Koulukiusaaminen – missä tehokkaat säännöt puuttumiseen

Hei,

päädyitte poistamaan osan viestistäni. Kaikille lukijoille tiedoksi, ettei viestiin sisältynyt mitän asiatonta. Ilmeisesti osa viestistä poistettiin siksi, että ilmaisin sen suuren kaupungin nimen, jossa kiusaaminen tapahtui.

Kerron nämä asiat sitten mainitsematta kaupunkia. Eli lyhyesti: olimme yhteydessä seuraaviin tahoihin, joista jokaiseen petyimme pahasti.
– koulu, luokanopettaja, rehtori, koulupsykologi, kuraattori
– kaupungin koulutoimi
– poliisi
– lastensuojelu
– korkeammat viranomaiset

Mikään taho ei ottanut asioita hoitaakseen, vaan siirsi vastuuta muille tahoille. Siksi juoksimme ympyrää ”auttajataholta” toiselle samaan aikaan, kun lastamme pahoinpideltiin sekä henkisesti että fyysisesti joka päivä koulussa.

Koulu tai kaupunki ei myöskään järjestänyt turvallista uutta koulua.

Vähän on laimea tämä MLL:n kannanotto.

Onko teillä siis olemassa ohjeita, mitä perheen tulee tehdä, jos koulu ja kiusaajien vanhemmat eivät toimi KiVa- ja muiden ohjeiden mukaan? Jos ei ole, voisitteko ystävällisesti sellaiset laatia?

Kuten alkueperäisestä ja osin myös uudemmasta viestistäni ilmeni, olemme olleet yhteydessä noihin mainitsemiinne tahoihin. Avista sai oikein hyvät ohjeet. Kanneprosessi toiselle korkeammalle viranomaiselle (jonka nimeä ei ilmeisesti saa mainita) oli kummallinen. Päätöksenä oli että viranomaiset olivat toimineet oikein ja että kiusaaminen oli loppunut lapsen vielä ollessa tuossa koulussa.

Ilmeisesti tämä korkea viranomainen uskoi koulun edustajia, jotka suoraan valehtelivat viranomaiselle. Tai sitten viranomainen oli sitä mieltä, että kiusaaminen on sallittua tai tapahtumat eivät olleet kiusaamista.

Kuitenkin tällaista tapahtui joka päivä monta kertaa päivässä:
– törkeitä solvauksia
– tönimistä, potkimista, lyömistä
– vahingollisten huhujen tahallista levittämistä
– joukkopahoinpitelyjä (iso joukko potkii maassa makaavaa uhria)

Kiusaaminen jatkui siihen saakka, kunnes siirsimme lapsemme toiseen kouluun toiseen kaupungin alueelle. Tästä meillä on todisteita ja ne on toimitettu tuolle korkealle viranaomiselle, joka kuitenkin kirjoitti totuuden vastaisen päätöksen.

Ja kyllä. Olen lukenut oheisen Pelastakaa koulukiusattu!kuten myös Päivi Hamaruksen Haukku haavan tekee ja varmaan kaiken, mitä tässä maassa on kiusaamiseen puuttumisesta kirjoitettu. Olen myös lukenut kaikki mahdolliset asiaan liittyvät lait, oikeuden päätökset ja niin edelleen.

Ihan yhtä tyhjän kanssa, jos koulu ei halua puuttua kiusaamiseen tehokkaasti. AVI oli ainoa paikka, joka neuvoi järkevästi, eikä vähätellyt asiaa. Muiden viranomaisten edustajat vähättelivät, voivottelivat ja tyrmäsivät (”onpa harmillista”, ”miksi ette ole aikaisemmin ottaneet yhteyttä”, ”miksi otatte uudelleen yhteyttä”, ”ei tälle voi mitään”).

Kun ”korkea viranomainen” ei millään tavalla kehottanut koulua muuttamaan käytäntöjään (= vakavin mahdollinen seuraamus kaupungille tai koululle), ymmärsin mistä on kysymys.

Siitä on kysymys, että koulut ja yhteiskunta ei oikeasti halua puuttua koulukiusaamiseen.

Jos eden MLL:n kaltainen kansalaisjärjestö ei osaa tehdä muuta kuin antaa kivoja ohjeita kivoille ihmisille, ei vakavampaan koulukiusaamiseen ikinä tulla puuttumaan.

On se kumma, että edes auttamiseen erikoistuneet tahot eivät auta koulukiusattua. Mitä isompi ongelma, sitä vähemmän kiusattu saa apua. Yhteiskunta eli koulut, kiusaajat, kiusaajien vanhemmat, sosiaaliviranomaiset ja näköjään myös järjestöt jättävät parhaimmillaan kiusatun yksin kärsimään ja syrjäytymään. MLL taitaa myös olla kiinnostunut antamaan mukavia ohjeita mukaville ihmisille.

Puuttumattomuus ja voivottelu vain tukee kiusaajia jatkamaan kiusaamista.

Kun kiusaaminen on todella vakavaa ja vahingoittaa lasta, ”auttavat” tahot ottavat askeleen taaksepäin.

Luin ketjun läpi. Meillä on myös koulukiusattu lapsi. Minua on myös itseäni koulukiusattu lapsena.

Aikaisempien kirjoittajien viesteistä välittyy aivan ihania vanhempia jotka todella tekevät kaikkensa!

Olin itse yhteydessä näiden kiusaajien vanhempiin. Koulun kautta pidimme vanhempien kesken kokouksen. Tällä hetkellä tilanne on hieman rauhallisempi. Toivon että ei taas ”räjähdä käsiin”. Mutta kiusaajien vanhemmat ovat täällä ottaneet asian vakavasti joten myös kodeissa on näistä asioista puhuttu.

Lapsi on käynyt kylässäkin kiusaajien luona niin että vanhemmat ovat tarkkailleet kyläilyä. Silloin kaikki menee hyvin, mutta koulussa kiusaajien pitää lähteä mahtailemaan ja jotenkin hakea sitä pomon roolia muihin oppilaisiin nähden.

Hei!
Niin totta, ja miten yhteiskunta voisikaan puuttua kiusaamiseen. Lastensuojelu, toimeentulotuki jo itsessään kiusaa perheitä. Kaikilla suurilla lapsiasioita hoitavilla LIITOILLA on ongelmia siinä, auttaako suoraan perhettä heidän koteihinsa vai tienatako rahaa ahdinkoon ajetuilla perheillä.

Suuret liitot ovat valinneet säätiöidensä kautta rahastuksen lapsilla sekä perheiden ahdingolla. Kannattaisi pohtia arvojaan uudestaan.

Miksi kukaan perheitä AUTTAA haluava henkilö haluaa olla töissä näissä korruptoituneissa liitoissa?

Tv. Hmmm…

Itku tuli kun luin tämän äidin hädän. sama täällä, kaksi kiusattua lasta, yksi jo työkyvyttömyyseläkkeellä sen takia. teimme kaiken mikä inhimillisesti on mahdollista vanhempien tehdä. Nykyään suomalainen koulu on minulle sama kuin puhuttaisiin kidutuslaitoksesta. Se kaikki hyvä mitä siinä on häviää sen yhdenkin kiusatun lapsen tarinan edessä.

Olen samaa mieltä siinä, että todellista apua on erittäin vaikea saada. Se siviilirohkeus, aito kiinostus ja ehdoton eettinen sitoutuminen ihmisoikeuksien puolustamiseen mitä tarvittaisiin puuttuvat Suomesta miltei kaikilta. Ehkä suomettumisen pitkän perinteen tulosta tämäkin.

Kotikoulu on varteenotettava vaihtoehto, siirto siihen tehtävä heti ennen kuin suurempia vaurioita tulee lapselle, ja uskokaa siihen, että se oppi jonka koulusta saa on loppujen lopuksi aika pientä ja sen arvo verrattuna mielenterveyden säilymiseen olematon: peruskoulun oppimäärä ei ole elämänpituisen mielenterveyden menettämisen arvoinen asia. Ei todellakaan. uskokaa pois.

Luottamus meni viranomaisiin, opettajiin, rehtoreihin, kuraattoreihin koulupsykologeihin jne…ainoastaan vertaisihmiset, kiusaamisen omissa nahoissa kokeneet ymmärtävät puhumattakin ja ovat siksi mahtava tuki.