Ekaluokkalaisen unet eivät illalla ala millään, klo 22.30 ollaan vielä pirteitä kuin peipponen. Aamulla sitten huutamalla ja pakottamalla kohti aamupäiväkerhoa. Eli jokainen ilta ja aamu huutoa ja riitelyä. Entä kun ei enää jaksa eikä apua saa mistään? Emme katso televisiota illalla, ei tietokonetta, säännöllinen ulkoilu, hyvä iltapala, sama rytmi jo lähes 8 vuotta. Tuloksetta!
Tyttö ei ole koskaan nukkunut. Ensimmäiset kaksi vuotta herättiin 5-8 kertaa yössä, sen jälkeen 3-5 kertaa. Yhden yön koko ikänsä aikana on nukkunut sängystään aamuun asti. Vuosi sitten olin jo todella huonossa kunnossa oman nukkumattomuuden ja jatkuvan heräilyn vuoksi. Töissä käyn, se on henkireikäni keskellä arkea.
Minulla jo lääkitys niin unettomuuteen kuin masennukseenkin kun voimavarat ei vain riitä. En ole yksinhuoltaja mutta isä elää omaa elämäänsä samassa talossa. Kyllä tälläkin varmasti on vaikutusta lapseen kun huomaa että vapaapäivät ovat riitoja täynnä. Yritän pitää perheen koossa sillä vain näin saan joskus itselleni edes vartin hiljaisuuden kotona.
En enää tiedä mitä tehdä. Lapsella myös muitakin ongelmia kuin huonounisuus: todennäköisesti lukihäiriö kun lukeminen ei suju ja kirjoittamisesta voi vain haaveilla.
Mitä ihmettä pitäisi tehdä että arki toimisi? Pelkään jo että lapseen vaikuttaa jatkuva riitely samoista aiheista, mutta kun itsekään ei enää yli seitsemän vuoden jälkeen jaksa, niin mistä apua enää saisi? Lapsi kun on lääkäreiden mukaan terve eikä vähäunisuudelle ja jatkuvalle heräilylle ole mitään tehtävissä.
En tiedä olisiko tästä apua, mutta tuttavan tyttö (suunnilleen omasi ikäinen) sai nukahtamisapua melatoniinista. Lääkärin kautta kannattaa hakea resepti, vaikka ilmeisesti sitä saa nykyään myös käsikauppatavarana apteekeista.
hei, olen itse äiti ja periaatteessa vastustan lasten lääkiystä MUTTA jos äiti tai isä on perheessä jatkuvassa univelassa eivätkä he voi nukkua tarpeeksi oli syy mikä tahansa niin ihmeessä ottakaa esim melatomiini käyttöön!Vanhempien PITÄÄ huolehtia myös omasta jaksamisesta, kukaan ei kestä loputtomiin!Lapsi on saatava nukkumaan, vaikka hän on vähäuninen, tarvitsee lapsi kasvuunsa mahd paljon unta. Jos lapsen iltarutiinit on kunnossa (kunnon ruoka, ulkoilua/mielekästä aktiviteettia, mahd vähän tv/tietokone, hyvät nukkumaanvalmistelut ym ) eikä ne auta, melatomiinia kokeilkaa.
Ei kuulosta hyvältä:uniongelma, masennusta, lääkkeitä, valvomista, riitoja, lukihäiriö..
Näin ulkopuolisena näen ihan selvästi missä vika on: parisuhde ei toimi, äiti on masentunut= lapsi reagoi.
Hakekaa apua. Jos mies ”elää omaa elämäänsä saman katon alla” miksi hän ei voisi elää sitä jossain muualla? Tai toisinpäin:miksi te ette voi lapsen kanssa elää jossain muualla. Näin lapsi saisi ainakin riidattoman perheen.Auttaako se uniongelmaan? Toivottavasti.
Varaa aika esim.perheneuvolassa, mene juttelemaan psykologille, ota yhteys sosiaalitoimistoon. Tilanteenne on selkeästi solmussa eikä tytön uniongelma ole syy vaan seuraus.
Jos kahdeksaan vuoteen ei ole tapahtunut parannusta niin ehkä olisi aika kokeilla jotain muuta.
Voimia!
Kirjoitat kuin meidän arjesta, sillä erotuksella että perheessämme kukkuu 6-vuotias eskarityttö. Aivan sama kuvio vauvana ja pikkulapsena, on nukkunut elämänsä aikana 2 yötä omassa sängyssään aamuun asti heräämättä. Kaikki muut yöt eli tuhansina öinä on herännyt vähintään kerran ja tulee meidän vanhempien väliin vaikka salaa kun olemme jo niin väsyneitä että emme enää herää saattelemaan takaisin omaan sänkyyn. Iltaisin lähes aina selkeästi valvoo sängyssään tai nukkuu koiranunta odottaen sitä hetkeä kun me vanhemmat menemme sänkyyn. Nukkumaan tyttö menee aina yhdeksän aikoihin ja itse menen nukkumaan noin klo 23, joten kyse ei ole mistään viattomasta pikkuvalvomisesta. Minkäänlaista seksielämää ei ole meillä ollut enää vuosiin sillä sänky ei ole enää meidän käytettävissämme vaan ovi narahtaa heti jos sinne erehtyy menemään. Alan olla jo aivan järkyttävän väsynyt. Huomaan tuntevani vihaa ja ahdistusta jo valmiiksi nukkumaanmenon lähestyessä, en jaksa enää uskoa että tämä korjaantuisi koskaan ja että saisin sänkyni, mieheni ja rakkauselämäni takaisin. Perheessämme on myös 8-vuotias tyttö joka nukkuu ja on nukkunut 1-vuotiaasta asti kuin tukki kaikki yöt omassa sängyssään. Onneksi edes toinen tai tulisin lopullisesti hulluksi.
Meillä auttoi pojan kanssa hieman, kun laittoi patjan vanhempien sängyn viereen. Mahtui ainakin nukkumaan omassa sängyssä kun lapsi nukkui patjalla. Tätä jatkui jonkin aikaa (Ehkä puoli vuotta) ja nyt nukkuu omassa sängyssään. Enää harvoin tulee väliin.
Nyt on ongelmana nuorempi lapsi. Tyttö 4-vuotta joka ei halua nukkua ja joka aamu väsynyt kun pitää herätä aikaisin päikkyyn. Ei ole 2-vuotiaasta lähtien nukkunut päiväunia. Illalla nukahtaa n.22- 23 aikaan ja valvoo vaikka väkisin ettei tarvitse mennä nukkumaan. Sanookin vielä että ”en mene nukkumaan ikinä”. Tämän kohdalla en tiedä mitä tehdä, kun ensimmäisen kanssa oli jotenkin selkeä tuo patjahomma. Tunne on joka ilta vihaa kun ei jaksa tuota lapsen nukkumattomuutta..
Hei. Esikoinen nyt 10v nukkui ensimmäiset 6 vuotta keskessä. Yritin omaan sänkyyn etten aina nukkuisi lapsen varpaat suussa ja jotain parisuhde elämääkin voisi olla. Lasten isä tätä vastusti kun taapero on niin kiva kun keskessä nukkuu. Olin voimaton kun koetin opettaa omaan sänkyyn. Kun isä oli poissa, onnistui niin että jopa nukahti vaan kun isä oli paikalla ei lapsi suostunut sänkyynsä. Ja sitten isäkin jo kutsui luokseen. Meillä oli riitaisa ja etäinen parisuhde. Lapsi kasvoi vertaillen kumman vanhemman puolella olisi. Kun isä alkoi puhumaan minulle rumasti kääntyi lapsi isän puolelle ja kapinoi minua vastaan jne. Ei ihme ettei omaan sänkyyn uskalla nukahtaa peläten uutta riitaa. Toinen lapsi nyt 4v nukkui todella hyvin 2. 5v saakka omassa sängyssään, sitten alkoi kekkullointi. Vuosi sitten erosimme jolloin kaikki päivittäiset rutiinit ym. Oli helpompi toteuttaa, ei ollut riitoja ja Esikoinen rauhottui todella, ei tullut konflikteja hänen kanssaan ja nukkunut omassa sängyssä. Pienimmäinen taas aloitti ilta valvoskelut. Toisinaan nukahtaa sänkyyn ilman mitään heräten kuitenkin joka yö ja tulee viereen. Useimmiten kuitenkin valvoo ja kekkuloi. Teen 2 vuoro työtä jaksottaen iltavuorot ja aamuvuorot niin ettei vuorot vaihdu yhtenään lyhyessä ajassa. Kerkee rytmi muuttua. Illat loppuu klo 22 ja aamuvuorot alkaa 06:45 lapsella. Aikaiset ovat aamut ja myöhäiset ovat illat. Mutta kyllä voin sanoa että väsyttää ihan kamalasti varsinkin aamuvuorossa. Harvoin saan lasta hereille vaan kannan sen nukkuvana autoon. Ei nuku päivä unia hoidossa. Autoon kyllä sitten nukahtaa jos ajelee yhtään pidemmälle kuin kotiin. Ja illalla aina ihan kierroksilla. Tänäänkin ilta toimet tehty puol 8 mennessä ja olimme sängyssä. Välillä oli ihan ok. Rauhallinen ja pötkötteli mutta sitten taas iski rauhattomuus. Eikä vaikuta edes väsyneeltä. Yksinkin pötkötteli ja höpötteli pehmoleluille. Nukkumaan ei kuitenkaan minun auta mennä ennen kuin pienin on nukahtanut. Joskus isoveli nukkuu vieressä. 😊 Sitten voi jo harkita sänkyyn menoa.