MLL:n lausunto sosiaali- ja terveysvaliokunnalle sosiaalihuoltolain muuttamisesta
Mannerheimin Lastensuojeluliiton lausunto 16.11.2026
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle
Asia: HE 180/2026 vp – Hallituksen esitys eduskunnalle sosiaalihuoltolain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi
Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) kiittää sosiaali- ja terveysvaliokuntaa mahdollisuudesta lausua hallituksen esityksestä.
Aluksi
Hallituksen esityksessä on useita oikeansuuntaisia tavoitteita ja valmistelun aikana tehtyjä parannuksia. Kokonaisuus sisältää kuitenkin edelleen merkittäviä riskejä lasten, nuorten ja lapsiperheiden palvelujen saatavuudelle, oikea-aikaisuudelle, laadulle, yhdenvertaisuudelle ja oikeusturvalle.
Uudistusta toteutetaan tilanteessa, jossa hyvinvointialueisiin kohdistuu voimakkaita säästö- ja sopeutuspaineita, sosiaaliturvaa on leikattu ja sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaedellytyksiä heikennetään puolittamalla järjestöjen valtionavustukset. Samalla lastensuojelulain kokonaisuudistuksessa ehdotetaan lastensuojeluasiakkuuden kynnyksen nostamista. Näissä oloissa sosiaalihuoltolain palvelujen on oltava hyvinvointialueita selkeästi velvoittavia ja tosiasiallisesti saatavilla olevia. Muutoin osa palveluita tarvitsevista lapsista ja perheistä uhkaa tarvitsemiensa palvelujen ulkopuolelle.
MLL pitää myönteisinä, että lausuntokierroksen jälkeen valmistelussa on tehty parannuksia, kuten erityisen tuen tarpeen varhaista tunnistamista, erityistä tukea tarvitsevan asiakkaan oikeutta asiakassuunnitelmaan ja omatyöntekijään, asiakkuuden alkamisen sitomista asian vireilletuloon, mahdollisuutta saada päätös sosiaalityöstä ja sosiaaliohjauksesta sekä lapsiperheiden palveluja ja monialaista yhteistyötä koskevia täsmennyksiä. Muutokset vastaavat osaan MLL:n luonnosvaiheen lausuntokierroksella esittämistä huomioista. Parannukset eivät kuitenkaan riitä, jos palvelujen saanti jää väljien säännösten, niukkojen voimavarojen ja hyvinvointialueiden vaihtelevien käytäntöjen varaan.
Keskeiset ongelmat ja valiokunnalle esitettävät muutokset
Kasvatus- ja perheneuvonnasta säädettävä jatkossakin erillisenä sosiaalipalveluna
MLL pitää tärkeänä tavoitetta koota lapsille ja perheille annettavaa tukea nykyistä joustavammin heidän yksilöllisten tarpeidensa ympärille. Ehdotettu lapsiperheiden tuki ei kuitenkaan saa merkitä sitä, että nykyiset, sisällöltään ja osaamisvaatimuksiltaan tunnistettavat sosiaalipalvelut sulautetaan väljästi määritellyksi yleispalveluksi. Lainsäädännön joustavuus ei saa heikentää lapsen ja perheen oikeutta saada juuri heidän tarpeitaan vastaavaa konkreettista, riittävän intensiivistä ja erityistä asiantuntemusta sisältäviä palveluja.
Kasvatus- ja perheneuvontaa, perhetyötä, tehostettua perhetyötä ja perhekuntoutusta koskevan yksityiskohtaisemman sääntelyn kumoaminen heikentäisi palvelujen sisältöä ja ammatillisia vaatimuksia. Samalla hyvinvointialueiden harkintavalta palvelujen sisällön ja toteuttamistavan määrittelyssä kasvaisi merkittävästi. Tämä muodostaa vakavan riskin palvelujen saatavuudelle, laadulle ja alueelliselle yhdenvertaisuudelle tilanteessa, jossa hyvinvointialueisiin kohdistuu huomattavia säästöpaineita.
Erityisen vakava riski liittyy kasvatus- ja perheneuvontaan. Kyse ei ole yleisluonteisesta perheiden tukemisesta, vaan vaativaa erityisosaamista edellyttävästä palvelusta. Siinä arvioidaan ja tuetaan lapsen kasvua ja kehitystä, vanhemmuutta sekä perheen vuorovaikutussuhteita sosiaalityön, psykologian ja tarvittaessa lääketieteen osaamista yhdistäen. Kasvatus- ja perheneuvonnan tavoitteet, keskeinen sisältö ja monialainen asiantuntemus on tämän vuoksi turvattava nimenomaisesti lain tasolla.
Pelkkä velvollisuus edistää tai tehdä tarvittaessa monialaista yhteistyötä ei takaa, että lapsi ja perhe tosiasiassa saavat tarvitsemansa psykologiseen, sosiaalityöhön ja lääketieteelliseen asiantuntemukseen perustuvan tuen. Monialaisen palvelun järjestämisen on oltava velvoittavaa aina, kun lapsen tai perheen tuen tarve sitä edellyttää. Muutoin vaarana on, että erityisosaamista vähennetään taloudellisista syistä ja palvelut eriytyvät alueellisesti.
Hallituksen esityksen vaikutusarvion mukaan psykologien työpanos voisi uudistuksen seurauksena vähentyä 142 henkilötyövuodella eli noin 40 prosenttia. Arvio osoittaa, ettei kyse ole vain palvelujen hallinnollisesta kokoamisesta, vaan huomattavasta lasten kehitykseen, mielenterveyteen, oppimiseen, vanhemmuuteen ja perheen vuorovaikutukseen liittyvän erityisosaamisen vähentämisestä. MLL pitää näin mittavaa psykologisen asiantuntemuksen heikentämistä lasten ja perheiden oikeuksien sekä palvelujen laadun ja vaikuttavuuden kannalta täysin kestämättömänä. Kasvatus- ja perheneuvonnan sosiaalihuoltolakiin kirjattu asema on turvattava jatkossakin.
Yleisluonteinen yhteistyövelvoite ei myöskään yksin riitä varmistamaan toimivaa monialaista työskentelyä. Sen toteutuminen edellyttää velvoittavan sääntelyn lisäksi riittävää henkilöstöä, selkeitä vastuita, yhteisesti sovittuja toimintamalleja ja toimivaa yhteistyötä sosiaalihuollon, terveydenhuollon, varhaiskasvatuksen ja koulun välillä.
Uudistusta on lisäksi arvioitava yhdessä lastensuojelulain uudistamisen kanssa. Jos lastensuojeluasiakkuuden kynnystä nostetaan ja varhaisen tuen vastuuta siirretään nykyistä vahvemmin sosiaalihuoltolain mukaisiin palveluihin, näiden palvelujen sisältöä, osaamista ja saatavuutta koskevaa sääntelyä ei voida samanaikaisesti heikentää.
Palvelun keskeistä sisältöä, monialaista osaamista ja saatavuutta ei voida jättää lain perustelujen, kansallisen ohjauksen tai hyvinvointialuekohtaisen harkinnan varaan. MLL esittää, että kasvatus- ja perheneuvonnasta säädetään jatkossakin erillisenä sosiaalipalveluna. Jos palvelut kuitenkin yhdistetään 18 §:n mukaiseen lapsiperheiden tukeen, kasvatus- ja perheneuvonnan sisältö, saatavuus ja monialainen toteutus on kirjattava pykälään nimenomaisina hyvinvointialuetta velvoittavina vaatimuksina.
Sosiaalityö ja sosiaaliohjaus eivät saa muodostua palveluihin pääsyn kynnykseksi
Esityksessä vahvistetaan sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen asemaa samalla, kun hyvinvointialueiden rahoitusta vähennetään. Sosiaalityö ja sosiaaliohjaus eivät saa muodostua palveluihin pääsyn kynnykseksi tai keinoksi kaventaa hyvinvointialueen järjestämisvastuuta. Myöskään läheisten, järjestöjen tai muiden toimijoiden tuki ei korvaa julkisen vallan velvollisuutta järjestää riittävät sosiaalipalvelut. On riskinä, että lasten ja perheiden tarvitsemia sosiaalipalveluja korvataan tarpeeseen nähden riittämättömällä neuvonnalla, ohjauksella tai psykososiaalisella tuella.
MLL esittää 14 a §:n täsmentämistä siten, että yksilöllisen tuen tarpeen perusteella sopiva ja tarpeellinen sosiaalipalvelu on järjestettävä viivytyksettä lapsen etu huomioon ottaen. Säästötavoitteet eivät saa vaikuttaa palvelutarpeen arviointiin tai tarpeenmukaisten palvelujen myöntämiseen.
Erityistä tukea tarvitsevan lapsen oikeudet on turvattava vahvemmin
MLL pitää tärkeänä sitä, että erityisen tuen tarve tunnistetaan systemaattisesti ja että erityistä tukea tarvitsevalle asiakkaalle nimetään omatyöntekijä ja laaditaan aina asiakassuunnitelma. Erityistä tukea tarvitsevan lapsen kohdalla sääntelyn tulisi kuitenkin olla vahvempi, ja omatyöntekijän tulisi olla sosiaalityöntekijä. Lapsen tuen, suojelun ja palvelujen tarpeen arviointi sekä monialaisen kokonaisuuden koordinointi edellyttävät erityistä sosiaalityön osaamista.
Myös lapsen tuen tarpeen arvioinnista vastaavan työntekijän kelpoisuusvaatimuksen tulee turvata riittävä ammattitaito. Jos arvioinnista vastaavan ammattihenkilön kelpoisuutta joustavoitetaan, vaarantuvat lapsen edun, suojelun tarpeen ja oman näkemyksen asianmukainen arviointi. Sosiaalityöntekijän panosta ei saa rajata pääasiassa konsultaatioon tai työparityöhön tilanteissa, joissa lapsi tarvitsee lapsikohtaista, suunnitelmallista ja pitkäjänteistä sosiaalityötä.
Erityistä tukea tarvitsevien lasten asiakasmitoitus tarvitaan
Valmistelussa on luovuttu erityistä tukea tarvitsevien lasten sosiaalityöntekijän asiakasmitoituksesta. MLL pitää ratkaisua erittäin ongelmallisena. Hallituksen esitysluonnoksessa ehdotettu 47 lapsen enimmäismäärä oli jo liian korkea työn vaativuuteen nähden. Mitoituksen poistaminen ei ratkaise jonottamisen tai toimeenpanon ongelmia, vaan siirtää riskin lasten ja perheiden kannettavaksi.
Painopisteen siirtäminen lastensuojelusta sosiaalihuoltolain mukaiseen tukeen lisää sekä erityistä tukea tarvitsevien lasten määrää että tilanteiden vaativuutta. Ilman asiakasmäärää rajaavaa sääntelyä sosiaalityöntekijällä ei välttämättä ole aikaa tavata lasta, selvittää hänen näkemystään, arvioida tilannetta, koordinoida palveluja ja seurata tuen vaikuttavuutta. MLL esittää, että lakiin lisätään erityistä tukea tarvitsevien lasten sosiaalityöhön työntekijäkohtainen enimmäisasiakasmäärä, joka on selvästi alle luonnosvaiheessa ehdotetun 47 lapsen.
Taloudelliset esteet eivät saa rajoittaa lapsiperheiden palvelujen käyttöä
Lapsiperheiden kotipalvelun ja muun lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi välttämättömän kotiin annettavan tuen tulee olla maksutonta tai maksu on jätettävä perimättä aina, kun se vaarantaa perheen toimeentulon tai palvelun käyttämisen. Hyvinvointialueen on aktiivisesti ja ymmärrettävästi kerrottava perheelle mahdollisuudesta maksun alentamiseen tai perimättä jättämiseen.
MLL pitää myönteisenä, että erityistä tukea tarvitsevan lapsen tukemiseksi voitaisiin myöntää taloudellista tukea ilman lastensuojelun asiakkuutta. Ehdotettu mahdollistava sääntely ei kuitenkaan turvaa lasten yhdenvertaista asemaa, koska tuki jäisi hyvinvointialueen harkintaan ja riippuvaiseksi alueen taloudellisista edellytyksistä. Lapsen terveyden, kehityksen, osallisuuden tai välttämättömän arjen turvaamiseksi tarpeellisen taloudellisen tuen tulee perustua lapsen yksilölliseen tarpeeseen. Tuen epäämisestä on aina tehtävä perusteltu ja valituskelpoinen päätös, jossa arvioidaan lapsen etu ja päätöksen vaikutukset lapseen.
Tukihenkilö-, tukiperhe- ja vertaisryhmätoiminnan saatavuus on turvattava
Tukihenkilö-, tukiperhe- ja vertaisryhmätoiminta ovat lapselle ja perheelle hyvin usein tarpeellisia vaikuttavia, varhaisia ja lastensuojelun tarvetta ehkäiseviä tukimuotoja. MLL esittää, että erityistä tukea tarvitsevalle lapselle tarpeelliseksi arvioitu tukihenkilö-, tukiperhe- tai vertaisryhmätoiminta on järjestettävä. Palvelun saatavuus ei saa riippua hyvinvointialueen määrärahasta.
Asiakasprosessi, päätökset ja kirjaaminen
Asiakkuuden alkamisen sitominen asian vireilletuloon selkeyttää asiakkaan asemaa. Myös mahdollisuus saada pyynnöstä valituskelpoinen päätös sosiaalityöstä ja sosiaaliohjauksesta on tärkeää. Oikeusturvan toteutuminen ei kuitenkaan saa riippua siitä, tietääkö haavoittuvassa asemassa oleva asiakas osata pyytää päätöstä. Asiakkaalle on aktiivisesti kerrottava oikeudesta päätökseen ymmärrettävällä ja saavutettavalla tavalla. Kun palvelu tai tuki evätään, sitä vähennetään tai se lopetetaan, asiasta tulee tehdä valituskelpoinen päätös ilman erillistä pyyntöä.
Tuen tarpeen arvioinnin ja asiakassuunnitelman on oltava riittävän perusteellisia ja kirjallisia. Lapsen mielipide, lapsen edun arviointi, arvioidut tuen tarpeet, sovitut palvelut, vastuut, aikataulut ja seuranta on kirjattava. Kirjaamisvelvoitteiden keventäminen ei saa heikentää lapsen ja perheen oikeusturvaa, palvelujen jatkuvuutta tai päätösten jälkikäteistä valvontaa.
Lastensuojelulain uudistuksen yhteisvaikutukset ja siirtymävaihe on arvioitava
Sosiaalihuoltolain uudistusta on välttämätöntä arvioida yhdessä lastensuojelulain uudistusta koskevan esityksen (HE 182/2026) kanssa. Lastensuojeluasiakkuutta ei ehkäistä sosiaalihuoltolain mukaisilla palveluilla, jos sosiaalihuoltolain ne eivät ole tosiasiallisesti saatavilla, riittävän intensiivisiä ja niin pitkään kuin lapsi ja perhe sitä tarvitsevat.
Lapsen suojelemisen lisääminen 11 §:n tuen tarpeisiin on tärkeä muutos. Se edellyttää tuekseen sosiaalihuollon prosesseihin vahvaa lastensuojelullista osaamista, toimivia konsultaatiorakenteita ja selkeää vastuuta tilanteissa, joissa huoli lapsen turvallisuudesta kasvaa.
Hallituksen esityksen mukaan arviolta 5300 lasta siirtyisi lastensuojelusta sosiaalihuoltolain mukaiseen asiakkuuteen. Näiden lasten palvelujen, luottamuksellisten työntekijäsuhteiden ja asiakassuunnitelmien jatkuvuutta ei saa jättää hyvinvointialueiden vaihtelevien käytäntöjen varaan. Lakiin tai siirtymäsäännöksiin tulee sisällyttää velvoite varmistaa, että lapsen jo saamat palvelut jatkuvat keskeytyksettä siihen saakka, kunnes lapsen tilanne on arvioitu ja mahdollisista muutoksista on tehty lapsen etuun perustuva päätös. Asiakkuuden oikeudellisen perustan muuttuminen ei saa itsessään olla peruste palvelun vähentämiselle, lopettamiselle tai omatyöntekijän vaihtamiselle.
Resurssit, yhdenvertaisuus ja toimeenpano
Useat esityksen tavoitteet riippuvat siitä, onko hyvinvointialueilla riittävästi sosiaalityöntekijöitä, sosiaaliohjaajia, psykologeja ja muuta osaavaa henkilöstöä sekä palveluja, joihin asiakkaat voidaan ohjata. Lainsäädäntö ei saa rakentua oletukselle, että velvoitteiden väljentäminen itsessään parantaisi vaikuttavuutta. Ilman riittävää rahoitusta ja henkilöstöä seurauksena on sen sijaan palvelukriteerien kiristyminen, jonoutuminen ja alueellinen eriytyminen.
Hallituksen esityksen tavoite vahvistaa varhaista tukea on vaikeasti yhteensovitettavissa sen kanssa, että hyvinvointialueiden rahoitusta vähennettäisiin uudistuksen perusteella 46 miljoonaa euroa vuonna 2027 ja 80 miljoonaa euroa vuodesta 2028 lähtien. Samalla sosiaalihuoltolain mukaisiin palveluihin siirtyisi aiempaa enemmän ja vaativampaa tukea tarvitsevia lapsia.
MLL katsoo, ettei sosiaalipalvelujen vastuun kasvattamista voida uskottavasti toteuttaa vähentämällä samanaikaisesti niiden rahoitusta. Esityksessä ei ole osoitettu riittävästi, että säästöt voidaan saavuttaa lasten ja perheiden palvelujen saatavuutta, laatua ja oikea-aikaisuutta heikentämättä.
Nuorten palvelujen jatkuvuus on turvattava
Nuoren täysi-ikäistyminen tai siirtyminen lapsiperheiden palveluista työikäisten palveluihin ei saa katkaista nuorten tarvitsemaa tukea. Siirtymän tulee perustua hyvissä ajoin laadittuun suunnitelmaan, nuoren omaan osallistumiseen, nimettyyn vastuuhenkilöön ja siihen, että vastaanottava palvelu on tosiasiallisesti alkanut. Etenkin mielenterveys- tai päihdeongelmista, asunnottomuuden uhasta, neurokehityksellisistä vaikeuksista tai heikosta toimeentulosta kärsiville nuorille palvelukatkos voi merkitä tilanteen nopeaa vaikeutumista.
Kun vanhempi asioi aikuissosiaalityössä päihde-, mielenterveys-, toimeentulo-, asumis- tai toimintakykyongelman vuoksi, ammattilaisen tulee selvittää, onko asiakkaalla alaikäisiä lapsia ja miten vanhemman tilanne vaikuttaa heidän hyvinvointiinsa. Tarvittava tuki on käynnistettävä yhteistyössä lapsiperheiden sosiaalipalvelujen ja muiden lapsen palvelujen kanssa ilman, että vastuu jää vanhemmalle.
Vaikutusarviointi ja lapsen oikeuksien turvaaminen
Vaikutusten arviointia on jatkovalmistelussa täydennetty, mutta MLL pitää edelleen epävarmana sitä, onko esityksen pitkän aikavälin vaikutuksia ja samanaikaisten uudistusten yhteisvaikutuksia arvioitu riittävästi. Varhaisen tuen heikkenemisestä syntyvät seuraukset näkyvät usein viiveellä lisääntyvinä lastensuojelun, erikoissairaanhoidon, toimeentulotuen ja muiden korjaavien palvelujen tarpeina sekä lasten ja nuorten hyvinvoinnin heikkenemisenä.
Vaikutusten arvioinnissa tulee tarkastella konkreettisesti, miten muutokset vaikuttavat palvelujen saatavuuteen, oikea-aikaisuuteen, määrään, laatuun, jatkuvuuteen, alueelliseen yhdenvertaisuuteen, lapsen osallisuuteen ja oikeusturvaan. Koska uudistus sisältää oikeuksien tosiasiallista heikentymistä, hallituksen on osoitettava, että kaikki vaihtoehdot on arvioitu ja että toimet ovat välttämättömiä, oikeasuhtaisia, syrjimättömiä ja väliaikaisia sekä että haavoittuvassa asemassa olevat lapset suojataan.
MLL esittää, että sosiaali- ja terveysvaliokunta:
- säilyttää lasten ja nuorten hyvinvoinnin seuraamisen ja edistämisen itsenäisenä säännöksenään lain 9 §:ssä
- edellyttää lapsiperheiden tukea koskevan 18 §:n täsmentämistä siten, että konkreettinen arjen tuki, kasvatus- ja perheneuvonta sekä velvoittava monialainen erityisosaaminen turvataan lain nimenomaisilla säännöksillä
- täsmentää sosiaalipalvelujen myöntämisen edellytyksiä
- turvaa erityistä tukea tarvitsevalle lapselle sosiaalityöntekijän omatyöntekijäksi ja riittävän ammattitaitoisen työntekijän vastaamaan tuen tarpeen arvioinnista
- lisää lakiin erityistä tukea tarvitsevien lasten sosiaalityöntekijän enimmäisasiakasmäärän, joka on selvästi alle hallituksen esitysluonnoksen olleen 47 lapsen
- turvaa lapsen mielipiteen selvittämisen ja dokumentoidun lapsen edun arvioinnin kaikissa lasta koskevissa asiakasprosesseissa
- vahvistaa asiakkaan oikeutta saada kirjallinen, perusteltu ja valituskelpoinen päätös sekä riittävät tiedot oikeuksistaan
- arvioi sosiaalihuoltolain (HE 180/2026) ja lastensuojelulain (HE 182/2026) yhteisvaikutukset ja estää lasten jäämisen heidän tarvitsemiensa sosiaalihuollon ja lastensuojelun palvelujen ulkopuolelle
- turvaa uudistukselle riittävän rahoituksen, henkilöstön, koulutuksen, kansallisen ohjauksen ja toimeenpanon tuen
- säilyttää erityistä tukea tarvitsevan lapsen arvioinnin aloittamista koskevan seitsemän arkipäivän määräajan ja säätää arvioinnin valmistumiselle enimmäisajan
- edellyttää siirtymäsäännöstä, joka turvaa arviolta 5300 lastensuojelusta sosiaalihuoltolain palveluihin siirtyvän lapsen palvelujen, asiakassuunnitelman ja työntekijäsuhteen jatkuvuuden
- varmistaa asiakasmaksujen alentamista ja perimättä jättämistä koskevan säännöksen soveltamisen hyvinvointialueilla
- vahvistaa erityistä tukea tarvitsevan lapsen taloudellista tukea sekä tukihenkilö-, tukiperhe- ja vertaisryhmätoimintaa koskevan sääntelyn velvoittavuutta
- luopuu 46 miljoonan euron rahoitusvähennyksestä vuonna 2027 ja 80 miljoonan euron vuotuisesta vähennyksestä vuodesta 2028 alkaen
- edellyttää lain vaikutusten tutkimusperustaista ja lapsiryhmittäin eriteltyä seurantaa sekä valmiutta korjata nopeasti havaittuja ongelmia
Lopuksi
Sosiaalihuoltolain uudistaminen voi parhaimmillaan vahvistaa varhaista tukea ja ehkäistä ongelmien vaikeutumista. Tämä toteutuu kuitenkin vain, jos lapsilla, nuorilla ja lapsiperheillä on myös käytännössä toteutuva oikeus saada tarpeenmukaista tukea ja palveluja riittävän varhain, yhdenvertaisesti ja ilman taloudellisia tai hallinnollisia kynnyksiä. Vastuu lapsen oikeuksien toteutumisesta viimekädessä kuuluu julkiselle vallalle, eikä viimesijaista vastuuta voida siirtää perheille, läheisille tai järjestöille.
MLL pitää välttämättömänä, että eduskunta vahvistaa esityksen velvoittavuutta ja varmistaa toimeenpanon riittävät voimavarat. Muussa tapauksessa uudistuksen tavoitteet jäänevät toteutumatta. Hyvinvoinnin edistäminen ja varhainen tuki heikkenevät, tilanteet kriisiytyvät ja lasten, nuorten ja lapsiperheiden tarve raskaammille palveluille kasvaa.
Helsingissä 16.11.2026
Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
Esa Iivonen
vaikuttamistyön johtaja