Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Onnistuuko lapse sijoitus mummolaan? Äiti narkkari isä alkoholisti ja ihana poika, mummon silmäterä, on nyt luonani. Jaksanko tätä, mietityttäää. Kun omat lapset on aikuisia ja juuri luulin pääsenäni yli 30-vuoden työputkesta eläkkeelle. Kävikin näin. Uutta kasvatusvastuuta ja leikki-ikäisen kiukkukohtauksia. Olen joskus rättiväsynyt. Kuitenkin paras paikka tällä hetkellä on lapselle sylini.
Hei! Miten ihanaa sulla on. Saat hoitaa lasta paljon ja hän tuntee olonsa turvalliseksi sylissäsi. Yritä jaksaa ja nauti ainutlaatuisista hetkistä.
Hienoa, että teillä on noin hyvä suhde pienen kanssa. Varmasti oma jaksamisesi mietityttää, oletko jutellut asiasta esimerkiksi sosiaalityöntekijän kanssa? Osaisikohan he miettiä lapsen kannalta parasta ratkaisua? Tietenkin lapselle hyvä on olla siellä missä on tuttu ja turva. Tukiperheitäkin varmasti teille tässä tilanteessa löytyisi?
hei mummo.
teet tärkeän valinnan kun huolehdit lapsenlapsesta.
itselläni on kaksi lastenlasta joita olen kasvattanut jo useamman vuoden.
omakin tilanne oli samallainen että olin saamassa omat lapset jo maailmalle,
ajattelin että kohta on aika jolloin elän elämää vain itselleni,mut
toisin kävi.
työtä se vaatii ja omien asioiden ja elämän tilanteen laittamista uuteen järjestykseen.
mutta voin sanoa että kyllä se kannattee,on ne sellaisia aarteita nämä lapset.
olen monesti miettinyt kuinka oisin kestänyt elää sen ajatuksen kanssa et lapset olis siotettuna jonnekkin vieraaseen perheeseen.
nyt ne ovat omiesa parissa,saavat vapaasti tavata muita perheenjäseniä ja sukulaisia.
mikä muuten ois varmasti jäänyt vähemmälle,ja vieraantuneet sukulaisistaan.
toivottavasti saat tästä voimaa ja jaksamista.sitä tarvitaan.muista et olet kultaakin arvokkaampi tälle pienelle lapselle.
me haimme silloin oheishuoltajuutta minulle,olen näitten lasten oheishuoltaja.mut jos saat lastensuojelun
kautta lapset siotetuksi itsellesi,niin se on rahallisesti parempi sinulle.minä kun olen oheishuoltaja ja ollaan ite haettu oikeuden kautta oheishuoltajuutta niin joudun jokakuukausi hakemaan toimeentuloa kummallekkin lapselle oma ja harrastus menot on saatu sitä kautta.
Kyllä siinä voimavaroja kysytään,mutta ole onnellinen,että voit hoitaa lasta ja tiedät,että hän on turvassa luonasiMuttasaatko huoltajuuden,se onkin iso kysymys.Ise olen samanlaisessa tilanteessa,mutta en saanut lasta itselleni,vaan päättäjät katsoivat asian toisella lailla?Sosiaalitomistot ovat,joka kunnassa erilaisia?.Voimia lapsen hoitaminen kysyy, voimia ja rakkauta sinne.Saat lapsen myötä paljon hyvää itsellesi.Toivottavasti saat lapsen pitää luonasi,jos vaikka onnistuisi vanhempien hoitoon saanti ja auttaisi heidän tilannetta?Ei lapsellekaan ole hyväksi riepotella paikasta toiseen.Kaikkea hyvää!