Hei, meillä on 1 v 3kk ihana poika lapsi ja yöt ovat joskus edelleen yhtä heräämistä. Poika alotti kävelyn kuukautta ennen kuin täytti vuoden ja hampaita tulee lisää tasaiseen tahtiin. Aloitin työt kun äitiysloma loppui ja yö syöttökin jäi pois melko kivuttomasti samaan aikaan. teemme molemmat vuorotyötä mieheni kanssa ja päivärutiinit joskus muuttuvat baihtelevien työaikojen suhteen. Päiväkodissa on pojalla mennyt hyvin, ryhmän tytöt olivat kovia hoitamaan poikaa ja siellä hän on syönyt ja nukkunut hyvin, pitää paljon ulkoilusta. Onko tuo yöllä heräily vaan joku vaihe tai niistä hampaista jatkuvaa kutitusta/kipua? Poika syö edelleen tuttia ja en ole sitä vielä poiskaan ottamassa, pitäähän joku helpotus olla. Hän on nukkunut nyt vasta kuukauden omassa huoneessa. Tassu-tekniikka tuttu mutta ei auta…
Meillä oli samantyyppisiä ongelmia suunnilleen samanikäisellä pojullamme. Hän oli siihen asti nukkunut nelikuukautisesta asti omassa huoneessaan, joten ei johtunut yhtäkkisestä tällaisesta muutoksesta. Koska emme jaksaneet yötä myöten rampata häntä lohduttamassa, hän rupesi nukkumaan meidän kanssa meidän sängyssä. Siinä hän nukkui sitten puolisen vuotta kunnes siirty omaan huoneeseen takaisin vähän päälle kaksi vuotiaana, kun emme enää kestäneet häntä siinä ja yöt olivat rauhoittuneet. :)
Tämä oli meille hyvä tapa hoitaa tilanne, joka näin aiheutti meille mahdollisimman vähän vaivaa ja yöunien menetystä.
Yöheräämiset johtuvat luultavasti myös hampaista, joita pukkas koko ajan, ja liikunnallisesta kehityksestä. Taitaa olla aika yleistä yöheräämiset tässä iässä.
Luultavasti vaihe menee ohi, mutta voi olla että vasta parivuotiaana, kuten meillä…
Meillä poika aloitti 1,5-vuotiaana osapäivähoidossa, ja selvästi siihenkin liittyen koki jonkin mittaisen heräilyvaiheen. Itse arvelin, että varmisteli meidän paikallaoloamme ja ehkä käsitteli pienessä mielessään hoidon aloitusta, vaikka meilläkin on sinänsä sujunut hyvin, ja poika on hoidossa tuntunut mukavasti viihtyvän, niin ikään syö ja nukkuu hyvin ja leikkii muiden mukana. Tein sitten suosiolla niin, etten yrittänytkään ”kouluttaa”, vaan saatoin jäädä viereen nukkumaan (poika nukkuu siskonsa kanssa yhteisessä huoneessa, kerrossängyn alapedillä, ja mittaa sängyllä on tätä varten tarpeeksi). Nyt (kopkop) yöt ovat pitkään menneet hyvin, aivan yksittäisiä satunnaisia heräämisiä lukuunottamatta.
Toivottavasti teilläkin yöt alkavat pian sujua! Itse olen taipuvainen ajattelemaan, ettei noin pieni lapsi mitenkään pilalle mene vieressä nukkumisesta, jos hän tuntuu läheisyyttä kaipaavan, ja koko perheen unet paranevat niin. Toki joskus sekin voi unirauhan kannalta olla mahdotonta. Omat lapseni ovat olleet tutittomia omasta aloitteestaan, mutta ei kai siitäkään isommin tarvitse ennen kaksivuotissynttäreitä stressata, jos aika ei tunnu oikealta. Yli puolitoistavuotias ymmärtää jo puhetta paremmin, ja vieroitus voi silloin olla helpompaa. Jaksamisia!
