Olen todella huolissani poikani oppimisesta. Hän käyttäytyy koulussa ja kotona hyvin, ei kiusaa ja ja hänellä on kavereita. Mutta ongelma on oppiminen ja asioiden perille meno.
Tämä on ollut tiedossa opettajalla jo ekasta luokasta alkaen. Poika on saanut koulussa tukiopetusta, häntä on tarkkailtu ja koulupsykologi on ollut mukana tarkkailemassa koulussa. Koulun jälkeen poika menee joka kerta suoraan kaverille, vaikka joka päivä on annettu ohjeet mennä koulusta suoraan kotiin. Kotona kyllä käyttäytyy hyvin, mutta ei vastaanota asioita. Joka päivä saa samat asiat sanoa kymmenen kertaa, ennen kuin hän tottelee, esim. läksyjen teko, vaatteiden vaihto, aamupala… Läksyjen tekeminen onnistuu yhdessä äidin tai isän kanssa ja siihen menee aikaa joka kerta vähintään tunti. Oppiminen on siisvtodella hidasta sekä tiedon vastaanottaminen. Usein menee hermot, mitä tehdä?
Ymmärrän että meinaa hermot mennä. Kerrot kuitenkin että poikanne on kiltti ja kohtelias, ymmärsin että ei ole kysymys tarkoituksellisuudesta tai haluttomuudesta, vaan poikanne ilmeisesti ei kykene vastaanottamaan opetusta samalla lailla kuin monet muut lapset. Oletteko te vanhemmat saaneet koulupsykologilta tai tukiopettajalta ohjeita miten hänen kanssaan kannattaisi toimia ja miten parhaiten voisi auttaa koulunkäynnissä? Kannattaa varmaan pyytää neuvoja. Netistä löytyy tietoja Erilaisten oppijoiden liitosta: erilaistenoppijoidenliitto.fi/, heillä on Facebook-sivukin. Löytyisiköhän sieltä teille apua tai vertaistukea? Haluaisin ehdottaa pojallenne jotain mieluisaa harrastusta, urheilua, soittamista, partiota tms. jossa hän voisi toimia ja kehittyä ja löytää itsestään uusia puolia. Vaikka oppiminen on tärkeää, kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia ja oppia samalla tavalla. Iloitkaa kivasta pojastanne ja osoittakaa hänelle että hän on teille tärkeä ja rakas juuri sellaisena kuin on.
