MLL:n lausunto sisäministeriölle hallituksen esitysluonnoksesta laiksi väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi annetun lain voimassaolon jatkamisesta
Mannerheimin Lastensuojeluliiton lausunto 14.8.2026
Sisäministeriölle
Lausunto hallituksen esitysluonnoksesta laiksi väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi annetun lain 7 §:n muuttamisesta
Hallituksen esitysluonnoksessa ehdotetaan, että väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi annetun lain voimassaoloa jatketaan 31.12.2028 asti. Lain sisältöön ei ehdoteta muutoksia.
Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) kiittää mahdollisuudesta lausua hallituksen esitysluonnoksesta. MLL tarkastelee esitysluonnosta erityisesti lapsen oikeuksien näkökulmasta.
MLL on sekä lakia säädettäessä että sen voimassaoloa aiemmin jatkettaessa esittänyt lakiehdotukseen liittyviä kriittisiä huomioita sekä vakavia huolenaiheita lapsen oikeuksien toteutumisen näkökulmasta.
MLL pitää ongelmallisena, että väliaikaiseksi tarkoitettu poikkeussääntely on muuttumassa pitkäkestoiseksi toimintamalliksi. Lain kokonaisvoimassaolo nousisi noin neljään ja puoleen vuoteen, mikä korostaa tarvetta arvioida uudelleen lain välttämättömyyttä, oikeasuhtaisuutta ja yhteensopivuutta perus- ja ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa.
MLL katsoo, ettei esityksessä ole arvioitu riittävän perusteellisesti lain voimassaolon jatkamisen vaikutuksia lasten oikeuksien toteutumiseen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa on vireillä Puolaa, Liettuaa ja Latviaa koskevia niin sanottuja pushback-käytäntöjä koskevia tapauksia, joiden ratkaisuilla voi olla vaikutusta myös Suomen tilanteen arviointiin. MLL katsoo, että nämä vireillä olevat oikeusprosessit olisi tullut ottaa huomioon lain voimassaolon jatkamisen arvioinnissa.
Hallituksen esitysluonnoksessa todetaan, ettei lain sisältöä ole tarkoitettu muutettavaksi ja että sisältömuutoksia ei ole valmistelussa arvioitu tarkoituksenmukaisiksi muun muassa siksi, ettei lakia ole toistaiseksi sovellettu eikä lain soveltamiseen varautumisen yhteydessä ole tullut esiin välttämättömiä muutostarpeita. MLL katsoo kuitenkin, että lain voimassaolon jatkaminen kahdella vuodella vuoden 2028 loppuun asti on merkittävä ratkaisu, jonka yhteydessä tulisi arvioida uudelleen myös lain sisältöä ja sen vaikutuksia perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. MLL pitää ongelmallisena sitä, että lain sisältöön liittyneitä oikeudellisia ja käytännöllisiä epäselvyyksiä ei esityksessä korjata.
Esitysluonnoksessa todetaan, että EU:n muuttoliike- ja turvapaikkapakti on tullut sovellettavaksi kesäkuussa 2026 ja että kriisiasetus sisältää jäsenvaltioille mahdollisuuksia poiketa tietyistä turvapaikkamenettelyn säännöistä välineellistämistilanteissa. Samalla esityksessä katsotaan, etteivät nämä välineet mahdollista välineellistetyn maahantulon torjumista samalla tavalla kuin voimassa oleva laki. MLL pitää tärkeänä, että hallitus jatkaa aktiivisesti EU-tasoisten ratkaisujen edistämistä ja arvioi avoimesti, missä määrin uuden EU-sääntelyn tarjoamia mahdollisuuksia voitaisiin hyödyntää kansallisten poikkeusratkaisujen sijaan. Esityksessä ei kuitenkaan riittävän konkreettisesti perustella, miksi EU:n muuttoliike- ja turvapaikkapaktin kriisiasetuksen tarjoamat välineet eivät olisi riittäviä välineellistetyn maahantulon hallinnassa.
MLL muistuttaa myös eduskunnan lausumasta lakia hyväksyttäessä. Eduskunta edellytti, että valtioneuvosto seuraa aktiivisesti EU-lainsäädännön ja sen tulkintakäytännön kehitystä sekä toimii aloitteellisesti Euroopan unionin komission ja muiden jäsenvaltioiden suuntaan, jotta Suomi saa käyttöönsä kaikki EU-lainsäädännön välineellistetyn maahantulon torjuntaan ja hallintaan soveltuvat tuki- ja poikkeustoimet. Hallituksen esitysluonnoksessa kuvataan viranomaisten käymää vuoropuhelua muun muassa Euroopan komission, EU:n perusoikeusviraston, Euroopan raja- ja merivartioviraston, UNHCR:n sekä Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun kanssa. MLL pitää myönteisenä, että vuoropuhelua on käyty, mutta katsoo, että esityksessä voisi arvioida tarkemmin näiden toimien vaikutuksia sekä sitä, miten eduskunnan lausuman tavoitteita on käytännössä edistetty.
MLL pitää tärkeänä huomioida, että lakiin liittyy edelleen useita perus- ja ihmisoikeusongelmia ja sen toimeenpanoon liittyviä epävarmuustekijöitä. Suomelle on olennaisen tärkeää noudattaa kansainvälistä sääntöperustaista järjestelmää, perus- ja ihmisoikeuksia sekä oikeusvaltioperiaatetta.
MLL painottaa, että lain 5 §:stä on käytävä ilmi, että lasten osalta viranomaistoiminnassa lapsen etu on aina ensisijainen harkintaperuste (YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 3.1 artikla). Lapsia ovat lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan kaikki alle 18-vuotiaat henkilöt. Vaikka esitysluonnoksessa todetaan lain 5 §:n mukaisen arvioinnin yhteydessä otettavan huomioon lapsen etu, sääntely ei edelleenkään riittävällä tavalla määrittele, miten lapsen etua käytännössä selvitetään ja arvioidaan.
MLL korostaa, että lapsen perhe-elämän suoja on vahvasti turvattu perus- ja ihmisoikeutena. Lapsen erottamista vanhemmistaan ei tule tapahtua ilman erittäin painavia perusteita. Tämän vuoksi 5 §:ään tulisi kirjata yksiselitteisesti, että kun lapsen kansainvälistä suojelua koskeva hakemus otetaan vastaan, vastaanotetaan samalla myös hänen kanssaan olevien perheenjäsentensä hakemukset.
MLL painottaa, että lain 5 §:n soveltamiseen liittyy edelleen merkittäviä ongelmia. Ongelmallista voi olla etenkin 16–17-vuotiaiden tunnistaminen alaikäisiksi tilanteissa, joissa henkilöasiakirjat puuttuvat tai ovat puutteellisia. Samankaltaisia ongelmia liittyy sellaisten vammaisten, sairaiden tai muiden erityisen haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden tunnistamiseen, joiden erityistarpeet eivät ole helposti havaittavissa. Esityksessä korostetaan Rajavartiolaitoksen koulutusta ja ohjeistusta sekä erityistä panostusta haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden tunnistamiseen. MLL pitää tätä tärkeänä, mutta katsoo, ettei koulutus yksin poista arviointiin liittyviä merkittäviä oikeusturvariskejä.
Käytännössä sen tunnistaminen, onko henkilö alaikäinen tai kuuluuko hän erityisen haavoittuvassa asemassa oleviin henkilöihin, vaatii laaja-alaista osaamista, asiantuntija-arvioita ja riittävää aikaa. MLL pitää edelleen todennäköisenä, että osa henkilöistä jäisi tunnistamatta ja että heidän kansainvälistä suojelua koskevat hakemuksensa jäisivät vastaanottamatta tilanteissa, joissa lain poikkeussäännökset tosiasiallisesti edellyttäisivät hakemuksen vastaanottamista. Tämä voi vaarantaa vakavasti heidän perus- ja ihmisoikeuksiensa toteutumisen.
MLL pitää tärkeänä, että myös lapsilla ja heidän perheillään on tosiasialliset ja tehokkaat oikeussuojakeinot tilanteissa, joissa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen vastaanottamisesta tai vastaanottamatta jättämisestä tehdään arvioita.
MLL pitää myönteisenä, että esityksessä tunnistetaan lapsen oikeuksien sopimuksen, vammaissopimuksen ja muut keskeiset kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet osana lain arviointia. Samalla MLL korostaa, että haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja muiden henkilöiden oikeuksien turvaaminen ei saa jäädä yksinomaan tapauskohtaisen harkinnan varaan tilanteessa, jossa pääsääntönä on kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten vastaanottamisen rajoittaminen.
Lopuksi MLL korostaa, että oikeus hakea turvapaikkaa on kansainvälisesti erittäin vahva oikeus, jonka rajoittamiseen tulee suhtautua pidättyvästi. Vaikka kansallinen turvallisuus on tärkeä ja hyväksyttävä tavoite, lapsen oikeuksien, palautuskiellon periaatteen ja muiden kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden toteutuminen on varmistettava kaikissa tilanteissa.
MLL katsoo, että lain voimassaolon jatkamisen yhteydessä olisi tullut arvioida ja korjata lain sisältöön liittyviä keskeisiä lapsen oikeuksia koskevia puutteita. Lain voimassaolon jatkaminen ilman lain sisältöön liittyvien keskeisten lapsen oikeuksia koskevien puutteiden korjaamista ei ole lapsen oikeuksien toteutumisen näkökulmasta perusteltua.
Helsingissä 14.8.2026
Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
Esa Iivonen
vaikuttamistyön johtaja