MLL:n lausunto hallituksen esitysluonnoksesta laiksi rikoslain 6 luvun 5 §:n muuttamisesta (ns. lapsirauharikos)

Mannerheimin Lastensuojeluliiton lausunto 13.10.2026

Oikeusministeriölle

Hallituksen esitysluonnos laiksi rikoslain 6 luvun 5 §:n muuttamisesta (ns. lapsirauharikos)

Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) pitää erittäin tärkeänä, että lapsen altistuminen lähisuhde- ja perheväkivallalle tunnistetaan nykyistä vahvemmin oikeusjärjestelmässä. Tutkimustieto osoittaa, että vanhempien tai muiden läheisten välisen väkivallan näkeminen, kuuleminen tai sen seurausten kokeminen voi aiheuttaa vakavia ja pitkäkestoisia haittoja lapsen hyvinvoinnille, terveydelle ja kehitykselle. Lapsella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön ja väkivallattomaan lapsuuteen.

MLL pitää esityksen tavoitetta lasten oikeuksien vahvistamisesta kannatettavana. Samalla MLL katsoo, että ehdotetun sääntelyn vaikutuksia lapsiin ja rikosprosessiin tulee arvioida vielä perusteellisemmin jatkovalmistelussa.

MLL korostaa, että ehdotusta tulee arvioida YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen toimeenpanon näkökulmasta. Keskeisiä ovat lapsen oikeuksien yleisperiaatteet: syrjimättömyys (2 artikla), lapsen edun ensisijaisuus (3 artikla), lapsen oikeus elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen (6 artikla) sekä lapsen oikeus tulla kuulluksi (12 artikla). Lisäksi merkityksellisiä ovat muun muassa lapsen oikeus suojeluun kaikenlaiselta väkivallalta (19 artikla) sekä väkivallasta toipumisen ja kuntoutumisen turvaaminen (39 artikla).

MLL korostaa myös Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Istanbulin sopimuksen sekä naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjumista koskevan EU:n direktiivin (NKV-direktiivi) merkitystä arvioitaessa lapsiin kohdistuvan suojelun riittävyyttä.

Istanbulin sopimuksen 46 artiklan mukaan raskauttavana seikkana voidaan pitää rikoksen tekemistä lapsen läsnä ollessa, ja NKV-direktiivin 11 artiklassa lapsen läsnäolo on tunnistettu väkivaltarikoksen raskauttavaksi asianhaaraksi. Kansainvälisten velvoitteiden toimeenpanossa on tärkeää vahvistaa lasten suojaa väkivallalta ja tehdä näkyväksi se, että lapsen altistuminen lähisuhde- ja perheväkivallalle on vakava lapsen oikeuksiin kohdistuva loukkaus.

Samalla MLL korostaa, että sääntelyn tulee olla selkeää, ennakoitavaa ja lapsen edun mukaista sekä että sen toimeenpanossa on vältettävä tarpeetonta lapsen kuulemista rikosprosessissa. Lapsen oikeuksien toteutuminen edellyttää rikosoikeudellisten muutosten lisäksi riittäviä palveluja, tukea ja suojelua väkivallalle altistuneille lapsille sekä viranomaisten osaamisen vahvistamista lapsen tilanteen tunnistamisessa ja arvioinnissa.

Lapsen altistuminen väkivallalle on tunnistettava nykyistä vahvemmin

MLL pitää tärkeänä, että lapsen altistuminen lähisuhde- ja perheväkivallalle tunnistetaan rikosoikeudellisessa järjestelmässä nykyistä paremmin. Väkivalta läheisten välillä ei ole lapselle sivustaseuraajan kokemus, vaan se voi muodostaa merkittävän turvallisuutta, kehitystä ja mielenterveyttä pitkäaikaisesti vaarantavan kokemuksen.

Väkivallalle altistumisen vaikutukset eivät rajoitu yksittäiseen väkivaltatilanteeseen, vaan ne voivat heikentää lapsen turvallisuuden tunnetta, luottamusta läheisiin ihmissuhteisiin sekä mahdollisuuksia tasapainoiseen kasvuun ja kehitykseen.

Lapsen näkökulmasta on tärkeää, että yhteiskunta viestii selkeästi väkivallan haitallisuudesta myös silloin, kun väkivalta ei kohdistu suoraan lapseen. Tämä vastaa myös YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitetta suojella lapsia kaikenlaiselta väkivallalta.

MLL korostaa, että läheisten väliselle väkivallalle altistuva lapsi ei ole pelkkä sivustakatsoja, vaan väkivallan vaikutusten kohde. Lapsen kokema haitta voi olla vakava riippumatta siitä, kohdistuuko väkivalta suoraan lapseen vai hänen läheiseensä.

MLL kiinnittää huomiota siihen, että lapsen haitallinen altistuminen lähisuhde- ja perheväkivallalle voi tapahtua myös ilman väkivallanteon välitöntä näkemistä tai kuulemista. Lapsi voi altistua väkivallan seurauksille, jatkuvalle pelon ilmapiirille, kontrollille sekä väkivallan aiheuttamalle turvattomuudelle. Näiden tilanteiden merkitystä lapsen hyvinvoinnille tulee arvioida jatkovalmistelussa.

Sääntelyn vaikutukset edellyttävät lisäarviointia

MLL kiinnittää huomiota siihen, että esitysluonnoksessa todetaan voimassa olevan lainsäädännön mahdollistavan jo nykyisin lapsen läsnäolon huomioon ottamisen rangaistusta ankaroittavana seikkana. Samalla esityksessä todetaan, ettei käytettävissä ole kattavaa tietoa siitä, miten tätä mahdollisuutta nykyisessä oikeus- ja rangaistuskäytännössä käytetään.

MLL katsoo myös, että esityksen lapsivaikutusten arviointi jää osin puutteelliseksi. Jatkovalmistelussa tulisi arvioida nykyistä systemaattisemmin ehdotuksen vaikutuksia lasten turvallisuuteen, oikeuksien toteutumiseen, rikosprosessikokemuksiin sekä tarvitsemiensa palveluiden saatavuuteen.

MLL pitää tärkeänä, että jatkovalmistelussa arvioidaan myös ehdotuksen sukupuolivaikutuksia. Lapset altistuvat usein tilanteille, joissa väkivalta kohdistuu heidän äitiinsä tai muuhun läheiseen hoivaajaan. Sukupuolivaikutusten arviointi tukisi myös lapsiin kohdistuvien vaikutusten ymmärtämistä.

Jatkovalmistelussa tulisi arvioida myös sitä, missä määrin lapsen altistuminen väkivallalle voitaisiin tunnistaa nykyistä paremmin rikosprosessissa esimerkiksi viranomaisten koulutuksen, ohjeistuksen ja toimintakäytäntöjen kehittämisen kautta.

Tämän vuoksi jatkovalmistelussa tulisi tarkemmin selvittää:

• kuinka yleisesti lapsen läsnäolo tai altistuminen väkivallalle nykyisin otetaan huomioon esitutkinnassa, syyteharkinnassa ja tuomioistuimissa;
• kuinka usein lähisuhde- ja perheväkivallan yhteydessä lapset altistuvat väkivallalle;
• mitä vaikutuksia ehdotetulla koventamisperusteella olisi käytännössä rikosprosessin kestoon, näyttökysymyksiin ja rangaistuskäytäntöön;
• millaisia vaikutuksia sääntelyllä on lasten oikeuksien toteutumiseen sekä väkivallalle altistuneiden lasten tunnistamiseen, suojeluun, tuen saamiseen ja toipumiseen.

MLL pitää tärkeänä, että sääntelyn vaikutuksia arvioidaan riittävän tietoperustan varassa.

Lapsen edun on oltava ensisijainen

MLL pitää tärkeänä, että mahdollinen uusi sääntely toteutetaan tavalla, joka ei johda tarpeettomasti lasten kuormittumiseen rikosprosessissa. Koventamisperusteen näyttäminen toteen saattaa lisätä lasten kuulemista esitutkinnassa ja oikeudenkäynneissä. Erityisen ongelmallisia voivat olla tilanteet, joissa lapsi joutuu kertomaan vanhempiensa tai muiden läheistensä välisestä väkivallasta ja kokee tämän vuoksi lojaliteettiristiriitoja tai muita psyykkisiä kuormitustekijöitä.

MLL pitää tärkeänä, että lapsia ei tarkastella rikosprosessissa yksinomaan suojelun kohteina vaan myös itsenäisinä oikeuksien haltijoina. Lapsella on oikeus tulla kuulluksi itseään koskevissa asioissa ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. Lapsen kuulemisen tarpeellisuutta arvioitaessa on punnittava samanaikaisesti lapsen oikeutta osallistumiseen ja hänen oikeuttaan suojeluun.

MLL korostaa, että:

• lapsen kuulemista tulee käyttää vain silloin, kun se on välttämätöntä;
• lapsen kuuleminen tulee toteuttaa lapsilähtöisesti ja mahdollisimman vähän kuormittavalla tavalla;
• lapsen oikeus suojeluun ja tukeen on turvattava koko rikosprosessin ajan;
• lapsen näkemyksille on annettava asianmukainen painoarvo hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti.

Palvelujen resurssitarpeet on huomioitava

MLL pitää välttämättömänä, että mahdollisen lakimuutoksen vaikutukset arvioidaan kattavasti myös rikosprosessin ulkopuolella. Esityksessä tarkastellaan poliisin, syyttäjälaitoksen ja tuomioistuinten resurssitarpeita, mutta vaikutuksia lasten palveluihin, lastensuojeluun, sosiaalihuoltoon, Barnahus-toimintaan, lasten mielenterveyspalveluihin ja väkivaltatyön palveluihin on arvioitu niukasti. Lasten kuulemisten lisääntyminen voi kasvattaa merkittävästi oikeuspsykologisten yksiköiden työmäärää ja pidentää käsittelyaikoja.  Samalla MLL korostaa, että mahdollisesti lisääntyvät lasten kuulemiset tulee toteuttaa Barnahus-mallin ja muiden lapsiystävällisten toimintatapojen mukaisesti. Menettelyissä on varmistettava lapsen turvallisuus, osallisuus ja hyvinvointi koko prosessin ajan.

MLL korostaa, että lakimuutoksen tavoitteet eivät toteudu ilman riittäviä ja pysyviä henkilöstö- ja taloudellisia resursseja. Erityistä huomiota tulee kiinnittää myös lapsen ja väkivallan uhriksi joutuneen vanhemman turvallisuuden arviointiin, väkivallan uusiutumisriskin tunnistamiseen sekä tarvittavien suojatoimien toteuttamiseen.

MLL esittää myös huolensa sosiaali- ja terveysjärjestöjen mittavaien valtionavustusleikkausten vaikutuksista lasten ja lapsiperheiden tukeen. Myös hyvinvointialueiden lapsiperhepalvelujen leikkaukset ja meneillään oleva sosiaalipalvelut uhkaavat heikentää lasten ja lapsiperheiden tukea.

MLL pitää tärkeänä, että mahdollisen lakimuutoksen vaikutuksia seurataan systemaattisesti. Seurannassa tulee arvioida erityisesti lasten asemaa ja kuulemisia rikosprosessissa, rikosprosessien kestoa sekä väkivallalle altistuneiden lasten palveluihin pääsyä.

Lapsen oikeutta tukeen on vahvistettava

Ehdotettu koventamisperuste kohdistuu ennen kaikkea rikoksentekijän rangaistusvastuuseen. Samalla MLL kiinnittää huomiota siihen, että väkivallalle altistuneen lapsen oikeudellinen asema ja oikeus saada tukea eivät ehdotuksen myötä merkittävästi vahvistu. Lapsella on oikeus saada väkivaltakokemusten jälkeen toipumista tukevaa apua ja kuntoutusta riippumatta siitä, eteneekö rikosasia esitutkintaan, syyteharkintaan tai tuomioistuinkäsittelyyn.

Lapsen näkökulmasta keskeistä on:

• väkivallalle altistuneiden lasten tunnistaminen;
• oikea-aikainen psykososiaalinen tuki;
• turvallisuuden arviointi;
• mahdollisuus saada apua riippumatta siitä, eteneekö rikosasia tuomioon asti.

MLL pitää tärkeänä, että jatkovalmistelussa arvioidaan, ovatko väkivallalle altistuneen lapsen oikeusturvaa ja tukea koskevat järjestelyt riittäviä. Erityisesti tulisi arvioida lapsen mahdollisuuksia saada hyvitystä ja korvauksia tilanteissa, joissa väkivallalle altistuminen on aiheuttanut merkittäviä haitallisia seurauksia. Lisäksi tulee tarkastella, olisiko lapsen asemaa rikosprosessissa tarpeen vahvistaa muilla keinoin.

Yhteenveto

MLL pitää tärkeänä tavoitetta vahvistaa lasten suojaa lähisuhde- ja perheväkivallan yhteydessä ja tunnistaa nykyistä paremmin väkivallalle altistumisen haitalliset vaikutukset lapsille.

MLL katsoo kuitenkin, että ennen sääntelyn jatkovalmistelua tulee vielä:

1. vahvistaa tietopohjaa sääntelyn vaikutuksista;
2. arvioida huolellisesti vaikutukset lasten asemaan rikosprosessissa;
3. varmistaa, ettei sääntely johda lasten tarpeettomaan kuormittumiseen tai rikosprosessien pitkittymiseen;
4. arvioida kattavasti vaikutukset lasten palveluihin ja viranomaisten voimavaroihin;
5. huolehtia siitä, että väkivallalle altistuneiden lasten oikeus tukeen, suojeluun ja apuun vahvistuu käytännössä;
6. varmistaa, että kaikissa sääntelyn valmistelua, toimeenpanoa ja soveltamista koskevissa ratkaisuissa lapsen etu arvioidaan ja asetetaan ensisijaiseksi harkintaperusteeksi;
7. varmistaa sääntelyn vaikutusten systemaattinen seuranta erityisesti lasten aseman, palveluihin pääsyn ja rikosprosessien kestojen osalta.

MLL korostaa, että lapsen oikeus väkivallattomaan lapsuuteen ja turvalliseen kasvuympäristöön toteutuu ennen kaikkea silloin, kun väkivaltaa ehkäistään tehokkaasti ja väkivallalle altistuneet lapset tunnistetaan varhain. Rikosoikeudelliset keinot ovat tärkeitä, mutta niiden rinnalla tarvitaan riittäviä lasten, nuorten ja perheiden palveluja, vanhemmuuden tukea, väkivallan ehkäisyn toimia sekä oikea-aikaista psykososiaalista apua. Yhteiskunnan tulee huolehtia siitä, että jokaisen väkivallalle altistuneen lapsen oikeus suojeluun, osallisuuteen, tukeen ja toipumiseen toteutuu käytännössä.

MLL pitää tärkeänä, että lainsäädäntö tunnistaa nykyistä selvemmin sen, että lapsen altistuminen lähisuhde- ja perheväkivallalle on vakava lapsen oikeuksiin kohdistuva haitta, joka tulee ottaa johdonmukaisesti huomioon sekä rikosoikeudellisessa järjestelmässä että lasten palveluissa.

Helsingissä 13.5.2026

Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry

Esa Iivonen, vaikuttamistyön johtaja