8-vuotiaan tyttäreni isällä on sydämen vajaatoiminta, ja sydäntä on useiden infarktien jälkeen operoitukin monesti. Nyt kardiologi oli häntä varoittanut, että sydän on niin huonossa kunnossa että se voi pettää äkisti koska vaan.
Olemme eronneet jo vuosia sitten ja tytär on ollut isällään joka toinen viikonloppu (hän asuu yksin). Nyt mietityttää, miten kannattaisi toimia – kumpikaan emme haluaisi lopettaa yökyläilyjä tai tapaamisia ja toisaalta kauhistuttaa ajatus, että lapsi joutuisi kokemaan silminnäkijänä isansä kuoleman.
Myös asiasta kertominen tuntuu vaikealta, miten tuon ikäinen kokee ja ymmärtää asian joka on aikuisellekin vaikea? Ei haluaisi pelotella, ja silti pitäisi ohjeistaa lapsi sen varalle, että jotain sattuu.
Hei 8-vuotiaan tytön äiti!
Kysyt tärkeästä asiasta ja huolesi on hyvin aiheellinen.
Lapselle voi ja pitääkin puhua tästä asiasta hänen ikätasolleen sopivalla tavalla.
8-vuotias ymmärtää jo paljon asioita ja saattaa kantaa mielessään huolta isästään, vaikka ei sitä ääneen sanoisikaan.
Tytölle voi kertoa, että isällä on vakava sairaus. Mitä kysymyksiä tieto isän sairaudesta lapsessa herättää, niin luonteva tapa on edetä vastaamalla rehellisesti niihin kysymyksiin.
Koska tyttö on tottunut säännöllisesti olemaan isänsä luona, niin kyläilyjä ei kannattaisi ainakaan yhtäkkiä lopettaa. Te vanhemmat voitte miettiä, miten kyläilyt saisitte järjestettyä tavalla, joka olisi teille kaikille turvallinen.
Voisiko yökyläilyjen sijaan järjestyä kokopäiväisiä tapaamisia, jos se tuntuisi paremmalta?
Kirjeestäsi ei käynyt ilmi, onko tytär käynyt sairaalassa isää katsomassa sydänleikkauksien jälkeen. Mitä ajatuksia hänelle on siitä kenties tullut?
Turhaa pelottelua on syytä välttää niin kuin toteat itsekin.
Täällä Vanhempainnetissä otsikon ”Tietokulma” alta löytyy myös tietoa liittyen perheen kriiseihin.
Toivon, että löydätte tavan kertoa isän tilanteesta tyttärelle niin, ettei hän turhaan pelkäisi tai huolestuisi.
Hyvää syksyn jatkoa sinulle ja perheellesi.
