lapsiin ja muodostua heidän kannaltaan tosiasiallisesti jatkuvaksi valvonnaksi. MLL esittää harkittavaksi, että 48 §:ää ei sovelleta lastensuojelulain nojalla sijoitettujen lasten eikä kehitysvammaisten erityishuollossa olevien lasten ja nuorten palveluissa.
Ehdotettu 48 § sallisi kuvan, äänen tai liikkeen havainnoinnin sosiaalihuollon toimintayksikön yhteisissä tiloissa, jos valvonta on tarpeen asiakkaiden terveyden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi. MLL pitää välttämättömänä, että valvonta rajataan ajallisesti ja alueellisesti välttämättömään, sen on oltava oikeasuhtaista eikä se saa korvata riittävää henkilöstöä. Kuvayhteyden kieltäminen saniteettitiloissa on perusteltua.
Lasten käyttämissä toimintayksiköissä teknisen laitevalvonnan tulee olla viimesijainen keino. Ennen sen käyttöönottoa on osoitettava, ettei tavoitetta voida saavuttaa lapsen yksityisyyteen vähemmän puuttuvilla keinoilla, kuten henkilöstön läsnäoloa, toimintaympäristön turvallisuutta tai yksikön toimintatapoja parantamalla. Lapsen omaan huoneeseen, peseytymistiloihin tai muihin erityisen yksityisiin tiloihin valvontaa ei tule ulottaa. Valvonta ei saa olla jatkuvaa tai rutiininomaista ilman yksilöityä ja dokumentoitua välttämättömyysarviota.
Ennen teknisen laitevalvonnan käyttöönottoa toimintayksikössä on tehtävä ja dokumentoitava lapsivaikutusten arviointi. Arvioinnissa on punnittava valvonnan oletettuja turvallisuushyötyjä suhteessa sen lapsen oikeuksiin ja hyvinvointiin kohdistuviin haitallisiin vaikutuksiin sekä selvitettävä, voidaanko tavoite saavuttaa lasten oikeuksiin vähemmän puuttuvilla keinoilla.
Arvioinnissa on otettava huomioon sekä yksikössä asuvat lapset ryhmänä että valvonnan erilaiset vaikutukset yksittäisiin lapsiin heidän ikänsä, kehitystasonsa, mahdollisen vammansa, kommunikaatiotapansa ja aikaisempien kokemustensa perusteella. Lasten näkemykset on selvitettävä ennen valvonnan käyttöönottoa heidän ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. Valvonnan vaikutuksia lasten turvallisuuden kokemukseen, yksityisyyteen, psyykkiseen hyvinvointiin, stressiin, käyttäytymiseen, luottamukseen ja suhteisiin henkilöstön kanssa on seurattava säännöllisesti.
Valvonnan käyttö on lopetettava tai sitä on muutettava, jos sen edellytykset eivät enää täyty tai sen haitat muodostuvat tavoiteltuja hyötyjä suuremmiksi. Pelkkä näkyvä ilmoitus valvonnasta ei riitä, vaan jokaiselle lapselle on kerrottava ymmärrettävällä ja saavutettavalla tavalla valvonnan tarkoituksesta, toteutustavasta, laajuudesta, tallentamisesta, tietojen käytöstä ja säilyttämisestä sekä siitä, kenen puoleen lapsi voi kääntyä ja millaisia oikeussuojakeinoja hänellä on käytettävissään.
Seuranta ja toimeenpano
Teknologisten ratkaisujen vaikutuksia lapsiin ja nuoriin on seurattava erikseen. Seurannassa tulee tarkastella ainakin ratkaisujen yleisyyttä, käyttötarkoituksia, käytön kestoa, lasten kuulemista, henkilöstön läsnäolon ja kasvokkaisten palvelujen muutoksia, tietoturvapoikkeamia, muistutuksia ja kanteluita sekä vaikutuksia palvelujen saatavuuteen, laatuun ja yhdenvertaisuuteen.
Sosiaali- ja terveysministeriön valmistelemaan soveltamisoppaaseen on sisällytettävä erillinen lapsia ja nuoria koskeva osuus. Pelkkä soveltamisohje ei kuitenkaan voi korvata laintasoista sääntelyä lapsen edun ensisijaisuudesta, lapsen osallisuudesta, yksityisyyden erityisestä suojasta ja teknologian käytön oikeusturvatakeista.
Helsingissä 18.11.2026
Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
Esa Iivonen
vaikuttamistyön johtaja