On hirveän syyllinen olo kun tuntuu että olen käyttäytynyt ihan väärin, mutta toisaalta jotain on täytynyt tehdä.
Meillä kohta 19 täyttävä poika jota ei kiinnostaa mikään. Eilen käytiin viimeisin keskustelu, joka kumminkin taas loppui riitaan. Taustaa sen verran että koulussa on mennyt viime vuosina aika huonosti, koska hänelle riittää se että menee jotenkin rimaa hipoen läpi. Ei ole innostunut eikä kiinnostunut mistään paitsi pelaamisesta, eikä siis myöskään jatko-opinnoista lukion jälkeen. Lukiosta valmistuminenkin on venähtänyt nyt syksyyn koska lukeminen ei kiinnostaa. Ei halua hakea mihinkään kouluun, koska mikään työ ei voi olla kiinnostava.
Harrastus jäi, kun ohjaaja vaihtui epämieluisaan noin vuosi sitten, nyt kuitenkin alkoi onneksi käymään punttisalilla kun on tullut ylipainoa.
Kerran keskustelussa tuli ilmi että haluaa ansaita pelaamalla ja siihen tarvii aikaa. Hänen mielestä minun täytyy mahdollistaa ruoka ja asunto sinä aikana kun hän pelaa koska muuten se ei ole mahdollista.
Ollaan käyty psykiatrilla joka totesi ettei ole masentunut ja niitten käyntien jälkeen poika jaksoi vähän aikaa paremmin. Annoin pelikoneen takas, kun keskusteluyhteys toimii ja sitten alkoi taas alamäki.
Eilen oli kyllä viimeinen niitti se kun kerroin hänelle ettei mulla ehkä ole tyotä enää kuukauden päästä. Olen yksinhuoltaja ja meillä ei ole muita tuloja kun työni. Hänelle se on ihan samantekevää, töihin menoon ei kuitenkaan motivaatio riitä kuulemma. Sanoi että jos hän menisikin töihin, niin ainakin tästä helvetistä muuttais pois. Jotenkin tuntuu ihan hirveältä kuulla tällaista ja sanoikin sitten että onkin parasta varmaan muuttaa pois jos asenne on tämä. En sanonut sitä kiltisti. Kerroin myös että olen tosi väsynyt ja että en jaksa kantaa niin paljon vastuuta myös hänestä samalla kun hän itse ei tee mitään.
Hänellä ei ole mitään vaihtoehtoisia ehdotuksia että miten elämässä pärjäisi jos ei tee töitä ja kysyy multa kyllä rahaa kampaajalle ja kavereiden kanssa hengailuun. Hän myös syyttää minua siitä että hänen asenne on huono, vaikka olen sanonut että voin auttaa työnhaussa ja koulun haussa, tai missä vaan. Olen itse yrittäjä ja teen pitkiä päiviä.
Olen surkea keskustelija koska mulla palaa hihat heti kun näen tällaista lusmuilua ja laiskuutta.
Pari viikkoa sitten kun otin pelikoneen pois hän kosti sen sillä ettei mennyt kouluun. Myös nyt hän vaan makaa sohvalla ja kattoo puhelimesta leffoja, koska tietää että se ärsyttää mua eniten. Ruokaa saan aina laittaa itse kun menen töistä kotiin, hän saattaa tehdä jotain mutta syö sen sitten itse pois eikä jätä mulle mitään. Olen yrittänyt selittää sitä että mitä tarkoittaa huolenpito jos kaksi ihmistä asuu samassa taloudessa, mutta niillä sanoilla eikä esimerkeillä ei ole ollut mitään merkitystä.
Eilisen jälkeen on ihan hirveä fiilis, mutta mikään muukan ei ehkä auta kun se että hän voisi kokeilla muuttaa omilleen ja tehdä jotain paskaduunia. Eilen sitten uhkaili mua sillä että jättää lukion kesken koska ei voi muutakaan. Hän tietää että arvostan koulutusta ja hyvää asennetta, mutta hänen mielestä lukion arvosanoilla ei ole mitään merkitystä. Aina kaikki tekeminen siirtyy tulevaisuuteen. Mun mitta on ihan täynnä, koska olen itse sellainen että mikä vaan työ kelpaa ja näen aina mahdollisuuksia ja ratkaisua. Hän vaan sitten näkee aina estoja ja syitä miksi mitäkin ei kannata tehdä, tai ei tarvi tehdä. Ja sanoo että hän on eri asemassa kun minä ja hänen ei tarvi esim mennä kesätöihin, koska hän tarvii pitkän loman, vaikka lukulomalla ei lukenut vaan lepäili enimmäkseen. Mulla on mahdollista pitää korkeintaan kaksi viikkoa kesälomaa, jos sitäkään.
En vaan nyt tiedä että miten saan hänet tajuamaan että välitän ja voin edelleen auttaa kaikessa, vaikka kannatan omilleen muuttamista. Viime vuoden aikana keskustelu on onnistunut aika harvoin, siihen olen ollut osittain itsekin syypää, mutta jotenkin hänen pitää itse elää, mä en voi hakea sille töitä eikä muuttaa sitä asennetta…
Mitä mieltä olette, onko jotain toimintaehdotuksia?
Hei, aika ahdistavalta kuulostaa. Onko pojan isä millään lailla kuvioissa mukana? Onko muita sukulaisia? Tarvitset ulkopuolista apua, tuo lääkärillä käynti oli ihan hyvä juttu. Mitä jatkoksi? Kaksin ollessanne tilanne on koko ajan päällä, puheet ja ajatukset kiertää kehää.
Olisiko hän tosiaan valmis muuttamaan pois kotoa, ottamaan vastuun raha-asioista ja kotitöistä? Työpaikan saanti ilman ammattia ja työkokemusta taitaa olla aika haastavaa.
Toki hän saisi asumis- ja toimeentulotukea, mahdollisesti opintotukea jos opiskelee, mutta niillä ei mitään haaveita toteuteta.
Onko hänen kaveripiirillä samansuuntainen ajatusmaailma?
Älä jää yksin, pyydä apua.
Hae apua vaikka nuorisopolilta tai paikasta, jossa saat kertoa asioistanne. Kuten kerroit, asiantuntijalla käynti hieman piristi poikaasi ja toi ryhtiä elämään. Ulkopuolinen aikuinen voisi tilanteessanne olla yksi avun lähde. En tiedä millä paikkakunnalla asut, mutta hae apua ja aikuista keskusteluseuraa itsellesi ja myös pojallesi. Jos saat poikasi tekemään jotain aivan pientäkin hyvää, kiitä ja innosta häntä. Näytele itse vaikka vähän. Tarvitsetko hänen apuaan esim. raskaiden tavaroiden kantamiseen, tai hänen mielipidettään jossain arjen asiassa? Heti kun hän tekee ns. oikean siirroon, vahvista hänen toimiaan ilahtumalla itse siitä asiasta tai teosta. Pidä kuitenkin itse kiinni tavoitteistasi ja arvoistasi ja kerro niistä vähän kuin ohimennen, sillä hän kuitenkin kuuntelee niitä, vaikka kapinoi sinua vastaan nyt.Nuorilta puuttuu itsekuria ja sitä juuri tarvitaan. Sen lisäksi toiveita ja unelmia, mutta ne toteutuvat vain kun alkaa tehdä jotain konkreettista.
Kiitos neuvoista!
Todella, kehän kiertaminen pitää saada pois!
Se kyllä auttoi jonkun verran että muutin käytöstäni. Lupasi mennä töihin ja on sitä kai jonkun verran suunnittellutkin mutta ei vaan saa yhtään mitään aikaiseksi. Olen kuitenkin lopettanut jokapäiväisen nalkutuksen ja antanut sen maata viikon. Ihme ettei ole tullut makuuhaavoja.
Jos tällä viikolla ei ala tapahtua mitään, aion kuitenkin poistaa kotoa netin, koska sitten viimeistään joutuu keksimään jotain puuhaa kun ei voi roikkua netissa puhelimen välityksellä katsomassa muiden pelejä. Syyksi voin vaikka sanoa säästämisen kun saatan menettää ison asiakkaan, ja mulla on töissä netti jota hänkin voi tulla käyttämään jos tarvii.
Se voisi olla itsellekin oikeastaan ihan hyvä ratkaisu. Netissä olemisella täytetään kotona ihan kaikki aika, niin ei jää mitään ajatustaukoja mihinkään. Toki ei tarvi onnistua yhtään missään työnhaussa tai kouluun haussa tai muussa, mutta edes jotain yritystä johonkin suuntaan. Jollain keinolla olisi saatava se ulos kotoa tekemään jotain, koska siitäkin on ennestään positiivisia kokemuksia.
Valitettavasti isä on ihan hassu, eikä ole kuvioissa mukana. Ehkä se onkin pojalle isompi isku, koska välillä tuntui että isä rupeaa välittämään (oman isänsä hautajaisten jälkeen), mutta valitettavasti yhteydenpito loppui kun sen uusi (lapseton) vaimo ei pitänyt siitä että ollaan yhteydessä. Valinta kertoo jotain siitä miehestä.
Pojan kaverit ei ole lusmuja, laiskuus on hänen henkilökohtainen valintansa. Kaverit ovat osittain nuorempia joka kertoo myös siitä että on varmasti lapsellisempi kuin muut sen ikäiset.
Tällä hetkellä poika ei myöskään ole ihan niin kostonhimoinen kun ennen, vaikka sängyssä makailu jatkuu, niin se on nyt kuitenkin tullut mukaan elokuviin ja jutellut kavereilleni ihan normaalisti, myös työmahdollisuuksista. Mä teeskentelen että se makoilu ei haittaa mua yhtään, kysyn vaan ohimennen että miten päivä meni tai mitä aikoo tehdä. Mutta jos ei ilmenee kohta mitään muutosta, sitten pitää taas jutella. Aion kuitenkin tehdä sen jollain lailla eri lailla kun ennen.
Vaikka se käytös rasittaa, ei tunnu niin pahalta jos inhottava käytös kohdistuu vain minuun, mun kavereiden kanssa se juttelee ihan normaalisti. Hänellä ei ole mitään hyviä esimerkkejä miehistä, koska mulla ei ole ollut ketään vuositolkulla.
Toivoa siis on, jos pokerinaama pitää makoilun suhteen ja jos pystyn keksimään jonkun mielenkiintoisen ehdotuksen jota se ei osa odottaa.
Kiitos kommentoijaille, siitä oli apua!
Hienoa, että olet saanut itsellesi hieman uskoa. Yksi syy makoiluun voi olla ihan aivojen kehitysvaihe ja toisaalta hänen on ilmeisesti käytävä läpi nyt omaa suhdettaan isäänsä.Se voi olla äärettömän ranakka juttu. Muistan kuinka itse makasin teininä tuntikausia päivässä omassa huoneessani ja yritin ns. järjestää ajatuksiani, vaikka jo luonteeltani olen vilkas. Oli vaan niin paljon kaikkea kaaosta mielestä.
Totuuden siemen lienee siinä, että voimme muuttaa toisen käyttäytymistä rakentavimmin muuttamalla omaa käyttäytymistämme. Ehdotin aiemmin sitä ns. toisen apuun pyytämistä edes jossain pienessä asiassa. Oma poikani tuli kerran ulos huoneestaan, kun siivoustöiden lomassa jouduin nostamaan huonekaluja.Kiitin häntä ja kas kummaa sama toistui seuraavana päivänä. Samalla juttelin kaikkea huonekaluistamme ja niiden uusimisen tarpeesta.
Sinulla on kuitenkin puolellasi tiettyjä asioita: poikasi ei taida juosta alkoholin ja huumeiden perässä tai ole öitä poissa kotoa. Kaiketi hänellä ei ole myöskään juurikaan käytöshäiriöitä. Todella yllätä hänet jollain myönteisellä asialla. Koska olette nauraneet yhdessä? Kaveripiirin olemukset kertovat hyvää.Muuten monesti on käynyt niin, että kun tyttöystäviä tulee kuvioon mukaan, reipastumista on havaittavissa näissä makoilijoissa.Silti rajat ja tavoitteet kannattaa pitää mielessä. Ajatuksetkin järjestyvät nopeammin, kun puuhaa ja tekee samalla jotain.