Miellä oli pihassa ihan hyvät leikit kahden toisen tytön kanssa. Sitten taloon muutti uusi tyttö. Omamme tuli hyvin toimeen samoin se vanha kaveri. Sitten yhtäkkiä nämä kaksi muuta rupesivat pakoilemaan meidän tyttöä ja tavallaan eristivät ja alkoivat kulkemaan yhdessä.
En osannut puuttua asiaan. Herkkä kun on, niin kyllä aistin asian. Oma tytär ei myöntänyt pahaa mieltä…siellä yksin keinui …kun aiemmin oli ollut kivat leikit.
Vasta siitä reilu puolen vuoden kuluttua myönsi asian, kun siirä kysyin ja puhuin. Nyt on jäänyt jotenkin sellaiset viileät välit noiden entisten kavereiden kanssa.
Juttelin sen vanhan kaverin äidille, mutta ei oikein ymmärtänyt, että oma lapsensa voi olla ilkeä.
En sitä hänelle ruvennut sitten vääntämän rautalangasta.
Harmittaa. Miten tällaisessa tilanteessa pitäisi toimia? Meillä on vähän leikkikavereita tässä pihoilla.
Toisaalta ei viitsi väkisin. Toisaalta siellä on selittämätön asia taustalla ja sen takia välit ovat etäiset. Ruveta ottamaan nuo vanhemmat mukaan! Vai antaa olla. Toisaalta en tiedä…ei ole sen väärti …tuntuu, että tarvitseeko sellaisten kanssa leikkiä tai yrittää leikkiä, jotka käyttäytyvät noin ikävästi.
Hei!
Meillä ihan tismalleen sama tilanne. En myöskään tiedä miten siihen tulisi puuttua. Olen miettinyt kovasti ja ehdottanut lapselleni uusien kavereiden etsimistä, mutta hän ei vain halua. Hän ”roikkuu” näissä, jotka jättävät häntä ulkopuolelle ja pitävät varakaverinaan. Minusta tuntuu tosi pahalta vaikka lapseni sanoo, että kaikki on ihan hyvin. Silti asia vaivaa minua.
Tämä vallankäyttö ystävyydessä ja leikeissä on tuttua kahden tyttären äitinä minullekin ja muistaahan sitä varmaan jokainen itsekin omasta lapsuudesta, miten jännittävää oli karata kaksin ja jättää kolmas lehdelle soittamaan. Toisaalta tytöt kaipaavat läheisyyttä ja sydänystävyyttä salaisuuksien ja yhteisen oman maailman jakamiseen- sehän toimii harjoitteluna tulevalle parisuhteeseen sitoutumisellekin. Toisaalta taas vastoin stereotypioita myös tytöt nauttivat porukassa leikkimisestä.
En ole itse keksinyt muuta ratkaisua, kuin sen, että yritän järjestää tilaisuuksia leikeille ja kaverisuhteille- kerhoillaan ja kyläillään, välillä enemmän, välillä vähemmän. En ole kovin innokas ottamaan puheeksi lasten riitoja ja syrjintää toisten vanhempien kanssa. Sosiaalisesti minua taitavammat osaavat sellaisen.
