16 vuotiaan pojan mielenterveysongelmat
Minulla on 16 vuotias poika,peruskoulun 9 luokkaa käy. Hänellä on adhd ja elämä on ollut takkuista enemmän tai vähemmän kaikki nämä vuodet.
Nyt tilanne tuntuu lähtevän lapasesta täysin. Poika seurusteli reilut puolitoista vuotta ja nyt syksyllä tuli ero tyttöystävästä. Siitä ne ongelmat sitten alkoikin. Hän on täysin hukassa itsensä kanssa. Kavereita ei juurikaan ole koulun ulkopuolella. Lähes kaiken vapaa-ajan istuu koneella pelaamassa. Siellä kyllä juttelee kavereiden kanssa,mutta olen nyt kuunnellut,että huutaa ja haukkuu heitäkin. Pinna on tosi lyhyt ja raivostuu silmittömästi ihan pienestäkin.
Koulusta tullut nyt viestiä myös,että uhkaavia tilanteita viikottain. Jälkeenpäin ymmärtää tekonsa ja seuraukset,mutta ei siinä raivonvallassa hillitse itseään. On uhannut tappaa itsensä ja minut. Rauhoituttuaan ymmärtää kuinka järjettömiä puhuukaan.
Ollaan nuorten psykan asiakkaita ja pojalla Citalopram-lääkitys. Jotenkin tuntuu,että mistään ei ole enää mitään apua. Olen jopa harkinnut huostaan antamista,koska välistä tuntuu,että omakin turvallisuus vaarassa. Se tosin on vihoviimeinen vaihtoehto.
Miten voisin poikaa auttaa ja jaksaa itse tämän vaikean ajan yli. Olen yksinhuoltaja eikä pojan isästä ole tässä tapauksessa mitään apua. Asutaan Kotkassa. Toiveena olisi löytää vertaistukea ihan täältä läheltäkin. Olisi hienoa tavata ja vaihtaa ajatuksia ja auttaa toinen toistaan jaksamaan. Tai jos olet joskus ollut samassa tilanteessa,niin miten olet selvinnyt. Kaipaisin nyt todella apua. Toki tännekin voi kirjoittaa. Voin antaa s.postin jos joku haluaa minulle henk.koht.kirjoittaa.
Anteeksi jos oli sekavasti kirjoitettu. Selvennän tarvittaessa :)
Hei, meillä on uusioperhe ja mieheni 11-vuotiaalla pojalla ei asiat ole täysin kunnossa. Hän on narsistinen, aggressiivinen ja kateellinen. Koskaan hän ei ole hyvällä tuulella. Pojan äiti on sitä mieltä, että pojassa ei ole mitään vikaa (vaikka kiusaa koulussa ja varastelee kaupasta). Isä vaan sanoo, että tilanne on vaikea, koska äiti ei ole yhteistyökykyinen, poika ei saa apua. On ihan kädetön olo.. Antaisitko sähköpostiosoitteen, niin voin kirjoitella lisää. Meillä tilanne vaikuttaa koko perheen arkeen. Pojalla on myös itsetuhoisia ajatuksia.
Hei,
julkaisemme sähköpostiosoitteita vain Uusia ystäviä-palstalla!
Terveisin ylläpito
Hei! Laitan mun s.posti osoitteen Uusia ystäviä palstalle :) Kuulumisiin ja jaksamista teillekin.
Poikani sairastui masennukseen 18-vuotiaana, en saanut hänet edes lääkäriin, sitten meillä kävi kotona lääkäri joka kävi n kerran kuussa, lääkehoito aloitettiin, oli aika rankkaa, ja yksinäistä….. mutta: n vuoden jälkeen poika sai ammattikoulun käytyä loppun ja on nyt armeijassa ja pärjää hienosti! Tosin peliongelma jatkuu…….Voimia sinulle!
Hei!
Pyydä lääkäriltä lausunto kelan kautta adhd -kuntoutukseen teille. Paremmin voit tutustua perhekuntoutuspaikkoihin kela.fi sieltä kuntoutus ja palveluntuottajan tai kuntoutuskurssihaku.
Sieltä saat eväitä ja tukea.
Moi!
Olethan adhd -liiton jäsen? Katos http://www.adhd-liitto.fi/tukea ja siellä on mm. sopeutumisvalmennuskurssit.
Jos et vielä ole jäsen, liity ihmeessä, hyödytte molemmat!
Toivotan voimia poikasi kanssa. Ymmärrän että nämä ongelmat ovat raskaampia kuin voin käsittääkään. On selvää että osa vanhemmista saa kantaakseen enemmän kuin toiset.
Kokemukseni mukaan omakin itsetunto ja kestävyys on koetuksella kun lapsen käytöstä on vaikea ymmärtää.
Tuossa iässä ja etenkin seurustelun loputtua on nuoren itsetunto usein hyvin matalalla. Tyttöystävän kanssa tullut ero on saattanut avata kipuja jotka nyt tulvivat – moni (aikuinenkin) rakentaa omanarvontuntoa rakkaussuhteiden varaan, ja kun ne sitten loppuvat voi jälki olla pahaa. Tietenkin vain arvailen kirjeesi perusteella, eli tämä on spekulaatiota.
Oma isäni on aina ollut fyysisesti läsnä mutta kasvattajana/vanhempana poissaoleva (alkoholisti johon ei voi lainkaan luottaa, jokainen kerta kun olen yrittänyt on ollut uusi isku vasten kasvoja) tiedän miten hylätyksi voi itsensä tuntea kun toinen vanhempi on tavalla tai toisella jättänyt.
Toivon että saat tukea että jaksat edelleen olla vanhempana pojallesi ja asua hänen kanssaan. Olet todella tärkeä, hänen elämänsä tärkein ihminen. Muista tykätä itsestäsi ja tavata sinusta aidosti välittäviä ihmisiä jotta saat ladattua omia akkujasi.
Jos raivarit ovat noin yleisiä kuin kuvaat, voi olla että hän kamppailee huonon omanarvon tunnon kanssa ja hänelle saattaa olla vaikea pitää itsestään. Ja itselläkin pinna kiristyy jos tuntuu siltä että omat mahdollisuudet maailmassa kaventuvat ja tie on pystyssä (vaikka töissä), tai kollegat ovat nihkeitä jonain päivänä. Silloin tulee reagoitua kipakammin läheisten kanssa, mitä joskus saa pyydellä sitten anteeksi. Aikuisena osaan hillitä itseäni enemmän kuin mussosikäinen lapsi jolla on lisälastina ADHD. Monilla teineillä, etenkin kuulema pojilla, agressiot purkautuvat ulos päin, maailmaan ja toisiin ihmisiin.
Hänelle on tärkeää tietää ja kokea kuinka arvokas ja korvaamaton hän sinulle on. Tiedän kyllä miten vaikea näitä asioita voi olla ilmaista murrosikäiselle pojalle jota ei joskus saa edes olalle taputtaa. Onko teillä jotain puuhaa jonka voisitte jakaa säännöllisesti yhdessä? Tämä voi olla leffojen katsomista tai netin eläinvideoille yhdessä nauramista iltaisin, ei tarvitse olla kalliita hiihtomatkoja tai muuta sellaista.
Mietin olisiko poikaa hoitavasta lääkäristä apua, onko mahdollista keskustella lääkityksestä jos agressioita on noin paljon? Ehkä nyt käytetty Citalopram on väärä? Taas sanottava etten ole näissä asioissa ammattilainen, joten ehdotan vain keskustelunavauksia.
Nuorten aivoista tiedetään että ne tuossa iässä kehittyvät ja muuttuvat, joten asioiden suunnittelu ja itsehillintä ovat taitoja joita ei juurikaan ole. On hienoa että sinulla on keskusteluyhteys poikasi kanssa, ja että hän ymmärtää mitä on tehnyt väärin raivokohtaustensa jälkeen. Se että hän puhuu ja myöntää virheensä kertoo luottamuksesta jota hän tuntee sinua kohtaan.
Avio-ongelmiin usein ehdotetaan että listaisi hyviä puolia toisesta, sellaisia joista pitää ja joita rakastaa ja jotka tekevä omasta päivittäisestä elämästä parempaa kuin mitä se olisi ilman puolisoa. (Minua tämä on auttanut) Olisiko siitä iloa jos tekisit tällaista listaa lapsestasi? Etenkin niinä päivinä kun hänen kanssaa on raskasta olla ja toivo tuntuu loppuvan.
Sydämestäni haluan ilmaista tukeni teille molemmille.