Vain minun tekemäni ruoka on laadukasta ja hyvää. Vain minun vaatteillani on merkitystä, kun ne ovat kuivumassa. Vain minä osaan leipoa hyvää pullaa, piirakoita, pipareita jne.
Minun ei tarvitse vetää vessaa, kun sitä käytän.
Vain minun sukulaisillani on merkitystä tässä perheessä. Vain minä käyn töissä ja siksi minun ei tarvitse osallistua kotona mihinkään ikävään, kuten siivouksiin.
Minun on saatava nähdä toistenkin päivän postit. Minun tulee tietää, paljonko sinä olet saanut rahaa ja mistä, itseni ei tarvitse sellaisia ilmoitella.
Vain minun kenkäni saavat olla kenkätelineessä. Minä määrään myös, paljonko wc -paperia saa viikossa käyttää.
Minun pitää tietää kaikki, mitä toiset tekevät, itseni ei tarvitse menemisistäni muille ilmoitella. Ilmoitan myös, milloin toiset saavat kuunnella valitsemaani musiikkia tai katsoa televisiotani.
Sori…
kun Sinä Korkea Arvoinen tulit tänään kotiin, oli se kaikki hävinnyt. Vaimo ja lapset. Koira. Vain heille tarpeellinen oli matkassa. Kyllä, totta se on: vaimo on töissä, lapset koulussa ja elämä huomattavasti paljon helpompaa ilman sinua.
Juna meni jo ja sinä jäit raitelle katsomaan…. :D
Onnea ja voimia. Ja viisautta olla todella etäinen ja rauhallinen kun selvitätte ja sovitte asioita.
Onnea matkaan!Olet tehnyt oikean ratkaisun ja säästänyt itsesi sekä lapsesi monelta murheelta ja itkulta.
Toivotaan että Korkea Arvoista potuttaa,ja kovasti. :D
Aika tuttua tekstiä omassa kokemuksessani, mutta en ole päässyt pois tästä 20v olen rypenyt tässä ahdingossa.
Miten pääsit pois ?
Miten pääsin pois………
eräänä päivänä tuli vain se ”naks” päähän, kun mies ei auttanut lapsiaan läksyissä, ei vienyt koiraa lenkille tms.
Katsoin pitkään miestäni silmiin sinä iltana sanomatta mitään ja se tunne…. kun tajusi, että tässä se nyt on. Tämä ei tästä muutu, mutta meillä on elämä elettävänä.
Olin ns. kotiäiti, joka kävi kahtena päivänä viikossa töissä 5h kerralla satunnaisesti.
Kun mies seuraavana aamuna lähti töihin ja lapset kouluun, käytin koiran lenkillä ja samalla kävin kysymässä paria vuokra-asuntoa. Toinen tärppäsi heti, vaikka kerroin, että en ole vakituisessa työssä tällä hetkellä. Kai hän näki epäsiistin olemukseni ja sääli? Minulla oli vain päivärahat tulleet juuri tilille. ”Unessa” tein vuokrasopimuksen alkaen heti, tilasin muuttoauton samalle illalle ja vielä jätin avioerohakemuksen.
Vain tarpeellinen kyytiin ja sitten lasten itkujen seassa me lähdimme tähän. Kaikki oli ihan sumua. Utopiaa. Mutta totta.
Mies tietysti uhkasi vaikka millä, mutta ei auttanut.
Alkuvaikeuksien jälkeen minulle jäi hyvä pesämuna rivariin, jonka kesällä ostan. Neuvottelin itseni vakipaikalle töihin samaan hommaan, jossa jo olin. Lapset tapaavat isäänsä vain joka toinen lauantai 3 h kerralla.
On uskomatonta, miten erilaista voi elämä olla ilman narsistia. Jotenkin sitä jaksaa lasten kanssa erilailla ja lapsetkin on rauhoittuneet, kun koti on selkeä ja rauhallinen.
Voimia ja rohkeutta teille kanssasisaret!
Heisulivei!
Rivarikaupat tehty. Huh. Lapset ja minä itsekin saaneet/saatu ihan uusia ystäviä.
Sen verran varovainen olen, etten ole elämästäni kertonut uusille tuttaville muuta, kuin ”joskus elämässä vaan käy niin, ettei sovi saman katon alle”. Onhan he tietty huomanneet, kun lapset ei juuri isänsä luona käy jne. Olkoot.
Kaupungin perhetyö on apuna meillä ja keskimmäinen kärsii pahoista painajaisista tämän kaiken *piip* jälkeen. Ei ihme.
Otin töistä palkatonta lomaa 2 vkoa, kun on hiljanen aika ja nukun univelkojani painajaisten keskellä pois.
Elämä on siltikin voittanut ja ratkaisuni oli oikea. Nyt sen huomaa, kun on sitä etäisyyttä.
Rohkeutta jälleen kanssasisaret!
