Lapseni aloitti tänä syksynä ekan luokan. Parina päivänä saatoin mennessä ja tullessa. Sitten toivoi, että saa itse mennä. Koulumatka on yhtä risteystä lukuunottamatta helppoa suoraa reilu 600m. Ongelmaksi on muodostunut se, että neiti ei tulekkaan suoraan kotiin koulusta. Milloin on lähtenyt luvatta sinne tai tänne. Välillä odottelen kotona ja ilmaantuu kotiin 40-60 min koulun päättymisestä. Olen yrittänyt olla rauhallinen ja keskustella asiasta. Tänään tulppa napsahti ja huusin kuin hinaaja…olen laittanut tabletti,tv,puhelinkieltoa. Ja tänään jäi karkkipäivä pois. Ei tehoa…olen mennyt jonkin markan päähän koulusta vastaan, mutta lapsi lähteekin näköjään suoraan koulun pihasta ihan eri reiteille…pitäisi ilmeisesti joka päivä mennä koulun pihaan asti vastaan…vai pitäisikö? Olen nyt kotosalla vielä muutaman kuukauden ja pitäisi tämä homma saada sujumaan ennen kuin palaan työelämään takaisin. Apua!!!
Hei,
ekaluokkalainen on vielä pieni ihminen (vaikka he itse ajattelevatkin olevansa jo isoja) ja on ymmärrettävää, että olet huolestunut, jos lapsesi ei tule kotiin sovittuun aikaan. Tässä iässä lapset ovat vielä hyvin uteliaita ja ajantaju unohtuu helposti, kun kotimatkalla näkee kaikkea mielenkiintoista. Ja jos samaa matkaa kulkee koulukavereita, niin välillä voidaan pysähtyä leikkimään tai kulkea kaverin kodin kautta kotiin. Voisit aivan aluksi kertoa tyttärellesi (ellet ole ottanut tätä jo puheeksi) miksi sinua huolestuttaa se, kun hän ei tule koulusta kotiin sovittuun aikaan ja kysellä tyttäreltäsi syytä, miksi koulumatkaan menee enemmän aikaa kuin on sovittu. Tämän jälkeen voisitte sopia, että esim. kavereita voi tavata heti sen jälkeen kun hän on ensin käynyt kotona ”ilmoittautumassa” ja syömässä välipalaa. Jos tämä ei auta, niin ekaluokkalaista voi varsin hyvin mennä vastaan koululle saakka tai sopia tapaamispaikka reitin varrelle. Tätä mahdollisuutta kannattaa hyödyntää nyt kun sinulla on siihen mahdollisuus. Jos tyttäresi esittää toiveita aloittaa yksin kulkeminen uudestaan, niin katsokaa ja kokeilkaa miten yksin kulkeminen onnistuisi tällä kerralla. Kaikkea hyvää teille molemmille!
Hei,
ymmärrän hyvin huolesi. Tyttäresi selkeästi taitaa vähän kokeilla siipiään omilla retkillään. Koulun aloitus on monille lapsille ensimmäinen varsinainen itsenäistymisvaihe. Ekaluokkalaisen voi olla myös vaikea ymmärtää kuinka suurta huolta pienikin viivästyminen voi äidissä aiheuttaa.
Kirjeestäsi ei selviä meneekö tyttäresi jonkun kaverin luokse vai vain keksii omia reittejään ja avartaa omaa reviiriään. Jos kyseessä on joku koulukaveri, niin sehän on hyvä asia, että lapsella on kavereita.
Olisin edelleen kärsivällinen ja keskustelisin tytön kanssa vielä aivan rauhassa, ettei herätä turhaa uhmaa. Jos haluat pitää kiinni koulusta suoraan kotiin-periaatteesta, niin kannattaisi varmaan ehdottaa lapselle hieman myöhemmässä vaiheessa iltapäivää ns vapaata liikkumista.
Ekaluokkalaiset pääsevät melko aikaisin ja iltapäivä kotona voi tuntua pitkältä varsinkin, jos kotiympäristössä ei ole kavereita.
Keskustelkaa rauhassa ja tehkää pieniä sopimuksia, joita on helppo noudattaa jopa ekaluokkalaisen.
Mukavaa syksyä teille molemmille!
