Olen huono äiti. Huudan ja raivoan 3v pojalleni. Hän on erittäin voimakas tahtoinen en pärjää hänen kanssaan. Joka asiasta hirveä riitä pystyyn. Kenkien laitosta hampaiden pesuun. Viimeiset 3 viikkoa nukkumaan meneminen venynyt klo 21-23 saakka. Olen aivan loppu! Äitini neuvoo, määräilee ja arvostelee jatkuvasti kuinka poikani kanssa olen. Tekisi mieli tappaa itseni! Välillä toivon etten koskaan olisi poikaani saanutkaan.
Silti tekisin mitä vain hänen takiaan!
Poikani pelkää minua ei halua minua mukaan mihinkään, ei tahdo olla kotona. Tuntuu todella pahalta.
En osaa muuttaa asioita vaikka kuinka yritän annan itsestäni 110 ja saan vain paskaa takaisin en jaksa enään! Kumpa kuolisin. Silti en halua menettää poikaani vaikken hänelle kelpaakkaan. Hänellä olisi ainakin äitini loukkauksien perusteella parempi ilman minua. ;(
Hei ”huono äiti”,
olen pahoillani että vasta nyt sait vastausta.
Tiedän, miten sitä odottaa, ja miten tärkeää se on.
Älä sano itseäsi huonoksi äidiksi!
Ihan kuka tahansa meistä, jolla on pieni uhmaikäinen, menettää hermonsa ja tuntuu siltä, ettei tätä jaksa mitenkään.
Äitisi kommentointi ei kyllä asiaa auta ollenkaan. Olisiko mahdollista ottaa vähän etäisyyttä hänestä?
Ei tietenkään välejä katkaista, mutta vähän etäisyyttä?
Entä olisiko mahdollista, että juttelisit poikasi kanssa, vaikka ostat jäätelötuutin siihen ja kerrot että tästä syystä äiti on niin vihainen ja hermostuu. Kertoisit hänelle rauhallisesti, että äiti hermostuu kun kaikki on nyt niin vaikeaa, kaikesta saa tapella ja kaikessa väännetään vastaan. Ja sanot että eihän hänen mielestäänkään ole kivaa jatkuvasti tapella, vai mitä.
Ja että äiti ei missään nimessä halua olla pelottava, äiti on vaan tosi väsy kaikkeen tappelemiseen.
Ja että äiti rakastaa sinua paljon.
Miltä tämä kuulostaa?
Älä mietikään itsesi vahingoittamista, olet poikasi ainoa, ja paras äiti !!
Kirjoita miten menee nyt!
