10-vuotias läpäyttää isotätiä poskelle
Käydessäni siskollani, hänen 10-v. pojantyttärensä nosti kätensä ja läpäytti kevyesti minua poskelle. Kosketus oli luonteeltaan lyönti, vaikkakin erittäin kevyt sellainen. Olin syönyt 3 hänen pelinappuloistaan, koska muita siirtoja ei ollut. Mitään muuta syytä en keksi. (Asun 400 km:n päässä ja käyn heitä silloin tällöin katsomassa. He rakastavat minua ja minä heitä.) Pian sen jälkeen lähdimme kauppaan ja kävellessämme tytöt (10- ja 7-vuotiaat) sanoivat kasvojani rumiksi. Väänsin kasvojani vieläkin rumemmiksi. Silloin 10-vuotias otti tien vierestä lunta käsiinsä ja heitti sen muitta mutkitta päin kasvojani. En ehtinyt väistää, koska en voinut uskoa hänen tekevän sellaista. Tytöt ja sisareni, joka näki tilanteen, jatkoivat matkaansa niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.
Kaupassa sanoin tytölle liiankin kovasti, ettei toista koskaan saa lyödä poskelle. Tiedän, että häntä itseään on jo aika pienenä läpsitty poskelle, itse näin asian kun tyttö oli 2-3 v.
Olen hyvin huolissani siitä, ettei tyttö 10-vuotiaana tiedä, mitä voi tehdä, mitä ei. Isotäti vm 48
Koska läpsiminen ja nimittely kohdistuivat sinuun itseesi, sinulla on oikeus puuttua asiaan. Et astu siinä vanhempien varpaille. Teet myös palveluksen tytölle itselleen.
Sinuna tekisin näin: Seuraavan kerran kun/jos vastaavaa tapahtuu, juttele tytön kanssa asiasta rauhallisesti. Selitä oma kantasi asiaan, ja perustele se. 10-vuotiaalla on kaikki edellytykset ymmärtää. Muista kuunnella myös mitä tytöllä itsellään on sanottavaa.
On ihanaa, että rakastatte toisianne. Se on kaiken perusta. Tee selväksi, että vaikka et hyväksy läpsimistä tai rumaksi haukkumista, rakastat silti tyttöä sellaisena kuin hän on.
No huhhuh. Ihan ensimmäiseksi täytyy sanoa, että en voisi kuunaan kuvitella, että omista 3 pojastani yksikään toimisi noin, vaikka ovat välillä kamalan kurittomia muutoin ja olen aika ajoin helisemässä heidän kanssaan! Nuorin on jopa psykiatrisessa hoidossa uhmakkuuden vuoksi… Mutta se on toinen tarina se. Pahoin pelkään, että tuo on tätä nykyaikaa. Lapsilla ei enää ole ymmärrystä aikuisten kunnioittamisesta, ollaan samalla tasolla kaikin puolin. Se on minusta susrullista… Toinen seikka on sitten se, että kertomasi on klassinen esimerkki siitä, miten väkivalta synnyttää väkivaltaa. Jos lasta itseään on läpsitty parivuotiaasta, niin mitenpä hän ymmärtäisi, ettei se ole ihan hyväksyttävää. Niinpä olen myöskin sitä mieltä, että on suorastaan sinun velvollisuutesi puuttua asiaan. Sen voi todella tehdä kauniistikin. :) Itselläni on 10-vuotias, joka ei edes ole ehkä ihan ikäisensä tasolla emotionaalisesti, mutta häneltäkin edellyttäisin ymmärrystä moisessa asiassa… Itse ehkä katsoisin kauniisti silmiin ja keskustelisin siitä, miten meillä kaikilla on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen, jo ihan lainkin puitteissa. Sillä niinhän se asia on, vaikka tämän tyttöpolon kokemukset eivät sitä puollakaan. Yhtä kaikki, et sinäkään läpsi häntä. Jos et ”uskalla” sörkkiä mehiläispesää fyysisen kurituksen suhteen, niin sitten voi puhua, miten moinen pahoittaa mielen ja kun toisesta välittää, niin sellainen ei kuulu normaaliin saati rakastavaan kanssakäymiseen…
Tuohon kategoriaan mahtuu myös sinun rumaksi haukkumisesi. Se kertoo minusta jälleen kerran nykymaailman meiningistä… Tiedän perheitä, joissa tyttäret (ja jo 10-vuotiaat) pitävät asianaan haukkua oman äitinsä ulkonäköä ja vaatteita — eivätkä ole todellakaan saaneet siihen mallia edes isältään, kuten monissa perheissä lienee tapana. Mutta maailma on niin ulkokultainen nykyaikana. :( Surullisinta on se, että siihen sortuvat jo noin pienet! Hämmästyttää kyllä itseäni sekin, ettei sisaresi kommentoinut asiaa millään tavoin. Sehän on hiljaista hyväksymistä. Itse olisin varmasti sanonut jotain sen suuntaista, että vanhana on jo ryppyinen ja harmaantuva eikä ihan niin soma ja kuulas kuin nuoret tytöt — ja että se on edessä heilläkin sitten aikanaan!
Eipä ihme, että koulukiusaamisestakin joudutaan puhumaan niin paljon, kun iäkkäille sukulaisillekin voi puhua, mitä sylki suuhun tuo eikä välittää toisten tunteista tuon taivaallista, niin mitä se meno on koulujen pihoilla… En voi käsittää!
Ja vielä: sekin hämmästytti ja suretti hiukan, että jo 10-vuotias (4-5v olisi hiukan ymmärrettävämpää) ylipäänsä kestää häviämistä lautapelissa niin huonosti, että moiseen läpsimiseen edes ryhtyy. Ei taida lapsiparalla olla kaikki asiat ihan kohdillaan. :( Mutta, onneksi hänellä on fiksu ja rakastava isotäti, joka voi kantaa oman kortensa kekoon! Ihanaa kevättä kaikille teille! :)