Järjestöavustuksista säästäminen käy kalliiksi
Hallitus on ohjelmassaan asettanut tavoitteeksi painopisteen siirtämisen korjaavista palveluista kohti varhaisempaa tukea ja apua sekä ennaltaehkäisyä. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen työ on keskeisessä asemassa ehkäisevän ja matalan kynnyksen tuen tarjoamisessa. Myös poliittiset ohjelmat ja poliitikot korostavat järjestöjen työn tärkeyttä. Hallitusohjelmassa sote-järjestöjen työn tärkeys tuodaan monessa kohdin esille.
Valitettavasti päätöksenteossa tilanne on usein toinen. Puheet ovatkin vain juhlapuheita.
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen valtionavustuksia (STEA-avustuksia) on kuluvalla hallituskaudella päätetty leikata yli kolmanneksella. Valtiovarainministeri Riikka Purra järjesti viime viikolla yllätyksen ilmoittaessaan, että valtiovarainministeriö esittää vielä 100 miljoonan euron lisäleikkausta sote-järjestöjen avustuksiin. Jos leikkaus toteutettaisiin, STEA-avustuksia leikattaisiin tällä hallituskaudella peräti 63 prosentilla. Leikkausten myötä monen järjestön työ päättyisi kokonaan ja jäljelle jääneiden työ vähenisi merkittävästi.
Myös Mannerheimin Lastensuojeluliitolle STEA-avustukset ovat tärkeitä. Avustuksilla rahoitetaan muun muassa Lasten ja nuorten puhelinta, Vanhempainpuhelinta ja tukioppilastoiminnan toteuttamista kouluissa sekä lapsiperheiden matalan kynnyksen tukea ja perhekeskustoimintaa. Lisäleikkaukset vähentäisivät lasten, nuorten ja perheiden tukea ja avunsaantia ja vaarantaisivat monelle tärkeän toiminnon jatkumisen.
Sote-järjestöjen avustukset eivät ole valtion ”toissijaisia menoja”, vaan järjestöjen työ on tärkeä osa sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuutta. Järjestöjen vapaaehtois- ja vertaistoiminnalla ja palveluilla ehkäistään sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia sekä korjaavien sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvetta. Sote-järjestöjen toiminnan romuttamisella olisi suuria yhteiskunnallisia vaikutuksia ja paine hyvinvointialueiden jo kuormittuneisiin sote-palveluihin kasvaisi. Sote-menot kasvaisivat paljon enemmän kuin säästyisi avustuseuroja.
Haastavassa taloustilanteessa on erityisen tärkeä arvioida päätökset huolella, jotta sopeutustoimet eivät tule kalliiksi. 1990-luvun laman aikana tehdyt leikkaukset ovat osoittaneet, että niiden aiheuttamat inhimilliset, sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset ovat pitkäkestoisia. Silloin syntyi käsite ”laman lapset”. Lyhytnäköiset säästöpäätökset kostautuivat lasten ja nuorten pahoinvoinnin lisääntymisenä. Emme saa unohtaa, että hyvinvoinnin perusta rakentuu lapsuudessa ja nuoruudessa.
On välttämätöntä, että syyskuun alun budjettiriihessään hallitus ei tee sote-järjestöihin kohdistuvia lisäleikkauksia.
Nyt on aika miettiä vaihtoehtoja hyvinvointia heikentäville sopeutustoimille. Sote-järjestöjen avustusten leikkaamisen sijaan voitaisiin esimerkiksi korottaa alkoholin ja tupakan verotusta sekä nostaa lisensoiduille peliyhtiöille suunniteltua verokantaa.
Esa Iivonen
Vaikuttamistyön johtaja
