Tyttären 13v kanssa välit poikki. Hän tuiskii, ei puhu eikä suostu olemaan kanssani edes samassa tilassa. Meillä on iso talo, joten tämä on mahdollista. Tytön ainoat sanat ovat ”mene pois”. Isän kanssa välit ok ja ovat parhaat kaverit. Isä myötäilee tyttöä ja minä olen paha, kun asetan rajoja. Tyttären mielestä myös oletan tietäväni kaiken ja tämä ärsyttää häntä. Otin yhteyttä perheneuvolaan tilanteen vuoksi, jonka jälkeen tytär lopetti kaiken yhteydenpidon kanssani. Yksi syy avun hakemiseen oli, että tytär käyttäytyi väkivaltaisesti minua kohtaan. Perheneuvola ohjeisti, että isän pitäisi tukea minua, jotta jaksaisin paremmin. Mieheni mielestä hän ei voi tukea minua, koska pelkää menettävänsä yhteyden tyttöön eikä hänellä itsellään ole ongelmia tytön kanssa. Mieheni mielestä syy on minun, joten minun se pitäisi pystyä ratkaisemaan. Kesäloman tytär vietti isän & isosiskon kanssa ja eristi minut muusta perheestä.: Jos minä tulen mukaan mökille tai veneelle yms, niin hän ei lähde. Mieheni on ollut vuosia ulkomailla matkatöissä ja hän tuntee syyllisyyttä, että ei ole ollut tyttöjen kanssa tarpeeksi. Minulla ja tyttärillä oli erittäin läheiset välit ennen murrosikää. Olen yrittänyt tehdä kaikkeni perheen eteen ja nyt olen lopun uupunut, itkuinen ja masentunut. Tytön isosiskon kanssa meillä on hyvät välit ja hän yrittää sovitella tilannetta. Ei kuitenkaan ole hänen asiansa tukea minua, vaan aikuisten ja tytön & minun välinen asia. Mies pakenee kriisiä mökille tai veneelle ja jättää minut tyttären kanssa selvittämään tilanne. En saa tyttöön yhteyttä ja ahdistun tästä lisää. Olen voimaton ja toivoton myös tästä vaatimuksesta ratkaista lukkiutunut tilanne.
Yksinkertainen neuvo voi kuulostaa pahalta mutta lopeta yrittäminen voi myös olla että tyttäresi vain nauttii siitä kun tietää sinun olevan ns alakynnessä ja tuntee johtavansa peliä kokeile vaikka ihan vaan viikko niin että et yritä yhtään mitään suhtaudu häneen samanlailla kuin hän sinuun tietysti perus asiat hoidat normaalisti ruuat yms mutta anna hänen huomata miltä sinusta tuntuu kyllä hänkin alkaa pikku hiljaa tajuamaan että tollainen käytös on ihan perseestä
Meillä oli hieman samanlainen tilanne.
Nyt asiat menossa parempaan suuntaan, koska väsyin totaalisesti ja otin yhteyttä koulun psykiatriseen sairaanhoitajaan. Monta kuukautta meni ja kaikki kolme olemme käyneet juttelemassa, tyttäreni useimmin. Nyt pelisäännöt ovat selvät ja elämä hieman helpompaa kaikille.
Eli jos vain suinkin saat, hommaa ammattiapua.
Tsemppiä sulle tilanteeseen, olet varmasti kaikkesi tehnyt ja kaikesta huolimatta hyvä äiti.
