Mulla on olo ku olisin yh äiti. Vaikka mulla on mies. Teen kotityöt, hoidan alle vuoden ikäistä lastani. Mies tekee töitä ihan väsymykseen asti. Asun maaseudulla. Vanhempani asuvat kauempana, välimatka on pitkä. Ainut vaihtoehto olis liikkua bussilla mut koen sen hankalaksi. Miten voisin saada voimia jaksamaan arjessa? Ja saada miehenkin tekemään osan lapsenhoidosta, muutenkin ku komentelemalla?tuntuu välillä niin raskaalta olo.
Hei mamma,
Elämä kahdestaan vauvan kanssa voi olla raskasta ja yksinäistä. Ystävät voivat helpottaa arkea joko tulemalla luoksesi tai juoruilemalla puhelimessa tai internetin välityksellä. Onko lähiseudulla muita kotiäitejä, joiden kanssa voisitte tapailla päiväkahvien tai ulkolenkkien merkeissä? Jos haluat keskusteluseuraa, niin voit soittaa meille MLL:n vanhempainpuhelimeen numeroon 0800 922 77. Päivystysajat löydät täältä vanhempainnetin sivuilta. Neuvolassa voit myös keskustella arjessa jaksamisesta ja tarvittaessa saada sieltä apua.
Ethän stressaa siivoamisella tai ruoanlaitolla? Pidä joskus helppo päivä ja syö jotain valmista ja jätä siivoaminen huomiselle. Tee jotain mukavaa lapsesi kanssa ja yritä löytää iloisia ja mukavia asioita päivään. Pidä pyjamapäiviä tai opiskelupäiviä, jolloin otat selvää jostain itseäsi kiinnostavasta asiasta. Olet paljon itseksesi, joten voit myös tehdä sinua kiinnostavia asioita tai olla toisinaan tekemättä mitään. Vauvavaihe ei kestä ikuisesti, raskas olokin toivottavasti helpottaa pian.
Miehesi tekee paljon töitä eikä hänellä ole ollut aikaa opetella lapsenne hoitoa. Tehkää vapaapäivinä arkirutiineita yhdessä, jolloin voit samalla näyttää miehellesi kuinka yleensä itse hoidat lastanne. Kerro miehellesi, että sinulle on tärkeää, että hän osallistuu perhe-elämään omalta osaltaan.
Toivon Sinulle aurinkoista kevättä ja monia ihania hetkiä lapsesi kanssa.
En stressaisi kotitöistä mutta en jaksa myöskään kuunnella ku mieheni niiistä nalkutttaa. Hänen mukaan kotitöiden tekeminen ei pitäisi olla vaikeaa ja näin olen hänen mielestään laiska. Pidän kyllä perus siivous tason kunnossa mutta se ei aina miehelle riitä.
Meilläkään ei mies imurin varteen tartu. Eikä kylläkään mitään muutakaan tee. Vaatteet kasaa lattialle sängyn viereen, kaljatölkit jää juuri siihen missä viimisen siemauksen veti, samoin kahvikupit yms. astiat. Ruokaa ei hae kaapista ellen laita eteen, korkeintaan tekee itselleen voileivän. Viimeaikoina olen kyllästynyt tyystin hänen leväperäiseen elämään ja olenkin ottanut tavakseni siivota omat ja lapseni jäljet. Imuroin, pesen vessat, hoidan pyykit ja tiskit yms, mutta mieheni tavaroita en enää järjestele. Jos tulee kommenttia, että onpa täällä sotkuista kommentoin, että ”katsoppas tarkemmin ympärillesi ja sano, että kenes sotkuja täällä näkyy??”
Enää ei pyykätä vaatteita sieltä makkarin lattialta vaan ainoastaan ne jotka on tuotu pyykkikoriin. Viikkaan vaatteet rekiltä, mutta mies saa itse viedä omat vaatepinonsa kaappiinsa. Joskus rasittaa, että joutuu opettaa elämän perusasioita aikuiselle miehelle, mutta tätä se taitaa olla. Topivon vain, että oma poikani oppii siistit elintavat ja ei vie huonoja tapoja omaan aikuisikään.
