Hei kaikki,etsin vertaistukea ja vinkkejä etenemiseen.
Poika juuri 17 vuotta ja kouluunmeno ongelmat alkoi kun yläasteelle piti mennä. Kävi koulussa liikunta tunneilla mikäli ne ei ollut koulun tiloissa. Rakastaa urheilua! Osallistui myös päiviin jotka pidettiin muualla kun koulussa eli harvoin. Täysi stoppi tuli jo 7luokan syksyn lopussa. Soitteli kesken päivän että ahdistaa,oksettaa,henkeä ahdistaa,ei vaan pystynyt olemaan.
No koululla pidettiin palavereja PALJON ja aina yhtä ja samaa ”mene kohti pelkoja” toitotettiin. Lapsi meni aivan veteläksi jo koulun pihalle saavuttua vaikka olin itse mukana.
Saatiin mukaan nuorten mtp, lastensuojelu,koulun eri henkilöstöä ja liikkuva nuorisotyö. (Kaikki hommasin itse).
Lopulta päädyttiin kotikouluun ja kaikki alkoi hyvin,kokeet tuli suoritettua paitsi muutama aine jotka edelleen on rästissä näin 4vuoden jälkeen. Opinnot ei siis etene toivotusti. Nuori haluaa opiskella,haluaa oppia ja kotona osaa asiat mutta koululla edelleen tilanne että mielestä häviää kaikki,menee aivan lukkoon. Jotain olen jo saanut itse nuoren minulle kertomaan ja nyt menemme jälleen mtp käynnille josko loputkin lukot aukeaisi. Käytännön hommat sujuu,niin oppimisessa kun kotitöistä. Nuori tekee kotona,liikkuu kavereiden kanssa ja urheilee paljon. On hyvin iloinen ja reipas,myös ahkera. Kovasti tahtoisi töihin ja on puhunut itse oppisopimuksella kouluttautumisesta. En tiedä,onko mahdollista opiskella kun peruskoulu ei ole suoritettu. Mutta selvästi hän ei ole penkkiä ja kynää kuluttava vaan rakastaa tehdä oikein tekemällä.
Tekstin lienee hieman sekava. Mutta ehkä sieltä jotain aukeaa edes jollekin.
Tämä on vanhempana ollut raskas taival mutta niin vaan on sisua löytynyt niin itselle kun nuorelle taistella eteenpäin.
Tällä hetkellä odotan myös poliisin soittoa kun opinnot ei etene,joten sakot lienee rapsahtaa. Nuorta en missään nimessä syytä mistään,hän tekee ja hän tekee parhaansa ja sen mihin pystyy ja nyt voimavaroja on löytynyt takaisin,josko se voisi tuoda jotain hyvää ja etenemistä polullemme. Onneksi meillä on valtavan ihana ja iso tukiverkosto,sitä voisi käyttää enemmänkin mutta tämä äiti tahtoo olla ”kyllä minä pärjään ja jaksan” äiti. Koska kyseessä minun lapseni ja minun vastuuni.
